Lue keskustelun säännöt.
11v poika pelaisi puhelimellaan yötä päivää, jos puhelimella ei olisi rajoittavaa sovellusta
17.05.2019 |
Poika ei ole koskaan saanut käyttää puhelintaan ilman, että puhelimessa olisi sovellus, joka estää pääsyn peleihin. Aikoinaan kokeilimme, niin pelaamiselle ei tullut loppua, joten ainoa vaihtoehto oli asentaa puhelimeen appi, josta me vanhemmat voimme säädellä peliaikaa.
Poika sai puhelimen mennessään ensimmäiselle luokalle, koska muillakin on ja ajattelimme että siitä olisi turvaa pienelle koululaiselle. Toisin kävi, perheemme ainoa riitelyn aihe on hänen puhelimensa ja vinkuminen pelaamisen perään, mitä sallimme harvoin, koska se tekee lapsesta levottoman ja kiukkuisen, pelatessaan itkee ja huutaa ja raivoaa ja pelaaminen pitää lopettaa heti alkuun.
Nyt sitten on alkanut itku, huuto ja raivo puhelimen kanssa, vaikkei hän pääse pelaamaan sillä. Yrittää saada pelejä auki, vaikka sovellus estää pelejä avautumasta. Tänään koulun jälkeen poika seisoi metsässä, itki ja huusi ja kiroili ja heitti välillä puhelintaan maahan, kun ei saanut pelejä avattua. Hänen kaverinsa seisoi vieressä hiljaa, eikä sanonut tai tehnyt mitään. Äsken menin katsomaan mitä tekee ulkona, niin sama juttu; yrittää näppäillä pelejä auki, tietäen siis, etteivät ne avaudu, itkee, huutaa ja raivoaa ja kaveri seisoo rauhallisena vieressä.
Olen niin kyllästynyt pojan puhelinraivoon, ettei mitään rajaa. En kertakaikkiaan enää jaksa pojan käytöstä ja puhelinraivoa. Nyt otimme häneltä puhelimen kokonaan pois ja hän saa käyttää vain sellaista puhelinta, jossa ei ole nettiä.
Onko muita, joilla vastaavaa?
Kommentit (35)
On tärkeää tarjota pojalle muita virikkeitä tilalle. Pelkkä kielto ei ratkaise ongelmaa pysyvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan ykköstä. Älypuhelin kokonaan pois, jos se aiheuttaa noin rankkoja reaktioita. Meilläkin on molempien lasten puhelimissa rajoitukset, mutta harvoin niille on edes tarvetta. Tietty se sanallinen kieltäminen vaikka silloin kun haluaisi katsoa Youtubea harmittaa ja äiti on tyhmä, mutta äkkiä harmitus menee ohi ja löytyy muuta tekemistä. Olisin huolissani jos käytös olisi tuollaista, varsinkin jos lapsi tietää ettei pelejä edes saa päälle.
Puhelin on nyt jo otettu häneltä pois kokonaan.
Onko vertaistukea, onko muita vastaavia tapauksia?
Ap
Minulla, vastaajalla nro 1. Vaihdoimme lapsen puhelimen kapulapuhelimeksi, pleikat yms pois. Meillä ei ole siis mitään pelattavaa. Telkkari on, mutta se ei koukuta niin pahasti.
Elämä on rauhoittunut. Keskustelemme PALJON, olemme mahdollisimman läheisiä, vahvistan tietoisesti lapseni itsetuntoa, kannustan lastani löytämään vahvuuksisaan. Retkeilemme luonnossa PALJON ja haemme sieltä erikoisia kokemuksia (esim yövymme talvella ulkona). Pelaamme lautapelejä. Yritän voittaa riippuvuuden ja tarjota jotain tilalle.
Ainiin ja olen myös kieltänyt peleistä puhumisen ja piirtämisen meillä.
Nro 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kaipaan lankapuhelimia.
Oli jännää, kun ei tiennyt kuka soittaa.
Ja ainoa peli, jota sillä pystyi pelaamaan oli Hugo.
Ja siihenkin piti olla näppäinpuhelin.
Eikä se toiminut edes sillä.
Mutta Taru Valkeapää! Ihana!
Minkähän ikäisenä lapsen aivot kestää pelaamisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkähän ikäisenä lapsen aivot kestää pelaamisen?
Ilmeisesti se on sama ikä, minkä jälkeen aletaan katsomaan karsaasti, kun aikuinen pelaa jotain videopelejä.
Taitaa pojan päässä hihna luistaa.
Voi raukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna pelata. Siitä voi tulla vielä alan ammattilainen. Pelaaminen on mukavaa.
En tiedä, mutta meillä poika lukee kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika on riippuvainen, pidä pintasi. Olen itse ohjaajana alakoulun neljännellä luokalla, ja pari viikkoa sitten eräs ihan tavallinen poika PURI minua, kun käskin laittaa puhelimen pois aamulla. Meillä siis ideana alakoulussa, että puhelin laitetaan pois aamulla ennen kuin tunti alkaa. Tämä poika olisi halunnut jatkaa pelaamista ja raivostui, kun sen kielsin. Puri tosissaan minua, kirkui ja heitteli tavaroita.
Vierailija kirjoitti:
Anna pelata. Siitä voi tulla vielä alan ammattilainen. Pelaaminen on mukavaa.
Niin harva pelaaja elää pelaamisellaan, että tuo on aika surkea neuvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se pelaa?
Jos pokemon go:ta, niin ymmärrän miksi kaveri oli hiljaa vieressä -> se pelas
Jos jotain räiskintäpelejä, niin poikasi taitaa olla addiktioon taipuvainen. Hakisin ammattiapua.
Olen itse syntynyt 2002 (eli 17v. nyt), ja kun luen näitä niin ajattelen, että onneksi sain älypuhelimen vasta kun olin n. 11v. tai jopa vanhempi. Silloinkin, ensimmäinen älypuhelimeni ei ollut mikään iPhone vaan Samsung galaxy pocket.
Sitä ennen minulla oli pari vuotta sellaisen Samsungin palikkapuhelin, jossa oli matopeli.
Jos saan joskus omia lapsia, niin en osta heille älypuhelinta kuin vasta 11-12-vuotiaana. Suurin argumentti tätä vastaan tulee varmaan olemaan "entä jos kiusataan", mutta ei ketään oikeasti kiusata puhelimesta. Luokallani on yksi poika, jolla on Nokian puhelin joltain 90-luvulta, ja kaikkien mielestä se on ihana.
Tuleva e-sports tähti, joka näiden yötä päivää pelaavien mukaan on tuleva huippukirurgi tai muu vastaava kun pelaaminen on niiiin kehittävää. Todellisuudessa tulevia syrjäytyneitä yhteiskunnan elättejä joilla pyörii silmät päässä ja vuorokausirytmit on täysin sekaisin.
Onko ap tietoinen että pelaaminen voi olla ammatti nykyään? Jos siihen annetaan tukea ja mahdollisuus...
Ensimmäisiä miljonäärejä onjo jopa Suomessa, pelkästään turnauksia pelaamalla tienannut, vaihtoehtoina on youtube, striimit ja journalismi.
Se että juuri sinä et tykkää peleistä, ei tarkoita etteikö muut niistä saisi nauttia.
Onko parempi että poika lähtee sitten metsään poltteleen muurahaispesiä?
Onko parempi että lähtee ammattilaisjääkiekkoilijaksi ja taittaa niskansa jossain vaiheessa kentällä?
Pelaamisen vaaroista on puhuttu ainakin jo 80-luvun alkupuolelta. Siis semmoset 35-40 vuotta.
Eli mikään uusi asia tämä ei ole.
Onko ongelmat todellisia vai kuviteltuja riippunee tapauksesta.
Kuitenkin addiktion korvaaminen muilla ”hyväksyttävämmillä” addiktioilla ei ole varsinaisesti ongelman ratkaisu.
MMS85 kirjoitti:
Onko ap tietoinen että pelaaminen voi olla ammatti nykyään? Jos siihen annetaan tukea ja mahdollisuus...
Ensimmäisiä miljonäärejä onjo jopa Suomessa, pelkästään turnauksia pelaamalla tienannut, vaihtoehtoina on youtube, striimit ja journalismi.
Se että juuri sinä et tykkää peleistä, ei tarkoita etteikö muut niistä saisi nauttia.
Onko parempi että poika lähtee sitten metsään poltteleen muurahaispesiä?
Onko parempi että lähtee ammattilaisjääkiekkoilijaksi ja taittaa niskansa jossain vaiheessa kentällä?
Ei pelkän peliuran varaan kannata laskea mitään. Entä jos käsiin tulee joku hermovaurio? Entä jos keskittymisessä ilmenee jotain ongelmia (ADHD yms.)? Varasuunnitemia kannattaa aina olla ja niitä löytää vain pelaamisen ulkopuolelta.
Sitä paitsi, jos ammatikseen pelaajien määrä kasvaa koko ajan, niin peleistä saatava rahapotti tuskin kasvaa samassa suhteessa. Tässäkin alan pioneereilla on etulyöntiasema.
Jos poikasi olisi riippuvainen heroiinista, mitä tekisit?
Poikasi on samalla tavalla riippuvainen peleistään, mitä teet?
Aikuisten pitäisi hyväksyä se, että aivot lastenkin aivot tulevat riippuvaisiksi ja se mitä näet, on ihan samoja epätoivoisia vieroitusoireita, joita on huumeitten käyttäjillä. Joidenkin lasten aivot kestävät paremmin, joidenkin huonommin. Jotkut ihmiset tulevat riippuvaisiksi herkemmin, jotkut vähemmän herkästi.
Ainoa oikea ratkaisu on siis poistaa pelit kokonaan lapsesi elämästä ja antaa hänen pelata vasta sitten, kun hänen aivonsa kestävät sen. Epäröit ainoastaan itsesi vuoksi, koska pelkäät lapsesi kiukkua, mökötystä, raivoa ja huutoa. Eli vieroitusoireita.