~*~TIISTAI, SYYSystäväiset~*~

Ihan oikeasti suon teille täysin sydämin ne hyvät unet ja helpomman elämän. Ei tarvi " puolustella" , että kyllä varmaan kohta on ohi ;-) Elin kovasti tunnelmassa mukana ne teidän muinaiset vatkaukset ja liinatanssit ja iloitsen siitä, että nyt on oikeasti toisin.



Olen muuten ajatellut kysyä erästä asiaa, josta joskus puhuit ja joka minua itseä mietityttää. Siis tuo maitohommeli/imetys. Pönksykkähän on nyt maidoton ja meilläkin mahdollisesti maito aiheutti alun vaikeudet. Miten uuden lapsosen kanssa pitäisi toimia, jos imetys ei suju TÄYSillä? En ole vielä raskaana, mutta...



Toinen juttunen vielä siihen arkuuteen. Pönksy on herkkä. Aikuisten seurassa ei välttämättä kamalan arka; voipi siis villitellä ja riehua ja kutitella itse kunkin varpaita. Syliin ei kuitenkaan ikinä mene. Lasten vähänkään rajummista leikeistä kaikkoaa kuitenkin heti sivuun. Viime aikoina on ollut muutamia tönimisepisodeja ja P ottaa ne tosi rankasti. On siis ollut aina turpiin saajan osassa. On itkuinen, takertuva, leikeistä vetaytyvä ja näkee sitten yöllä painajaisia. Onneksi toisten lasten vanhempien kanssa on aina ollut täysi yhteenymmärrys siitä, että puututaan heti tönimisiin ja ollaan tosi tarkkoja, mikäli tuollaisia asetelmia ilmenee. Ei siis ole kanssakäymisonkelmia ollenkaan.



Kierrätys-G on jäänyt vastaamatta: Syysmammojen virallinen roskapoliisi (RoPo) on silloin muinoin sanonut painavan HYIn niille, jotka eivät lajittele pihallensa/lähellensä järjestetyistä mahdollisuuksista huolimatta. En siis enää toista itseäni :D



Lordi-G vielä: Pönksy näki eilen lehdestä miekkosten kuvat. Katsoi hyvin hiljaa ja mietteissään. Laitoin lehden lehtikoriin.

Kiitos, Lemppari, huomasin LordiG:n vasta:



H punki eilen syliin kun katselin Hesarin kuvagalleriasta viisukuvia. Halusi kovasti katsella niitä, ja ilme oli utelias. Kysyin, onko siinä mies(miehiä)?, vastasi " eei" , onko nainen?, vastasi " eei" , onko hirviö?, vastasi " joo" , ja lähti sitten sylistä pois omiin puuhiinsa. Jotenkin ajattelen, että ei voi estää näkemästä (varsinkaan nyt) niitä kasvoja. Että kun kertoo että tämmöisiä on, varsinkin kun H ei lainkaan tuntunut osaavan pelätä niitä. Taisi kyllä ihmetellä ilmiötä, eikä ihme...

Kiva, Ynis, kun tulit heti moikkaamaan !!



M

Varmaakin lehdissä ja telkkarissa on vilahdellut, mutten ole kiinnittänyt huomiota, että oisivat reagoineet mitenkään.



Meillä kierrätetään. Metallit jää kierrättämättä, kun keräystä ei ole näillä main.



T: Ynis

Nea heräs unilta hieman itkuisena, räkä valui ja sanoi että nenään sattuu. No, vähänpä meillä on tietty sairastettu. Mulla oli pikku nuha lokakuussa ja Nealla taisi olla myös silloin. Yskääkään ei tytöllä tähän mennessä oo vielä ollut!



Lempi, kiitos myötäelämisestä ja sanoistasi! Oli elintärkeää silloin rankkoina aikoina, kun täältä löytyi ihania, ymmärtäväisiä ihmisiä! :) Mä oon myös PALJON pohtinut tuota maito/imetysasiaa..ja ahdistunut jo ehkä valmiiksi. Imetyshän meni niin pieleen, että traumat jäi ja oon miettiny, et miten nyt onnistuu ja mitä jos ei onnistu. Pelottaa. Ei jaksaisi sitä rumbaa ja itsesyytöksiä. Ja nyt on vielä eri tilanne, kun ei aikaa keskittyä vaan vauvaan ja imetykseen. Niin. Meillä on siis erityiskorviketta vielä jäljellä, mitä Nekulta jäi ja jo neuvolassa juttelinkin, että JOS tulee pakottava lisämaidon tarve, kuten Nean kohdalla (verensokerit laski, alkoi vapista ym.), että pitäskö ottaa jo ihan sairaalaan mukaan.. en nimittäis sitä tuttelia uskalla antaa!! Toivon niin, että imetys lähtis hyvin sujumaan ja lisämaitoja ei tarvittais. Mutta jos on allerginen, niin voipi tietty äidinmaidonkin kautta sitten reagoida. Neahan oli alusta asti rupinen, ei nukkunu ym...



Kiitos Lempo vielä kun jaoit kokemuksen Pönksyn arkuudesta. Hienoa, että teillä on yhteisymmärrys muiden aikuisten kanssa! Helpottaa paljon! Voi kun meilläkin menisi noin! Niin ja ilmottelehan sitten jos oletkin...meinaan raskaana! :)))))



LordiG: Ei oo Nekku nähnyt kuvaa, kun ei meillä se töllö juuri auki ole. Eikä oo vielä mihinkään lehtikuvaankaan törmänny. Veikkaan, et voisi ihmetellä ja osoitella sormella. On aika utelias kaikkea uutta kohtaan.



Maija, kiva kuulla sinusta! :) Kiitos onnitteluista ja tsemppiä hoitoon viemis pohdintoihin!



Mies meni päiväunille, Nea syö välipalaa. Sade taukosi, ehkä päästäis pyörähtämään puistotapahtumassa. Mä muutes odottelen alkavia uhmakohtauksia. Nean vastaus alkanut parin päivän sisällä moneen asiaan olemaan EI. Mutta ihana aurinkoinen itsensä muuten, paitsi nyt kipeänä.. Kovasti höpöttelee hassuja juttuja. Sanoi tässä yks päivä keittiössä istuvalle miehelle, että ' pois apina!' :D



Nyt niistämään..



Enkeli1 ja Nea+minivauva

Päivällä paistoi aurinko onnellisesti, mutta kun meikäläinen pääsi töistä alkoi vesisade.



Mahtavan kiva, että kävit Mersu :)) Piipahdapa usemminkin. Ja Maija! Aivan kuulin äänesi, kun luin juttuasi :)) Oikein mukavaa kevättä teille! Jos et palstalla näyttäydy, niin toivottavasti Heinäkuussa Helsingissä kuitenkin :D



Ei meilläkään pottailla. Antsa viihtyy pikaisen hetken potalla ja ryntää sitten eteenpäin. Välillä lueskellaan kirjaa, mutten minä ole vielä onnistunut saamaan pottaan (..tai siis saamaan Antsaa tekemään pottaan ;)) mitään. Mies on (omien sanojensa mukaan) pari kertaa onnistunut.



Isin kanssa tosin pojalla menee muutenkin paremmin...Sunnuntaina käytiin kylpylässä ja poika viihtyi isinsä sylissä altaassa loistavasti. Kun tämä äityli halusi ottaa kultansa syliin, itki poika sydäntäsärkevästi ja huitoi isänsä perään. Rauhoittui taas päästessään tuttuun syliin...Ura-äidin onnea...



Antsa ei puhu myöskään. Joitain sanoja löytyy (ja mies ainakin sanoo ymmärtävänsä), muttei sillä tavalla niitä sano, että muut ymmärtäisivät. Antsakin kyllä osoittaa kuvia ja ymmärtää muutenkin liki kaiken puheen. Meidänkin perheessä on ollut tätä; esikoinen alkoi myös puhumaan yli kolmevuotiaana ja monet kirjaimet olivat haussa pitkään. Nyt ekaluokkalaisena viimein oppi ärrän ja puhuu aivan loistavasti :) Antsahan myös peppukiiti, joten en odota aivan täydellistä puhetta heti oitis. Kyllä se sieltä sitten.



Nyt kakka haisee ja yöpuvunkin saa poika samalla päällensä.



Moissan!



SaaMa♥

Ei omasta, vaan lapsen iästä. Minä luulin, että minulla on vielä pieni vauva, mutta kovin on aktiivinen, siis vauvaksi. Kiharat suorana viilettää muiden mukana kerhoretkellä, puistossa jne. ja kun hoitaja on tuttu, saa äitikin lähteä märän suukon jälkeen iloisella vilkutuksella varustettuna. Sniif! Miten tähän on muka tultu?



Täällä vaivaa hoppuli, ensi viikon poissaolo on johdattanut meidät iloisen " mitä-teemme-ettei-maailma-kaadu" projektin pariin. Ihan nautinnollista kuitenkin minulle, anoppi on hoitanut Mottia silleen sopivasti. On ihana tulla kotiin, kun on saanut jotain aikaan ja kotona pieni söpöläinen odottaa kuin kuuta nousevaa. Oven avautuessa Motti juoksee anopin luo, vetää kohti ovea, sanoo kiitos ja hei-hei:D Ja sitten äkkiä minun syliin ja sohvalle. Ihaha (=ihana by Motti).



Muutoinkin meillä on oikein kivaa. Uhman suhteen elämme suvantovaihetta ja koko ajan opitaan niin paljon uutta ettei oikein mukana pysy. Antipottailija on alkanut pottailla, tosin kovin usein ei tulosta synny, mutta monien kuukausien tutustelun jälkeen Motti ei ole potan nähtyään kovin kauhistunut. Kakan tulon ilmoittaa, mutta ei uskalla tehdä pottaan. Pissin tekee siksi, että sen jälkeen taputetaan ja sanotaan hyvähyvähyvä;) Motti sanoo itse ja olettaa vanhempien myös seuraavan. Äidin omatunto soimaa. Oppiiko lapsi tunnistamaan tarpeensa vai tekemään tarpeensa koska se aiheuttaa hyväksynnän vanhempien silmissä?



LordiG: Eipäs meillä Motti mistään Lordia ole nähnyt ja ei ole mitään tarvetta näyttää. TV harvoin auki Motin hereillä ollessa ja Motti lukee omia kirjojaan, ei ole millään lailla kiinnostunut " meidän" lehdistä.



Algeerisen lapsukaisen äitinä olen myös monet kerrat miettinyt, että mitäs jos se toinen.....En ainakaan korviketta anna, erityiskorviketta jos lisämaitoa tarvitsee. Olen myös miettinyt, että saattaisin jopa itse dietata jo silloin jotain. Mutta toisaalta ajatus yhtä pitkästä ja rankasta imetysdietistä toisen kohdalla saa jalat tutisemaan. En tiedä. Vaikeaa. Syökää ainakin raskausaika ja sen jälkeenkin maitohappobakteereita, niillä on joidenkin tutkimusten mukaan ollut positiivista vaikutusta allergiamattomuuteen.



Jos jaksaisin vielä silittää, niin hyvä olisi. Silityskasa tulee jo ulko-ovella vastaan ja yhtään ei auta tietoisuus siitä, että tänne pukkaa väkeä koko viikonlopuksi.



Aavis ja Motti

Näyttäis sille, että oksennustauti ei tullu muille ja esikoisellakin meni yön aikana ohi. Mistä lie johtuu moinen, mutta sopii kyllä mulle.



Sadepäivä täälläkin. Mutta aamupäivällä ja illalla on silti oltu ulkona. Sanoin kyllä välillä lapsille, että mun on vähän vaikea auttaa heitä kuristen kanssa, kun en meinannu ees itelleni saada puettua. Housujen ja kenkien kanssa tahto olla vaikeuksia. Lopulta saatiin aika paljonkin vanhaa multakasan pohjaa tasattua. Sisällä oon jatkanu pyykki- ja kaapinsiivoushommia. Ihmeen paljon oon jaksanu, mutta silti välillä tuntuu, että loputonta hommaa.



Lilalle jaksua maidottomaan dieettiin.



Kerpulle voimia!



Enkelin perheeseen paranemisia. Toivottavasti pääset tapaamiseen.



Jotenkin vaikea käsittää, että kohta mekin tullaan sinne ja pääsen oikeasti näkemään osaa teistä.



Hyvää yötä!



T@hti

Harvoin koneella olen näin myöhään. Olen sellainen illan torkku nykyään, kun aamu alkaa aina niin aikaisin.



Enkelille samaa sanon kuin Lempo, että älä tosiaan pode huonoa omaatuntoa Nean unista. Minäkin muistan teidän alkuaikojen huonot unet ja vaunujen vatkaamiset. Toivottavasti nuha helpottaa pian!



Mä elän varmaan aina kuukauden ajasta jäljessä. Jotenkin tuo, kun T@hti sanoi, että kohtahan näen osan teistä, ei oikein mene jakeluun mulla. Eihän kesäkuu ole lähelläkään??? Ja silti se on viikon päästä melkein. Voi kun tämä aika kiitää.



Nyt voi sanoa, että vettä todellakin sataa. Oikein maahan asti. Hyvähän se on. Onneksi aamulla saatiin olla pihalla.



Onni on ollut tänään taas iloinen itsensä. Aamu tosin alkoi kauhealla kitinällä ja itkulla. Ja kun mua väsytti, tulin todenneeksi, että ihana kun aloitat aamun noin perhanan hyvällä tuulella:/ Mutta kun päästiin alakertaan ja vaihdoin vaatteet, poika pääsi käyntiin:) Mikä positiivisinta, sain Onnin kylvystä ilman itkua pois. Yleensä kai se loppuu aina liian aikaisin, tykkää siitä niin. Nytkin puhuin saunaan menosta ja poika heti veti punkkansa hanan alle. Löylyyn Onni ei halua. Menin sitten itse suihkutteleen myös, kun tulin just salilta. Ja kun _yhdessä_ molemmat laitettiin saunatakit päälle, homma sujui kuin tanssi. Mies yleensä kylvettää meillä ja kysyikin, että miten onnistuin tekeen tuon itkuitta?



Välillä mietin, tekeekö meillä mies jo " vähän liikaa" ...? Tai siis teenkö mä liian vähän. Mies nukuttaa yleensä aina iltaunille ja jo sekin tuntuu itsestä välillä sille, että pitäskö mun.. Mutta eipä tuo valita.



Lordista vielä. Aamulla luin Kalevaa pöydän ääressä ja Onni istui papan sylissä pöydän toisella puolella. Lordin kuva oli esillä ja Onni sanoi " looti, pääPÄIN" ! Eli Lordi, väärinpäin:) Yritti siis kääntää lehden, että näkis kuvan oikein päin.



Tänään en sitten noudattanut 45min kaavaa unissa. Nukuin nimittäin itse 2h päikyt ja annoin sitten Onnin nukkua 3h. Ajattelin niinkin, että kun eilenkin Onni heräsi itse 2h jälkeen ja yö oli levoton, että antaa nyt nukkua. Voih, oli makeat unet. Jossain vaiheessa heräsin ja ajattelin silmät vielä kiinni, että joko mies vei Onnin alas. Luulin siis, että on aamu. Avasin silmät ja tajusin olevani sohvalla ja huokasin, että ihanaa, saa vielä nukkua:) Nams.



Painelen vaikka telkun ääreen. Isä on kuorsannut siellä välillä kanavaa vaihtaen tovin. Nukku aina 1-2h sohvalla ja muka katsoo uutisia jokaiselta kanavalta:)



T-P

Maija69 kiva kun pistäydyit pitkästä aikaa. Käyhän useammin.



Huh huh. Juuri nukutin Veetiä vaivaiset 1.5 tuntia. Nukahtihan lopulta. Naapurit varmaan tykkää meistä tosi paljon kun Veeti täällä joka ilta huutaa. Sain sen isojen lasten sänkyyn nukahtamaan. Sinne helpompi nukuttaa kun pääsee itse viereen. Mies vaan nauroi ettei sänky oo ihan mitotettu mulle.



Neuvolalääkärissä kaikki oli hyvin. Paino oli noussut kuukaudessa 2kg. Eli hyvin on tullut syötyä. Ja kotiin päästyäni söin vielä lisää karkkia. Kaippa se on kohta pakko alkaa hillitsemään tota karkin syöntiä.



Se lääkäri oli ihan kamala. En saanut sen puheesta mitään selvää (oli venäläinen) ja niin hutiloiden teki sisätutkimuksen. Ei meinannut myöskään millään löytää vaavin sydänääniä. Mutta löytyiväthän ne lopulta. Vaavi oli poikittain masussa. Veeti oli tässä vaiheessa jo pysyvästi pää alas päin. Tää kaveri pyörii tuolla masussa vielä miten sattuu.



Hemoglobiini oli taas laskenut, oon ollut hieman laiska syömään rautaa. Jos vaikka nyt yrittäis ne muistaa.



Jos vaikka menis lukemaan.



Öttis