Ihmisoikeudet ja kompromissit
Miksi ihmisoikeusaktivistit ovat niin joustamattomia omissa kannoissaan? Olin osallisena kiivaassa keskustelussa, jossa edustin maltillista konservatismia. Keskustelu koski kuolemanrangaistusta, jota osa keskustelijoista vastusti ja osa kannatti. Muut olivat hyvin jyrkkiä eivätkä suostuneet antamaan piirun vertaa periksi. Itse ehdotin kompromissiratkaisua, mutta vaikka yritin toimia "sovittelijana", sain päälleni vain vihapuhetta. Minulle irvailtiin: "Jos yksi haluaa opposition keskitysleirille ja toinen ei halua ketään keskitysleirille, onko parasta lähettää puolet oppositiosta keskitysleirille?". Miksi ei? Jos tuo on joskus aktiivinen kiistakysymys, kumpikin osapuoli saa itselleen tärkeän asian läpi siten, että myös toiselle jää käteen paljon. Kaikki voisivat olla tyytyväisiä, ellei kaikkea haluttaisi nähdä niin mustavalkoisena joko-tai-asiana. Keskitysleiriäkin muuten sitovat kansainväliset ihmisoikeudet, jolloin niiden olot olisivat todennäköisesti parempia kuin venäläisen vankilan. Hallituksen vastustajat joutuvat monessa maassa aina ongelmiin, joten jos Suomi vangitsisi puolet, olisi Suomi silti moneen muuhun maahan verrattuna demokraattinen.
Kommentit (2)
Kuolemantuomio on silleen hassu kiistan aihe olettaa kompromisseja, kun ei voi olla silleen puoliksi kuolemaantuomittu, sitä joko on tai ei. Sinun argumenttisi ei vaan ollut paras.
No juuri siksi, kun ne ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Ihmisoikeuksiin kuuluu myös perusteettoman vangitsemisen kielto, joten se keskitysleirille sulkeminen sinun miellyttämiseksi tai "kompromissin" aikaan saamiseksi olisi tietenkin räikeä ihmisoikeusloukkaus, jota ei voida sallia missään tilanteessa. Siksi siitä kannasta ei voi joustaa.
Tietenkin käytännön syistä voi joskus olla viisaampaa olla aktiivisesti puuttumatta joihinkin ihmisoikeusloukkauksiin, tai näin ainakin kaikki valtiot menettelevät. Se ei silti tarkoita, että mikään vältettävissä oleva ihmisoikeusloukkaus olisi koskaan hyväksyttävä.