Miksi hankitte lapsia, jos niitä ei ole varaa elättää? Oikeasti??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen yksi nuori nainen, joka roskalavaryhmissä laittaa söpöistä lapsistaan kuvia, ja "Sulopoika kasvanut kovasti ja olisi todella kiitollinen uusista kurahousuista ja vk-haalarista ja ulkoleluista, Sannityttönen taas antaisi hyvän kodin prinsessamekoille ja barbie-nukenkin tai kaksi haluaisi".  Ja näitä on hyvä ettei joka viikko, milloin mitäkin on vailla. En tunne ihmistä, mutta ihmetyttää, miten toisella on pokkaa kerjätä tuolla tavalla.

Joo, en minäkään ymmärrä, että lapsia hankitaan tilanteeseen, kun ei oikein itsekään pärjää rahallisesti. Joskus apteekissa lapselle lääkettä hakiessa mietin, että kuinka kauhea tilanne olisi, että pitäisi viimeisten tilillä olevien eurojen kanssa arpoa, että sijoittaako ne siihen lääkkeeseen, ruokaan vai vaippoihin. Ei todellakaan eletä leveästi, mutta ihan hyvin tullaan toimeen.

Hyvähän se vain on, etteivät kaikki osta uutta. 

Ihan mielelläni olen varakkaana antanut eteenpäin vaatteita, leluja, harrastusvälineitä ym.  ilman mitään korvausta. 

Vaikka vanhemmat polttaisivat ja joisivat, niin onhan se lapselle kiva saada barbi, barbitalo ja tykötarpeet. Ei ne niitä polta ja juo :D

Aina tietysti on vaara, että myyvät. Olen antanut niin rahanarvoista kamaakin. Mutta se on jo niin härskiä, etten sellaista tohdi ajatellakaan. En anna, jos lapsi ei ole mukana hakemassa. 

Pitää olla täysin psykopaatti, jos lapsen ilon nähtyään kauppaa pois antamani tavarat. 

Voi valita meneekö raha tupakkaan ja viinaan vai lapsen barbitaloon.

Voi tätä yleistämistä. Ei kaikki köyhät tupakoi tai ryyppää.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut uskovat, että yhteiskunta ja omat vanhemmat elättävät.

Näitä tulee vastaan tasaisin väliajoin. Lapset hoidatetaan väsyneillä isovanhemmilla, vaikka ei itse käydä edes töissä, mutta kun se oman jälkipolven kasvattaminen on niin raskasta. Mikä ihme siinäkin on ettei viitsitä harjoittaa sitä vertaa itsetutkiskelua, että kukin tajuaisi omat voimavaransa? Pahimpina tietenkin mt-ongelmaiset, jotka oikeasti ajattelee sen lapsen hankkimisen olevan jokin ratkaisu, tai ollaan niin itsekkäitä, että on vain pakko saada. Ei kerta kaikkiaan ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen yksi nuori nainen, joka roskalavaryhmissä laittaa söpöistä lapsistaan kuvia, ja "Sulopoika kasvanut kovasti ja olisi todella kiitollinen uusista kurahousuista ja vk-haalarista ja ulkoleluista, Sannityttönen taas antaisi hyvän kodin prinsessamekoille ja barbie-nukenkin tai kaksi haluaisi".  Ja näitä on hyvä ettei joka viikko, milloin mitäkin on vailla. En tunne ihmistä, mutta ihmetyttää, miten toisella on pokkaa kerjätä tuolla tavalla.

Joo, en minäkään ymmärrä, että lapsia hankitaan tilanteeseen, kun ei oikein itsekään pärjää rahallisesti. Joskus apteekissa lapselle lääkettä hakiessa mietin, että kuinka kauhea tilanne olisi, että pitäisi viimeisten tilillä olevien eurojen kanssa arpoa, että sijoittaako ne siihen lääkkeeseen, ruokaan vai vaippoihin. Ei todellakaan eletä leveästi, mutta ihan hyvin tullaan toimeen.

Hyvähän se vain on, etteivät kaikki osta uutta. 

Ihan mielelläni olen varakkaana antanut eteenpäin vaatteita, leluja, harrastusvälineitä ym.  ilman mitään korvausta. 

Vaikka vanhemmat polttaisivat ja joisivat, niin onhan se lapselle kiva saada barbi, barbitalo ja tykötarpeet. Ei ne niitä polta ja juo :D

Aina tietysti on vaara, että myyvät. Olen antanut niin rahanarvoista kamaakin. Mutta se on jo niin härskiä, etten sellaista tohdi ajatellakaan. En anna, jos lapsi ei ole mukana hakemassa. 

Pitää olla täysin psykopaatti, jos lapsen ilon nähtyään kauppaa pois antamani tavarat. 

Voi valita meneekö raha tupakkaan ja viinaan vai lapsen barbitaloon.

On hyväksyttävä tosiasia, että puolella väestöstä on 100 tai sen alle oleva älykkyys. Ja se näkyy aina jossain. Se ei ole pienten lasten vika, millaiseen perheeseen hän syntyy, kuten ensin hänellä on ryyppäävät ja tupakoivat ja vanhennat ja sitten hän jää vielä ilman barbeja. En voi odottaa, että kauhalla voisi ottaa, jos lusikalla on annettu, mutta mahdollisesti muutaman barbin voin lahjoittaa tuottamaan iloa jollekin pienelle tytölle, jolla on käynyt huono tuuri vanhempien kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut uskovat, että yhteiskunta ja omat vanhemmat elättävät.

Näitä tulee vastaan tasaisin väliajoin. Lapset hoidatetaan väsyneillä isovanhemmilla, vaikka ei itse käydä edes töissä, mutta kun se oman jälkipolven kasvattaminen on niin raskasta. Mikä ihme siinäkin on ettei viitsitä harjoittaa sitä vertaa itsetutkiskelua, että kukin tajuaisi omat voimavaransa? Pahimpina tietenkin mt-ongelmaiset, jotka oikeasti ajattelee sen lapsen hankkimisen olevan jokin ratkaisu, tai ollaan niin itsekkäitä, että on vain pakko saada. Ei kerta kaikkiaan ymmärrä.

Vakvasti mt-ongelmaisilla ei ole sellaista järkikäypää ajattelukykyä kuin terveillä ihmisillä. Sitä ei varmaan osaa ymmärtää, jos mitään ei mt-ongelmista tiedä. 

Täällä maalla on harvinaista että on vaan 2 lasta, yleensä 3-5. Miehet hoitaa maatilan ja naiset lapset. Eikä kukaan kitise köyhyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen yksi nuori nainen, joka roskalavaryhmissä laittaa söpöistä lapsistaan kuvia, ja "Sulopoika kasvanut kovasti ja olisi todella kiitollinen uusista kurahousuista ja vk-haalarista ja ulkoleluista, Sannityttönen taas antaisi hyvän kodin prinsessamekoille ja barbie-nukenkin tai kaksi haluaisi".  Ja näitä on hyvä ettei joka viikko, milloin mitäkin on vailla. En tunne ihmistä, mutta ihmetyttää, miten toisella on pokkaa kerjätä tuolla tavalla.

Joo, en minäkään ymmärrä, että lapsia hankitaan tilanteeseen, kun ei oikein itsekään pärjää rahallisesti. Joskus apteekissa lapselle lääkettä hakiessa mietin, että kuinka kauhea tilanne olisi, että pitäisi viimeisten tilillä olevien eurojen kanssa arpoa, että sijoittaako ne siihen lääkkeeseen, ruokaan vai vaippoihin. Ei todellakaan eletä leveästi, mutta ihan hyvin tullaan toimeen.

Hyvähän se vain on, etteivät kaikki osta uutta. 

Ihan mielelläni olen varakkaana antanut eteenpäin vaatteita, leluja, harrastusvälineitä ym.  ilman mitään korvausta. 

Vaikka vanhemmat polttaisivat ja joisivat, niin onhan se lapselle kiva saada barbi, barbitalo ja tykötarpeet. Ei ne niitä polta ja juo :D

Aina tietysti on vaara, että myyvät. Olen antanut niin rahanarvoista kamaakin. Mutta se on jo niin härskiä, etten sellaista tohdi ajatellakaan. En anna, jos lapsi ei ole mukana hakemassa. 

Pitää olla täysin psykopaatti, jos lapsen ilon nähtyään kauppaa pois antamani tavarat. 

Voi valita meneekö raha tupakkaan ja viinaan vai lapsen barbitaloon.

Voi toki, mutta jos valinta on se tupakka ja viina... 

Ei siitä lapsen pitäisi kärsiä, hän on täysin tähän osaton. Eli edelleen pidän tämän, että on ihan hyvä -- jo ekologisestikin -- että näille lapsille annetaan lahjoituksina tavaroita. 

Kuten jo sanoin: olen antanut niin hyvää kamaa, että pelkään joskus, että myyntiin menevät. 

Mutta sille en sitten mitään voi. 

On niitä tupakoivia ja kännääviä työssäkäyviäkin vanhempia, jotka eivät ostele lapsilleen paljoa tavaroita.

Turha väittää, että kaikki niistä olisivat köyhiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen yksi nuori nainen, joka roskalavaryhmissä laittaa söpöistä lapsistaan kuvia, ja "Sulopoika kasvanut kovasti ja olisi todella kiitollinen uusista kurahousuista ja vk-haalarista ja ulkoleluista, Sannityttönen taas antaisi hyvän kodin prinsessamekoille ja barbie-nukenkin tai kaksi haluaisi".  Ja näitä on hyvä ettei joka viikko, milloin mitäkin on vailla. En tunne ihmistä, mutta ihmetyttää, miten toisella on pokkaa kerjätä tuolla tavalla.

Joo, en minäkään ymmärrä, että lapsia hankitaan tilanteeseen, kun ei oikein itsekään pärjää rahallisesti. Joskus apteekissa lapselle lääkettä hakiessa mietin, että kuinka kauhea tilanne olisi, että pitäisi viimeisten tilillä olevien eurojen kanssa arpoa, että sijoittaako ne siihen lääkkeeseen, ruokaan vai vaippoihin. Ei todellakaan eletä leveästi, mutta ihan hyvin tullaan toimeen.

Hyvä, että kerjää, koska tarpeettomat roinan lähtevät kiertoon niistä kodeista missä vaikka noita barbeja ei enää tarvita ja päätyvät sellaisella, joka oikeasti sekö toivoo, että osaa arvostaa niitä. Mielelläni annan köyhille lapsille, jos vain tiedän heidän oikeasti jotain toivovan. Joskus olen esimerkiksi ostanut lapseni (köyhälle) luokkaverille jotain koulutarvikkeita, koska tiedän kuinka hän tykkää.

Kyllä mäkin olen köyhän kaverin lapselle ostanut esim kengät. kerjäämistä en ymmärrä silti. Mua ainakin hävettäisi aika kovaa, jos en muulla tavalla saisi lapselleni hankittua vaatteita, leluja ja muita tavaroita.

”Ei lapsi tarvi rahaa vaan rakkautta” on suurin vale. Toki jos sitä rakkautta ei ole, ei sitä raha pelasta, mutta jokaikinen köhässä perheessä elänyt kertoo miten harmitti lapsena kun mitään ei ikinä saanut..

Vierailija kirjoitti:

Täällä maalla on harvinaista että on vaan 2 lasta, yleensä 3-5. Miehet hoitaa maatilan ja naiset lapset. Eikä kukaan kitise köyhyyttä.

Ei, koska lapsenne eivät harrasta taitoluistelua ja jääkiekkoa kalliissa seurassa.. Eikä asuntolainana ole todennäköisesti 1500€ +sähkö ja vedet, eikä teillä ole 2 uutta autoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä maalla on harvinaista että on vaan 2 lasta, yleensä 3-5. Miehet hoitaa maatilan ja naiset lapset. Eikä kukaan kitise köyhyyttä.

Ei, koska lapsenne eivät harrasta taitoluistelua ja jääkiekkoa kalliissa seurassa.. Eikä asuntolainana ole todennäköisesti 1500€ +sähkö ja vedet, eikä teillä ole 2 uutta autoa.

Maalla on aina kaikilla 2 autoa. Ja taitoluistelut sun muut on oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on oikeus syntyä vanhemmille , joilla sosiaalinen , psyykkinen ja taloudellinen tilanne on tasapainossa.

Siis toisin sanoen 90 prosentilla maailman lapsista ei ole ollut oikeutta syntyä?

Vierailija kirjoitti:

Minä "tein" lapsen rahattomana. Kierukka petti enkä pystynyt aborttiin, vaikka sitäkin harkitsin. Olin 23-vuotias toisen vuoden korkeakoulu-opiskelija, opintoja vielä monta vuotta jäljellä sekä minulla että lapsen isällä. Kyllä siitä jotenkin selvittiin, nyt asutaan jo ihan kivassa talossa, molemmilla työpaikka jne. Vanhemmille kuuluu tosi iso kiitos avusta jota pikkulapsiaikana saimme.

Te olette ihan eri asia. Tässä ketjussa tarkoitetaan sellaisia joilla ei ole korkeakouluopinnot edes mielessä. Mitään aikomustakaan ei ole kouluttautua ja mennä töihin vaan oletetaan että yhteiskunta maksaa ja jos ei rakennekynsien laiton jälkeen ole rahaa lasten joululahjoihin niin ne kerjätään fb-ryhmissä muilta ilmaiseksi.