Lue keskustelun säännöt.
Isäni on mielisairaalassa psykoosissa
23.05.2006 |
Sain eilen tietää että isäni on sairaalassa. Salailu isän sairaudesta on ohi. Olen pienten lasten äiti, ja joutunut paljon salaamaan perheeni asioita. Lapseni eivät ole koskaan olleet hoidossa vanhemmillani, ja muutenkin välit ovat olleet kireät. Miehen sukulaiset eivät vielä tiedä, mutta ovat varmasti ihmetelleet huonoja välejä. Isäni vaikea mielisairaus on " hoidettu kotona" , eli apua haettiin ensimmäistä kertaa. Lapsena kärsin siitä paljon. Pelkäsin isää että hän tappaa meidät. Asiaan liittyy paljon muutakin, kuten henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Ahdistun edelleen helposti, varsinkin äidiksi tulo oli vaikeaa. Toivon että nyt tämä salailu helpottaa, ja saisin lopultakin elää pelosta vapaata elämää.
Kommentit (8)
Asioita on joutunut pitämään niin paljon salassa, että helpottaa lopultakin kun isän sairaus on muidenkin tiedossa. Olen itse käsitellyt asioita paljon mm. terapiassa. Pelko oman perheen turvallisuuden puolesta on ollut välillä kova, koska tiedän isän väkivaltaiset purkaukset. Toivon että nyt mennään parempia aikoja kohti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olet ollut terapiassa, minäkin olen, ja se on auttanut kovasti.
2
että ympäri Suomea on omaiset mielenterveystyön tukena -paikallisyhdistyksiä, joissa keskusteluryhmiä omaisille? ja sieltä saa myös infoa, esim. esitteitä yleisimmistä sairauksista.
ettet luulisi olevasi yksin,
t. yhden tytär ja yhden sisko ;(
Onnea parempaan tulevaisuuteen isäsi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kun vastasit! Että on muitakin jotka kamppailee samojen asioiden kanssa. Helpottaa kun voi nyt puhua asiasta avoimesti, mieskin on joutunut mukaan tähän salailuun. Muut ihmiset ei välttämättä aina käsitä miksi joku perhe katkaisee välit isovanhempiin. Tai lasten oloa isovanhempien kanssa rajoitetaan. Taustalla on monesti painavat syyt. Esimerkiksi lasten ja perheen turvallisuus. Minuakin on pidetty välien rikkojana, vaikka syy on ollut lasten hyvinvointi.
Voimia sinulle ja perheelleseni, ei kuulosta tosiaan kivalta...
tarinasi on kuin omani. Isäni selvisi psykoosista tosi nopeasti ja kuntoitui takaisin työkykyiseksi ym eikä saanut edes varsinaista diagnoosia - psykoosi luokireltiin reaktiiviseksi (unettomuus ym). Mutta itselläni tapahtuma kumminkin käynnisti prosessin: isän mielivaltainen ja vihamielinen käytös alkoi näyttäytyä " sairautena" , sillä tavalla ymmärrettävänä ja jonakin, joka ei johdu minust, jota en kuvittele.
En vieläkään tiedä mikä isääni " vaivaa" , ei ole terve muttei riittävän sairaskaan, epäilen että kyseessä on ns. persoonallisuushäiriö. Silti helpotti , jollain tavalla, puhua sukulaisten ym kanssa asiasta, kun oli jotain konkreettista.
Voimia sinulle