Lue keskustelun säännöt.
Kesä tulee ja tylsyyden, tyhjyyden ja yksinäisyyden painajainen alkaa taas.
16.05.2019 |
Minusta oikein tuntuu että sairastun johonkin melankooliseen masennukseen joka kesä. Kaipaan niin kovasti nuorena ihmisenä menoa, ihmisiä, läheisyyttä ja mukavaa aikaa töiden ohella.
Olen 28v eikä enää riitä puhtia mihinkään. Kesä on yhtä henkistä kipua.
haluaisin nyt todenteolla muuttaa jotain niin että olisi helpompi olla mutta kun en enää keksi mitään. Masennus sen lisäksi kutistaa niin paljon ettei näe enää mahdollisuudet ympärillään.
Kommentit (40)
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tämän aloituksen. Olen myös 28 :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, sama. Olen vain sua paljon vanhempi. Masentavinta on se, että sama olo oli jo sun ikäisenä. Purjehdin, mökkeilen, ulkoilen, grillaan, tapaan ystäviä, käyn festareilla ja konserteissa. mikään ei tunnu miltään. Tasainen väsynyt ja alakuloinen olo vain on ja pysyy. Olen hoidon piirissä ja en koe saavani apua. Ehkä vain joku päivä en enää jaksa. Tiedän syynkin olooni, mutta en silti saa sitä kytkettyä pois. Lapsuuden hyväksikäyttö on syy. Olen vain kuori.
Ei auta muu kuin tehdä jotain kivaa joka vie ajatukset pois synkkyydestä. Itellä kans välillä, ärsyttää ettei jaksa harrastaa, sitä taantuu iltaisin katsomaan jotain turhan päiväisiä netti videoita jatkuvalla syötöllä.
Kannattaisi päästää irti siitä ajatuksesta, että kesän pitäisi olla kuin kolme kuukautta jatkuva Lidlin kesämainosvideo.
Mieti pieniä, mukavia kesätekemisiä ja tee niistä lista. Tyyliin: syö jäätelöä torikioskilla, käy uimassa rannalla, jossa et ole ennen käynyt, tunnista viisi uutta kukkalajia, lue kesäkirjaa puistossa, tee pyöräretki, käy ulkoilmakonsertissa, jne.
Laita tv kesäksi pois. Tee pieniä, kesäisiä asioita. Älä ota paineita siitä, että niiden tarvitsisi tuntua joltain erikoiselta. Ehkä se voisi vähitellen saada sinut paremmalle tuulelle?
Jos kaipaat seuraa, kokeile lomalla kesäkurssia, kuten taide-, liikunta-, kielikursseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs jos vaikka vain ei edes yritä ns. tehdä jotain huippua ja kivaa? Laittaa lomalla verhot kiinni, varaa ison määrän herkkuja ja avaa Netflixin. Nukkuu aamulla pitkään tai vaikka heräisi aikaisin niin syö ja hyppää sänkyyn takaisin selamaan nettiä ja vaikka tilaamaan uusia vaatteita ja kaalimadon. Luo profiili nettitreffeille ja käy kaikkien ei niin kiinnostavienkin kanssa. Kahville tai siiderille. Opettele joku uusi kieli tai kuuntele äänikirjaa jonkun lammen, meren, joen, järven rannalla.
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos vaikka vain ei edes yritä ns. tehdä jotain huippua ja kivaa? Laittaa lomalla verhot kiinni, varaa ison määrän herkkuja ja avaa Netflixin. Nukkuu aamulla pitkään tai vaikka heräisi aikaisin niin syö ja hyppää sänkyyn takaisin selamaan nettiä ja vaikka tilaamaan uusia vaatteita ja kaalimadon. Luo profiili nettitreffeille ja käy kaikkien ei niin kiinnostavienkin kanssa. Kahville tai siiderille. Opettele joku uusi kieli tai kuuntele äänikirjaa jonkun lammen, meren, joen, järven rannalla.
Nuo listan loppupään tekemiset ovat hyvä idea. Mutta en kyllä ehdottaisi jäämään kotiin tuijottamaan Netflixiä ja mässäilemään. Nykyiset ohjelmat ovat niin ankeita lähes pelkkiä rikostarinoita tai muuta väkivaltaa, että niistä ei kenenkään mieliala parane.
Auringonpaiste tai vaikka kesäsää ja erityisesti liikkuminen luonnossa parantaa tutkitusti mielialaa ja vähentää stressiä. Lähde ulos säällä kuin säällä, Suomessa ei kauniista, lähellä olevista luontoretkikohteista ole pulaa. Seuraa retkille voi saada esim Suomen ladun paikallisyhdistyksestä tai Facebookin Vaellussinkut-ryhmästä. Ota mukaan evääksi kotimaisia marjoja, herneitä, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi päästää irti siitä ajatuksesta, että kesän pitäisi olla kuin kolme kuukautta jatkuva Lidlin kesämainosvideo.
Mieti pieniä, mukavia kesätekemisiä ja tee niistä lista. Tyyliin: syö jäätelöä torikioskilla, käy uimassa rannalla, jossa et ole ennen käynyt, tunnista viisi uutta kukkalajia, lue kesäkirjaa puistossa, tee pyöräretki, käy ulkoilmakonsertissa, jne.
Laita tv kesäksi pois. Tee pieniä, kesäisiä asioita. Älä ota paineita siitä, että niiden tarvitsisi tuntua joltain erikoiselta. Ehkä se voisi vähitellen saada sinut paremmalle tuulelle?
Jos kaipaat seuraa, kokeile lomalla kesäkurssia, kuten taide-, liikunta-, kielikursseja.
Erinomainen suositus. Itse olen tehnyt kesälle tuollaisen "Bucket List":in. Se sisältää juuri noita pieniä asioita kuten dekkarin lukemista, raparperipiirakan leipomista, kuutamouintia jne. En koe, että kesä olisi minulle tylsyyden, tyhjyyden tai yksinäisyyden aikaa mutta se vain menee niin älyttömän nopeasti ja kuitenkin on hetkiä, kun tuntuu että "ei ole mitään tekemistä". Silloin voin napata listaltani jonkun jutun, jota en vielä ole toteuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyykö kesääkin varten tehdä jotain listoja? Miksi ei vaan voi olla?
Olet työelämässä, joten et sinä nyt ihan mikään erakko ole kuitenkaan. En oikein heti keksi tuosta että mikä se sinun ongelmasi oikeastaan on. Eikö sinulla siis ole läheisiä ihmissuhteita ja kavereita joiden kanssa pitää haukaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla taas toisinpäin, talvi kyrsii ja en halua tehdä mitään ylimääräistä...
MMS85 kirjoitti:
Mulla taas toisinpäin, talvi kyrsii ja en halua tehdä mitään ylimääräistä...
Mulla on sama. Oon kun karhu joka vetäytyy talviunille ja herää keväällä horroksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesällä korostuu se tosiasia, että mieli on musta. Kontrasti valoon on niin suuri. Talvella voin paremmin aina. Myös se "pakko olla kivaa!" ahdistaa. Siksi ihan suosiolla vedän välillä verhot sen pirun valon eteen ja katson putkeen jonkun sarjan ja herkuttelen hyvällä omallatunnolla. Myös uudet s.eksilelut piristävät. Tälläisten löhöpäivien jälkeen on kuin uudestisyntynyt ja voi mennä kahvittelemaan tai äänikirjan kanssa veden ääreen.
Mua taas ärsyttää se, kun jostain syystä kesällä olis muka joku velvollisuus tehdä koko ajan jotain erityistä ja ihmeellistä, jostain syystä en muka saisi viettää kesää samalla tavalla rauhallisesti kuin talvea.
Kolmenkympin kriisi. Nuoruuden energisyys ja uteliaisuus on mennyttä. On jo nähty ja koettu se, mitä parikymppisenä halusikin. Samat jutut ei enää napppaa, mutta et ole vielä keksinyt, mikä nappaisi. Koita visioida, mitä nelikymppisenä muistelet ja kenties kaipaatkin edelliseltä kymmeneltä vuodelta. Mitä elämässäsi ovat ne mieluisat asiat, joiden tekeminen on nelikymppisenä joko liian myöhäistä tai ei ehkä enää jostain syystä nappaa. Tee ne asiat nyt seuraavan 10 vuoden aikana. Ja ihan sama sitten, kun olet nelikymppinen. Mieti silloin, mitä ovat ne asiat, jotka haluat vielä tehdä, mutta joiden tekeminen viiskymppisenä ei olisi enää joko mahdollista tai järkevää.
Olen kohta kuuskymppinen ja mulla on jokaisen vuosikymmenen kohdalla ollut jonkin asteinen "mitäs nyt?" -kausi. Nelikymppisenä lähdin mm vaihtamaan alaa, koska viiskymppisenä siitä ei olisi ollut enää hyötyä. Nyt mietin jo, mitä haluan tehdä ikävuosina 60-70. Ainakin matkustella paljon tai ylipäätään tehdä asioita poissa kotoa. En nimittäin laske sen varaan, että voisin tehdä niitä enää ikävuosina 70-80. Ainakaan samassa määrin kuin mitä nyt voin. Jo pelkästään palkan vaihtuminen vanhuuseläkkeeksi vaikuttaa aika paljon asiaan ja säästöt voi upota sairauskuluihin.
Lapsena kesät oli maagisia ilman huolia yms. Aikuisen elämä vaan on tälläistä p.askaa. Ei kauhean kiva fiilis toimia lompakkona kahdelle teinillekkään ja itse vaikka haluaisi ei varaa ole mitään erityistä tehdä. Mummoilla mökillä ja hoitaa roikkumaan jääneet asiat mitä ei arkena ehdi. Onneksi miehen kanssa omaa kivaa, kun teinit poissa jaloista suurimman osan ajasta.
Käytkö töissä? Minä olen löytänyt siitä ratkaisun. kun tekee paljon töitä ei ehdi miettiä mitään. Aamulla herätys, töihin, illalla kotiin, vähän ruokaa ja nettisurffailua ja nukkumaan. Seuraavana päivänä sama uudestaan ja hamaan loppuun asti.
Kavereita?