Olen heikkolahjainen äiti, kysy mitä vaan

Serkullani on tuo dysfasia, lukihäiriö sekä adhd diagnosoitu. 6,5 keskiarvosta huolimatta vanhemmat uskoi tyttären pärjäävän elämässä topakan, sosiaalisen ja vilkkaan luonteen takia. Hän opiskeleekin lähihoitajaksi, ja pääsi ensi kerralla läpi kokeet anatomian sekä lääkelaskujen opinnoista. On hyvin pärjännyt harjoitteluissa ja hän aikoo erikoistua lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sinulla mm. lukihäiriö, lieviä autismin tai aspergerin oireita, adhd:ta, mikä voisi selittää vaikeutesi koulussa. Tavallisissa ammattikouluissa pitäisi olla nykyään ammatillinen erityisopettaja, joka tekee myös lukitestit uusille opiskelijoille. Kannattaa olla tavoittaa hänet heti koulun aloittaessa. Erityisammattikoulua en suosittele. Joskus aikoinaan kaveri opiskeli sellaisessa koulussa datanomiksi adhd:en ja lukihäiriön takia eikä saanut työpaikkaa kyseisellä todistuksella, vaikkei kyseistä tutkintoa voi mukauttaa edes erityisammattikoulussa. Meni sitten osaaminen hukkaan ja päätti hankkia uuden ammatin tavallisesta ammattikoulusta. On nyt sitten työssäkäyvä mies, joka elättää perheen vaimonsa kanssa.

Lukihäiriö mulla todettiin jo silloin alussa, kun en oppinut lukemaan muiden tavoin. Sen jälkeen olen aina ajatellut, että minulla on lukihäiriö. Silloin ysiluokalla erityiskoulussa ne tekivät kaikille luokkalaisille lukivaikeustestin, ja silloin läpäisin kokeen. En sitten tiedä voisiko se lievittyä vanhetessa? Minulla on lapsen todettu dysfasia, sekä diagnoosi autistisista piirteistä on. Asperger- tai kannerin oireyhtymää ei ole diagnisoitu siltikään. Jos jompi kumpi olisi, niin se olisi ilmeisesti tuo kanneri, koska aspergerin kriteerinä on normaaliälyisyys?

Kannerin autismia on myös lievimmässä muodossa ja heistäkin löytyy normaaliälyisiä. Tunnettuja normaaliälyisiä Kannerin autisteja ovat Temple Grandin, Donna Williams ja Wendy Lawson. Heidän lapsuusiän autismi on tasoa HFA eli High Functioning Autism. Alle 70 äo:n omaavista ja puhumattomista autisteista puhutaan LFA:na.

Eroavaisuuksia löytyy Aspergerin ja lapsuusiän autismin välillä puheen kehitykseen, diagnosointiin yms. liittyen. Vaikka Asperger luokitellaan autismin lievempään muotoon, ei kaikki heistäkään kykene itsenäiseen elämään. Käsittääkseni eroavaisuudet ovat jopa sosiaalisissa taidoissa. Siinä missä autistinen on eristäytyvä, kun taas asperger voi olla sosiaalinen, muttei osaa hallita sosiaalisia sääntöjä, ymmärrä ihmisten eleitä ja tunteita.

Minut on diagnosoitu autismipiirteiseksi dysfasian lisäksi ollessani lapsi. Yhdistän piirteeni enemmän aspergeriin ollessani sosiaalinen, mutta en vain kykene small talkin puhumiseen. Haluan välillä omaakin aikaa ja tilaa enkä aina olla liian sosiaalinen. Mieluummin tykkään etsiä tietoa itsenäisemmin kuin pohtia asioita ryhmässä.

Mitä töitä sä ap teet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sinulla mm. lukihäiriö, lieviä autismin tai aspergerin oireita, adhd:ta, mikä voisi selittää vaikeutesi koulussa. Tavallisissa ammattikouluissa pitäisi olla nykyään ammatillinen erityisopettaja, joka tekee myös lukitestit uusille opiskelijoille. Kannattaa olla tavoittaa hänet heti koulun aloittaessa. Erityisammattikoulua en suosittele. Joskus aikoinaan kaveri opiskeli sellaisessa koulussa datanomiksi adhd:en ja lukihäiriön takia eikä saanut työpaikkaa kyseisellä todistuksella, vaikkei kyseistä tutkintoa voi mukauttaa edes erityisammattikoulussa. Meni sitten osaaminen hukkaan ja päätti hankkia uuden ammatin tavallisesta ammattikoulusta. On nyt sitten työssäkäyvä mies, joka elättää perheen vaimonsa kanssa.

Lukihäiriö mulla todettiin jo silloin alussa, kun en oppinut lukemaan muiden tavoin. Sen jälkeen olen aina ajatellut, että minulla on lukihäiriö. Silloin ysiluokalla erityiskoulussa ne tekivät kaikille luokkalaisille lukivaikeustestin, ja silloin läpäisin kokeen. En sitten tiedä voisiko se lievittyä vanhetessa? Minulla on lapsen todettu dysfasia, sekä diagnoosi autistisista piirteistä on. Asperger- tai kannerin oireyhtymää ei ole diagnisoitu siltikään. Jos jompi kumpi olisi, niin se olisi ilmeisesti tuo kanneri, koska aspergerin kriteerinä on normaaliälyisyys?

Kannerin autismia on myös lievimmässä muodossa ja heistäkin löytyy normaaliälyisiä. Tunnettuja normaaliälyisiä Kannerin autisteja ovat Temple Grandin, Donna Williams ja Wendy Lawson. Heidän lapsuusiän autismi on tasoa HFA eli High Functioning Autism. Alle 70 äo:n omaavista ja puhumattomista autisteista puhutaan LFA:na.

Eroavaisuuksia löytyy Aspergerin ja lapsuusiän autismin välillä puheen kehitykseen, diagnosointiin yms. liittyen. Vaikka Asperger luokitellaan autismin lievempään muotoon, ei kaikki heistäkään kykene itsenäiseen elämään. Käsittääkseni eroavaisuudet ovat jopa sosiaalisissa taidoissa. Siinä missä autistinen on eristäytyvä, kun taas asperger voi olla sosiaalinen, muttei osaa hallita sosiaalisia sääntöjä, ymmärrä ihmisten eleitä ja tunteita.

Minut on diagnosoitu autismipiirteiseksi dysfasian lisäksi ollessani lapsi. Yhdistän piirteeni enemmän aspergeriin ollessani sosiaalinen, mutta en vain kykene small talkin puhumiseen. Haluan välillä omaakin aikaa ja tilaa enkä aina olla liian sosiaalinen. Mieluummin tykkään etsiä tietoa itsenäisemmin kuin pohtia asioita ryhmässä.

Pystyn hyvin samaistumaan sinun kokemukseen. Eristäydyin kyllä aika paljon, ja siitä syntyi aikanaan huoli ja epäilys, mutta en kuitenkaan ollut ihan täysin sosiaalisesta elämästä piittaamaton. Kaipasin kaverisuhteita, mutta minulla ei ollut tarvittavaa osaamista niiden saamiseen. Aspergeria epäiltiin myös siksi, koska välttelin katsekontaktia, minulla oli pahoja yliherkkyyksiä kovia ääniä kohtaan ja saatoin syventyä mielenkiinnon kohteisiini. Kaivoin niistä kaiken mahdollisen tiedon esiin, vaikka se olisi vienyt miten monta tuntia aikaa elämästäni. Small talk on nykypäivänäkin aika haasteellista. Välillä ahdistun, kun en kunnolla tiedä miten minun tulisi siinä tilanteessa olla, jotta toimisin omaksi edukseni oikein. Vähän sitä on tietenkin oppinut kokemuksen kautta ja selviän siitä kuitenkin arkielämässä ihan kohtalaisen hyvin. En enää ole niin burgeri kuin kouluiässä, vaikka parantamisen varaa edelleen olisi.

Ahhahahaaaa, terve taas Ap! Tällä kertaa heikkolahjaisuusprovo äititwistillä äiskäinpäivän kunniaksi. Hats off to you sir/ma'am, ettet aina väitä olevasi se lukiolaistyttö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa tekstisi perusteella, että sinulla olisi tavallista matalampi kielellinen lahjakkuus tai matalampi älykkyys ylipäätään.

Hm, oon kyllä miettinyt sitäkin, että hallitsen usein paremmin kielioppisäännöt kirjoittaessa kuin muut saman diagnoosin saaneet, mutta johtuisikohan se kumminkin siitä, että tuo pisteskaala on niin iso? 15 ÄO pistettä on kuitenkin aika iso ero, kun puhutaan älykkyydestä. Kukaan ei ole kertonut minun pistemäärääni. Joskus olen leikitellyt ajatuksella, että menisin ottamaan siitä selvää. Toisaalta epäröin, koska se voisi romuttaa itsetuntoni vain entisestään. :D

Minkä ikäisenä älykkyytesi on testattu ja matalaksi todettu? Kerrot tulevasi ongelmaperheestä ja sinulla olleen tunne-elämän häiriöitä. Pohdin, että tällainen varmasti vaikuttaa koulumenestykseen ja myös kognitiivisia kykyjä mittaavista testeistä suoriutumiseen. Ja en kertakaikkiaan saa kirjoitustesi perusteella sinusta heikkolahjaisen kuvaa!

Sain tuon laaja-alaisten oppimisvaikeuden diagnoosin ollessani 15-vuotias. Varmasti myös noilla muillakin diagnooseilla on osuutta suoriutumiseen, mutta sinänsä olisi luullut psykologin osanneen ottaa nämä asiat huomioon ennen diagnoosin antamista? Tai ainakin oletan niin, ettei niitä ihan hatusta vedetä. (ainakaan yleensä)

Vierailija kirjoitti:

Mitä töitä sä ap teet?

Olen työtön ja kouluttamaton. Ainoa tähän asti kertynyt työkokemus on 2kk kestänyt kesätyö, jossa työnkuvaan kuului tilojen siivoaminen.

Vierailija kirjoitti:

Ahhahahaaaa, terve taas Ap! Tällä kertaa heikkolahjaisuusprovo äititwistillä äiskäinpäivän kunniaksi. Hats off to you sir/ma'am, ettet aina väitä olevasi se lukiolaistyttö.

Sorry sis/bro, mutta en yleensä kirjoita tänne. Taidat nyt erehtyä tyypistä.

Itse tunnen lievästi kehitysvammaisen joka luki itsensä lääkäriksi ja tekee töitä ihan normaalisti kuten muutkin.

Minkä ikäinen sä ap olet? Mitä työtä miehesi tekee?

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen sä ap olet? Mitä työtä miehesi tekee?

Mä olen 25, ja mies tekee ihan tavallista duunia kone/metallialalla. Hänellä ei ole ollut oppimisvaikeuksia ja on ihan täysin normaalijärkinen. Josku ihmettelen sitä miten hän jaksaa rakastaa näin tyhmää ihmistä. :D

Vierailija kirjoitti:

Itse tunnen lievästi kehitysvammaisen joka luki itsensä lääkäriksi ja tekee töitä ihan normaalisti kuten muutkin.

Aivan varmasti.

Ap, unohtuiko sulta tosta diagnoosien listalta patologinen valehtelija?

Enkö muka oikeasti vaikuta mielestänne vajaaälyiseltä ja pitäisikö tuo älykkyys käydä uudelleen testaamassa? Tunteeko kukaan täällä toista heikkolahjasta ihmistä, jota pystyisi vertailemaan? Esim. Miten pärjäävät elämässän?

Täyttä potaskaa koko juttu. Kukaan mainituista ongelmista kärsivä ei kykene ilmaisemaan itseään kielellisesti niinkuin ap tekee.

Vierailija kirjoitti:

Täyttä potaskaa koko juttu. Kukaan mainituista ongelmista kärsivä ei kykene ilmaisemaan itseään kielellisesti niinkuin ap tekee.

Kiitos palautteesta. Olen otettu, mutta miksi sitten tuo diagnoosi lukee terveystiedoissani?

Vierailija kirjoitti:

Itse tunnen lievästi kehitysvammaisen joka luki itsensä lääkäriksi ja tekee töitä ihan normaalisti kuten muutkin.

Vai niin? Voihan tällä lääkärillä toki olla cp-vamma, johon olet voinut sekoittaa kehitysvamman, mutta ei kehitysvammaa. Kehitysvamma on aina älyllinen. Aspergereja opiskelee myös yliopistoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täyttä potaskaa koko juttu. Kukaan mainituista ongelmista kärsivä ei kykene ilmaisemaan itseään kielellisesti niinkuin ap tekee.

Kiitos palautteesta. Olen otettu, mutta miksi sitten tuo diagnoosi lukee terveystiedoissani?

Eipä ne ammatti-ihmisetkään aina osaa kaikkea diagnosoida. Vääriä diagnooseja on myös mahdollista saada, vaikka tänä päivänä pitäisi olla hyvä tieto-taito. Tiedän tapauksia, joissa kehitysvamma-diagnoosi on purettu iän myötä. Testituloksia voi heikentää masennus, huono keskittymiskyky ja unettomuus.

Hyvänä esimerkkinä edesmennyt kirjailija Donna Williams, jolla oli lapsuusiän autismi, pärjäsi heikosti psykologin visuaalisia ja kielellisiä taitoja mittaavissa testeissä, joiden tulos vastasi kehitysvammaisen tasoa. Siitä huolimatta, että kyseinen nainen sai kirjoitettua valmiiksi sivuainekokonaisuudet sosiologiasta ja kielitieteestä sekä kirjoittaa menestykseksi tullutta teostaansa, joka oli hänen ensimmäinen kirja.

Kirjoitustapasi antaa sinusta tosi fiksun vaikutelman.Todennäköisesti pärjäät tuolla valmiudella ammattikoulussa hyvin!

Onko neuvola tai sosiaalitoimi olleet kiinnostuneita siitä,miten pärjäät lapsen kanssa?Onko teillä lastensuojelun asiakkuus?Onko jotain,mikä huolestuttaa itseäsi äitiydessäsi?Millainen elämäntyylisi on muuten?Tarkoitan kavereita,päihteitä yms?Asutteko maalla?Miten huolehdit kodistasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sinulla mm. lukihäiriö, lieviä autismin tai aspergerin oireita, adhd:ta, mikä voisi selittää vaikeutesi koulussa. Tavallisissa ammattikouluissa pitäisi olla nykyään ammatillinen erityisopettaja, joka tekee myös lukitestit uusille opiskelijoille. Kannattaa olla tavoittaa hänet heti koulun aloittaessa. Erityisammattikoulua en suosittele. Joskus aikoinaan kaveri opiskeli sellaisessa koulussa datanomiksi adhd:en ja lukihäiriön takia eikä saanut työpaikkaa kyseisellä todistuksella, vaikkei kyseistä tutkintoa voi mukauttaa edes erityisammattikoulussa. Meni sitten osaaminen hukkaan ja päätti hankkia uuden ammatin tavallisesta ammattikoulusta. On nyt sitten työssäkäyvä mies, joka elättää perheen vaimonsa kanssa.

Lukihäiriö mulla todettiin jo silloin alussa, kun en oppinut lukemaan muiden tavoin. Sen jälkeen olen aina ajatellut, että minulla on lukihäiriö. Silloin ysiluokalla erityiskoulussa ne tekivät kaikille luokkalaisille lukivaikeustestin, ja silloin läpäisin kokeen. En sitten tiedä voisiko se lievittyä vanhetessa? Minulla on lapsen todettu dysfasia, sekä diagnoosi autistisista piirteistä on. Asperger- tai kannerin oireyhtymää ei ole diagnisoitu siltikään. Jos jompi kumpi olisi, niin se olisi ilmeisesti tuo kanneri, koska aspergerin kriteerinä on normaaliälyisyys?

Kannerin autismia on myös lievimmässä muodossa ja heistäkin löytyy normaaliälyisiä. Tunnettuja normaaliälyisiä Kannerin autisteja ovat Temple Grandin, Donna Williams ja Wendy Lawson. Heidän lapsuusiän autismi on tasoa HFA eli High Functioning Autism. Alle 70 äo:n omaavista ja puhumattomista autisteista puhutaan LFA:na.

Eroavaisuuksia löytyy Aspergerin ja lapsuusiän autismin välillä puheen kehitykseen, diagnosointiin yms. liittyen. Vaikka Asperger luokitellaan autismin lievempään muotoon, ei kaikki heistäkään kykene itsenäiseen elämään. Käsittääkseni eroavaisuudet ovat jopa sosiaalisissa taidoissa. Siinä missä autistinen on eristäytyvä, kun taas asperger voi olla sosiaalinen, muttei osaa hallita sosiaalisia sääntöjä, ymmärrä ihmisten eleitä ja tunteita.

Minut on diagnosoitu autismipiirteiseksi dysfasian lisäksi ollessani lapsi. Yhdistän piirteeni enemmän aspergeriin ollessani sosiaalinen, mutta en vain kykene small talkin puhumiseen. Haluan välillä omaakin aikaa ja tilaa enkä aina olla liian sosiaalinen. Mieluummin tykkään etsiä tietoa itsenäisemmin kuin pohtia asioita ryhmässä.

Pystyn hyvin samaistumaan sinun kokemukseen. Eristäydyin kyllä aika paljon, ja siitä syntyi aikanaan huoli ja epäilys, mutta en kuitenkaan ollut ihan täysin sosiaalisesta elämästä piittaamaton. Kaipasin kaverisuhteita, mutta minulla ei ollut tarvittavaa osaamista niiden saamiseen. Aspergeria epäiltiin myös siksi, koska välttelin katsekontaktia, minulla oli pahoja yliherkkyyksiä kovia ääniä kohtaan ja saatoin syventyä mielenkiinnon kohteisiini. Kaivoin niistä kaiken mahdollisen tiedon esiin, vaikka se olisi vienyt miten monta tuntia aikaa elämästäni. Small talk on nykypäivänäkin aika haasteellista. Välillä ahdistun, kun en kunnolla tiedä miten minun tulisi siinä tilanteessa olla, jotta toimisin omaksi edukseni oikein. Vähän sitä on tietenkin oppinut kokemuksen kautta ja selviän siitä kuitenkin arkielämässä ihan kohtalaisen hyvin. En enää ole niin burgeri kuin kouluiässä, vaikka parantamisen varaa edelleen olisi.

Minulla oli joitakin aistiyliherkkyyksiä ollessani lapsi. Nekin alkoi helpottumaan muistaakseni ala-asteen puolivälissä. Muistan kampaajalla ja suihkussa käynnin sekä musiikin aiheuttaneen minulle aistiyliherkkyyksiä. Lapsen huutoa inhosin pitkäänkin, nykyään siedän olla paikan päällä.

Minun oli vaikeaa saada koulussa kavereita ja tähänkin vaikutti se, että olin lähinnä hiljaa. Puhuin, kun minulla oli oikeasti asiaa. En vain uskaltanut ystävystyä kehenkään pelätessäni torjutuksi tulemista, vaikka koitin olla ystävällinen ja yrittää tulla edes toimeen toisten kanssa.

Aivoni ovat ilmeisesti miehisemmät, jos on tutkimuksiin uskominen, että autistisen naisen aivot olisivat miehisemmät. No, enpä ihmettele ja varmaan käyn tutkituttamassa estrogeenipitoisuuteni nimeltä mainitsemattomien oireiden takia, mikä liittynee muuhun kuin autismiin. Lapsena jo aiheutin äidille hirveää huolta nauraessani mustalle huumorille. Vieläkin jaksan nauraa ja se onkin lähes ainoa huumorinlaji, mistä pidän.

Unohda se leima kirjoitti:

Ihmiset oppivat eri tavoilla ja heikkolahjaisen polttomerkki on helppo läjäyttää lapsen otsaan tuosta vain.

Eräskin nykyinen kasvatustieteiden tohtori sanoi, että peruskoulussa häntä pidettiin huonona oppilaana, vähän jälkeenjääseenä, mutta ammattikoulutuksen aikana hän innostui opiskelusta ja opiskeli aina tohtoriksi asti. Joku voi oppia kuuntelemalla luentoja, toinen lukemalla ja kolmas tekemällä itse. Näiden kaikkien opiskelutapojen yhdistelmä on varmasti se tehokkain.

Albert Einstein ja Hjallis Harkimo pärjäsivät koulussa heikosti lukihäiriön vuoksi. Opettajakin totesi Einsteinille, ettei hänestä tule mitää. Hänellähän on arveltu olevan autismin kirjon häiriötä, mikä on juurikin näkynyt yhdellä, vahvalla osaamisalueella.

Se on ikävintä, ettei vieläkään kaikissa kouluissa tunneta kaikkia erityisen tuen tarpeita ja tueta oikein tavoin. Nykyisissä erityisluokissa on kaikki käytöshäiriöiset, dysfaatikot, lukihäiriöiset ja kehitysvammaiset sekaisin. Aiemmin oli dysfasia-, asperger-, käytöshäiriö- ja lukihäiriöluokkia, joissa mentiin yleisen opetussuunnitelman mukaisesti, ja kehitysvammaiset kävivät omaa eha-luokkansa. Nämä luokkamuodot palvelisivat parhaiten oppilaita, joiden tarpeita osaisi huomioida erityisopettaja. Kaveri oli juurikin osittain erityisluokassa keskittymisvaikeuksien ja lukihäiriön vuoksi, mutta ei aina saanut siellä itselleen haastetta, vaan hänenkin piti mennä heikoimpien oppilaiden ehdoilla. Ei ollut tuolloin resursseja antaa lahjakkaammalle oppilaalle opetusta.