muita kuntoutustuella olevia?

Olen. En kyllä koe minkään valuvan hukkaan. Olen hyväksynyt että v*tuiksi meni tämä elämä.

En vielä, mutta mahdollisesti edessä. Pahalta tuntuu, kun olen niin nuorikin. Ehkä tästä joskus vielä parantuu, mutta tällä hetkellä tuntuu ettei se ole mahdollista. 

Miten välttää katkeruus kaikkia kohtaan?

Ap

Joo. Kesällä loppuu, enkä hae enää jatkoa. Olen tämän lukuvuoden ollut opiskelemassa (avoimessa), alkuun suurin epäilyksin, mutta ihme kyllä se lähti sujumaan. Oon siis päässyt ns. normaaliin arkeen kiinni ja tuntuu, että nyt päivillä on joku pointti. Syksyllä toivon pääseväni sisään tiedekuntaan.

Itse koen, että olo on parantunut osin juuri sen seurauksena, että kokee tekevänsä jotain mielekästä ja sitten kierre ruokkii itseään. Mieliala ei suoranaisesti ole huipussaan, mutta energiaa on 1000x enemmän kuin syksyllä aloittaessani. Mulla oli samoja tunteita (että elämä valuu hukkaan), mutta mulla tää opiskelun aloitus epäilyksistä huolimatta oli se ratkaiseva juttu, ja nyt kun oon saanut konkreettisesti asioita aikaan, se auttaa jaksamaan tätä rämpimistä.

T. 20v, ollut sairaslomalla/nyt kuntoutustuella 2v