Oletko tehnyt abortin?

En tehnyt. omaa kokemustani en haluaisi yleistää muuta kuin, että hyvinkin nuorena voi tulla vanhemmaksi ja siitä selvitä hyvin ja edetä myös monia muita unelmia kohti ja saavuttaakin niitä.  Toivon, että jokainen saa ja voi päättää omalta kohdaltaan itse sen kuinka ja miten toimii. Teki kuinka tahansa, niin minusta on myös hyvä, jos mitenkään voi puhua asiasta hänenkin kanssa jonka kanssa kaikki sai alkunsa.  

Olin tokan vuoden amk-opiskelija ja huonossa parisuhteessa, joka veteli viimeisiään. Mies alkava alkoholisti, teki jotain parin viikon hanttihommia kun niihin viinanhimoltaan pystyi. Uhkasin lähteä, ja mies löysi hetkeksi jostain selkärankaa. Hetken aikaa kaikki näytti hyvältä, ja parisuhde voi paremmin. Söin pillereitä tunnollisesti melkolailla kellolleen ja kortsukin oli käytössä. Silti nakki napsahti, ja kun asia selvisi, mies katosi ryyppyreissulleen, ei vastannut puhelimeen. Oli jopa tyhjentänyt mun säästöpossusta ne muutamat kolikot, mitä siellä oli. Neljä viikkoa myöhemmin olin saanut mieheltä yhden kännipuhelun, kaksi-kolme sekavaa viestiä ja raskaustesti näytti positiivista. En ole katunut. Ei minulla olisi ollut resursseja, varaa ja voimavaroja kasvattaa lasta yksin, kenties tapella sosiaaliviranomaisia ja miestä / miehen perhettä vastaan lapsen huoltajuudesta. Huh, ihan puistattaa.... 

Asuin ulkomailla tuolloin. Parisuhteessa, mutta ehkäisy petti, olimme parikymppisiä molemmat. Yhteinen päätös, ei helppo, mutta siihen päädyimme. Olen asian kanssa sinut. Toisinaan pulpahtaa mieleen jolloin totean, että olisin nyt parikymppisen äiti.

Kerran vaikean kehityshäiriön takia ja toisen kerran omien mt-ongelmien takia. En olisi pystynyt huolehtimaan lapsesta. Molemmilla kerroilla kyseessä oli oman etuni lisäksi myös lapsen etu. Lapsi ansaitsee syntyä terveenä ja toivottuna vanhemmille, jotka haluavat hänestä huolehtia.

Ajattelen, että olen onnekas saadessani elää modernissa yhteiskunnassa, jossa raskaus pystytään toteamaan luotettavasti varhaisessa vaiheessa ja sen saa mukisematta keskeyttää niin halutessaan. Suurin osa alkaneista raskauksista menee alkuvaiheessa kesken ihan luonnostaan, joten en koe alkuvaiheen keskeytyksen olevan minkäänlainen murha. 

Olin 16-vuotias, holtiton teini. Lukio oli vasta alkanut, eikä isästäkään ollut täyttä varmuutta. Sitä ei tarvinnut kenellekään selitellä.

Vuosiin en katunut muuta kuin sitä jatkuvaa holtitonta käytöstä, itse aborttia en katunut. Nyt kuitenkin, kun mies osoittautui hedelmättömäksi, mietin jollain tasolla sitäkin mahdollisuutta, että olisinkin lapsen pitänyt.

En kylläkään anna jossittelulle liikaa jalansijaa. Se oli silloin joka tapauksessa oikea ratkaisu.

Olen tehnyt. Olin silloin 23. Entinen mieheni oli juuri parantunut kivessyövästä ja en pystynyt pitämään solua. Olen villi ja vapaa persoona. Tiedän itseni, että en olisi pystynyt antamaan sellaista kotia tai tasapainoista perhe-elämää. Lisäksi oli joku riski, että olisi ollut vammainen.

Olen tehnyt, 15 vuotiaana. Olin mukamas liian nuori. Toisen keskeytyksen tein aikuisiällä raskausviikolla 23, vauva oli erittäin sairas.

15v aborttia kadun, aikuisiän aborttia en kadu. Lapsen joutui synnyttämään, saimme hyvästellä hänet ja tiedän että oli oikea päätös.

Juu. 19-vuotiaana hölmönä sekoilin yhden pikkukriminaalin kanssa, en epäröinyt hetkeäkään aborttia. En katunut silloinkaan, kun olin seuraavan puolisoni kanssa jo neljättä vuotta yrittänyt kuumeisesti lasta, suhde kariutui sittemmin muihin syihin. Onneksi elämä lutviutui hyvin kohdallani, kolmannesta miehestä tulikin aviomieheni ja kahden ihanan pojan isä.

Vierailija kirjoitti:

Kerran vaikean kehityshäiriön takia ja toisen kerran omien mt-ongelmien takia. En olisi pystynyt huolehtimaan lapsesta. Molemmilla kerroilla kyseessä oli oman etuni lisäksi myös lapsen etu. Lapsi ansaitsee syntyä terveenä ja toivottuna vanhemmille, jotka haluavat hänestä huolehtia.

Ajattelen, että olen onnekas saadessani elää modernissa yhteiskunnassa, jossa raskaus pystytään toteamaan luotettavasti varhaisessa vaiheessa ja sen saa mukisematta keskeyttää niin halutessaan. Suurin osa alkaneista raskauksista menee alkuvaiheessa kesken ihan luonnostaan, joten en koe alkuvaiheen keskeytyksen olevan minkäänlainen murha. 

Kerron vielä miten nämä raskaudet saivat alkunsa. Ensimmäisellä kerralla yritimme silloisen mieheni kanssa lasta, mutta kehityshäiriön vuoksi lapsi olisi kuollut joka tapauksessa, joten päädyimme keskeytykseen. Toisella kerralla ehkäisy petti ja hain välittömästi jälkiehkäisyn. Se petti myös ja tulin siis raskaaksi.

Toisen abortin yhteydessä pitäisi viimeistään tehdä sterilointi. Ei kukaan kämmäile noin pahasti kahta kertaa mikäli on kykenevä vanhemmuuteen.

En.

Eikä tarvitse tässäkään kuussa; menkat alkoivat!

Vierailija kirjoitti:

Toisen abortin yhteydessä pitäisi viimeistään tehdä sterilointi. Ei kukaan kämmäile noin pahasti kahta kertaa mikäli on kykenevä vanhemmuuteen.

Nykyään ikäraja steriloinnille on 30v. Ehdotuksesi johtaisi siihen, että nuoremmat hankkiutuisivat tahallaan pari kertaa raskaaksi, että saisivat steriloinnin! :)

En. Harkitsin sitä mutta raskaus menikin sitten itsekseen kesken ennen kuin ehdin tehdä päätöstä.

Vierailija kirjoitti:

Toisen abortin yhteydessä pitäisi viimeistään tehdä sterilointi. Ei kukaan kämmäile noin pahasti kahta kertaa mikäli on kykenevä vanhemmuuteen.

Ehkäisy voi pettää vaikka siitä olisi huolehdittu asianmukaisesti, itsellä petti kierukka.

Sekin on varmaan mielestäsi "kämmäilyä" jos tulee raiskauksen seurauksena raskaaksi tai tekee abortin koska sikiö on vaikeasti vammainen tai kokonaan elinkelvoton.

Vierailija kirjoitti:

Toisen abortin yhteydessä pitäisi viimeistään tehdä sterilointi. Ei kukaan kämmäile noin pahasti kahta kertaa mikäli on kykenevä vanhemmuuteen.

Ne naiset, jotka ovat luonnostaan hedelmällisiä, joutuisivat pakkosteriloinnin kohteeksi, vaikka olisivat tunnollisesti käyttänwet ehkäisyä, mutta ne tietämättään hedelmällisyysrajoitteiset, jotka panisivat menemään ehkäisyä ja kumppanien laatua miettimättä, saisivat yhteiskunnan piikkiin hedelmöityshoitoja, kun lapsen viimein haluaisivat. Ja miehet tietystikään eivät olisi pakkosterilointien kohteena?

Tein abortin 24-vuotiaana. Pelkäsin etten pärjää ja pelkäsin, että silloinen miesystäväni (lapsen isä) jättää minut, jos pidän lapsen. Hänen mielestään abortti oli parempi ratkaisu.

Aborttipäätöksessäni oli empaattinen ulottuvuus: näin sen silloin siten, että lapselle on parempi, jos teen abortin. Siihen aikaan uskoin jollain epämääräisellä tavalla Jumalan olemassaoloon, ja ajattelin, että annan lapsen takaisin Jumalalle.

Olin monella tavalla huonossa tilanteessa siihen aikaan. Olin epävarma, pelokas ajelehtija.

Aloin kärsiä ahdistuksesta abortin jälkeen. Tosin elämässäni oli silloin muitakin uusia, ahdistusta aiheuttavia ongelmia, joista yksi oli epämääräiset neurologiset oireet, mm. näköhäiriöt (jotka selittyivät paljon myöhemmin saadessani MS-diagnoosin). Pelkäsin vakavaa sairastumista. Ahdistukseni johtui monista asioista, ei pelkästään abortista.

Kahdeksan vuoden päästä abortista olin henkisesti todella huonossa kunnossa. Olin kuullut evankeliointia ja Raamatun opetusta. Ymmärsin, että abortti on Jumalan tahtoa vastaan, mutta että Jumala haluaa antaa sen minulle anteeksi. Abortin anteeksi saaminen oli keskeisessä osassa uskoon tulemisessani. En enää kärsi abortin takia ahdistuksesta, ja kaikki muutui hyväksi.

Kerran nuorempana, olin 20- vuotias. Pitkäaikainen suhde. Silloin kun plussasin  entinen näytti todellisen luonteensa.

No nyt sitten 30-vuotias ja onnellisesti naimisissa, vauva syntyi toivottuna. 

Tosin kaduin julmetun paljon aborttia jälkeenpäin. Mutta sitten mietin että, onneksi tein abortin. Ei sellaiselle ukolle pitäisi ikinä lapsia tehdäkään.

Olen kerran syönyt jälkiehkäisypillerit, koska kondomi meni rikki. Tuskin olisi tarvinnut tuotakaan syödä, mutta haluttiin olla varmoja ettei meistä tullut vanhempia vielä parikymppisinä. Ei ole tullut 20 vuotta myöhemminkään. 

En onneksi ole ikinä tullut raskaaksi. Jos olisin, tilanne olisi vaikea. Koska uskovaisena ajattelen, että aborttiin pitää olla hyvä syy. Mutta selkeästi olen aina tiennyt, etten halua lapsia.

Olen tehnyt kolme kertaa. Ehkäisy petti. En halua lapsia joten päätös oli helppo. :)