Mies ei tahdo toista lasta

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli tismalleen sama tilanne. Niinpä jätin salaa pillerit pois ja kun sain tietää alkaneesta raskaudesta, feikkasin itselleni kovat vatsakivut ja pahoinvoinnin. Mies kiikutti minut päivystykseen ja siellä kokeiden jälkeen sairaanhoitaja ilmoitti minun olevan raskaana. :D esitin järkyttynyttä ja surullista pitkän aikaan. Sain mieheltä sympatiapisteet ja mikä parasta, hyväksynnän lapselle. Sodassa ja raskaudessa on kaikki keinot sallittuja. ;)

No tämä nyt olisi vähän liian mautonta minun makuuni. En sentään halua huijata miestäni. -Ap

Jos ei halua niin ei halua. Jos sun välttämättä täytyy saada pukata yks viela lisää, niin vaihda miestä.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli tismalleen sama tilanne. Niinpä jätin salaa pillerit pois ja kun sain tietää alkaneesta raskaudesta, feikkasin itselleni kovat vatsakivut ja pahoinvoinnin. Mies kiikutti minut päivystykseen ja siellä kokeiden jälkeen sairaanhoitaja ilmoitti minun olevan raskaana. :D esitin järkyttynyttä ja surullista pitkän aikaan. Sain mieheltä sympatiapisteet ja mikä parasta, hyväksynnän lapselle. Sodassa ja raskaudessa on kaikki keinot sallittuja. ;)

Mutta tuo ei ole kumpaakaan, eli ei ole sallittua. No, trollihan tuokin oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä asiat pitäisi selvittää jo ennen kuin alkaa sitä ensimmäistäkään tekemään. Joku haluaa 6 ja toinen 0 tai 1. Ettekä puhuneet tästä jo aikaisemmin? Miehelläsi on täysi oikeus päättää siitä monenko lapsen isä hän haluaa olla. Sinulla on oikeus päättää ( jos biologisesti mahdollista) kuinka monta lasta sinä haluat. Jos halunne eivät kohtaa on teidän haettava itsellenne paremmin sopivat kumppanit. Olisitte tosin voineet tehdä sen jo aikaisemminkin.

On puhuttu aikasemmin, silloin miehellä oli haaveissa 3-4 lasta. Kummasti se mieli vaan esikoisen jälkeen muuttui.

-Ap

No miksihän? Haave on eri asia ku todellisuus.

Olin yh kun tapasin nykyisen mieheni. Hän teki hyvin selväksi jo heti alussa ettei halua omia lapsia. Se sopi minulle. Hän on ollut mitä ihanin isäpuoli lapsilleni ja nyt jo vaarikin. Olen aina kunnioittanut hänen valintaansa enkä koskaan yrittänyt yliouhua häntä johonkin mitä hän ei halua. Yhdessä 20v.

Mitä ihmeen miettimisaikaa? Jos toinen ei halua, lasta ei hankita.

Kyllä taas huomaa että nainen on naiselle susi. Jos täällä olisi mies itkenyt vauvakuumettaan niin johan olisi naiset kuorossa huutaneet tsemppauksia ja antaneet sympatiaa, mutta kun vauvakuumeesta kärsiikin nainen niin ei sääliä tipu kanssasisarilta.

Vauvakuume on ikävä vaiva jonka parantaa vain vauva. Tsemppiä ja toivotaan, että miehesi vielä suostuisi.

Kun tapasin mieheni, puhuttiin heti lapsiasioista ym ja mies sanoi monesti ettei pitkään aikaan ole vielä valmis isäksi, noh näin hänet siskoni lasten ja tuttujen lasten kanssa ja näin miten hyvin toimi heidän kanssaan. Otin e pillerin aina hyvin näkyvästi miehen edessä tms ja aina kun ei ollut kotona heitin pönttöön tms sen päivän pillerin, muutaman kuukauden päästä olin raskaana ja itselläni oli kysta taustaa ja sanoin jo suhteen alussa, että aborttia en tule ikinä tekemään. Mies alkoi itkemään onnesta kun käytiin lääkärissä oikeiden vatsakipujen takia ja luulin että kysta siellä taas niin näkyi rv 9 pyörivä sikiö vatsassa, molemmat oli yhtä yllättyneitä vaikka itse toivoin joka päivä että voikun tulisin raskaaksi ym. Tämän näyn jälkeen ei miehelle tullut mieleenkään ehdotella keskeytystä tms. En myöskään painostanut missään vaiheessa että voidaanko tehdä lapsi koska ajattelin sen olevan liian läpinäkyvää jos ensin jankutan ja yht äkkiä olenkin. Etsin sen jälkeen myös uutisia paljon netistä kuinka pillerit ei olekaan niin luotettavat ja jopa 5% käyttäjistä raskautuu ym. Mies soitti kaikille läheisille heti onnessaan ”musta tulee faija” ja sitä iloa en ole koskaan nähnyt hänestä aiemmin. Nyt meillä muutama lapsi ja molemmat samalla tavalla tulleet. Mies sanoo usein ettei luopuisi mistään hinnasta lapsistaan ja rakastaa ylikaiken heitä. Enempää ei kumpikaan halua. Vierestä olen seurannut monen ystävän lapsihaaveita jotka ei kohtaa miestensä kanssa ym.. useammin nuo ristiriidat taitaa suhteen saada loppumaan kun ”yllätys” lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää kunnioittaa miehesi päätöstä. Ihan sama kuin jos sinä et haluaisi lasta ja mies haluaisi. Ei silloinkaan kukaan sanoisi, että sinun pitää suostua vastoin tahtoasi.

Miksi pelkästään miehen tahtoon pitäisi alistua? Jos kompromissiä ei synny, laita äijä kävelemään ja etsi siitoshaluisempi. Eihän mieskään kunnioita sinun lisääntymishalujasi.

Koska sukupuolten välinen tasa-arvo vaatii tämän. Olisi kamalaa vaatia naista synnyttämään lapsi pelkästään miehen halusta. Ihan yhtäläiseen päätös vanhemmuudesta kuuluu molemmille. Tasa-arvo voi toteutua vain jos se toimii molempiin suuntiin yhtäläisesti. Se ei ole tasa-arvon toteutumista, että vaihdetaan vain se ketä alistetaan.

Lapsiasiassa ei voi tehdä kompromissia. Jos kumpikaan ei jousta, ero on ainoa vaihtoehto, muuten toinen katkeroituu. Kai sinä nyt tuon verran ymmärrät.

Meidän esikoinen ja samalla myös ainokainen on 5 vuotias. Aluksi itselleni oli selvää, että haluan vain yhden lapsen. Mies puhui toisestakin lapsesta. Vähitellen tilanne kääntyi siten, ettei kumpikaan enää ollut varma, mitä haluaa. Ja nyt on tilanne, että itse ehkä hieman salaa haaveilen toisesta ja mies haluaa, että lapsilukumme jää yhteen. Tosin en kovin "salaa" haaveile, olemme asiasta toki puhuneet.

Olen päättänyt alkaa panostamaan myös ajatuksissani kaikkiin niihin positiivisiin puoliin, joita yhden lapsen kanssa eläminen tuo tullessaan. Lapsi on "jo viisi", osaa paljon tehdä asioita myös itsenäisesti ja arki on helpottunut huomattavasti. Käymme molemmat vanhemmat töissä, itse teen toki lyhennettyä työviikkoa. Meille jää palkoista rahaa enemmän käyttöön, kun on "vain" yksi lapsi. On rahaa välillä myös matkustella. Pystymme keskittään kaikki voimavaramme tähän ainokaiseen ja viettämään hänen kanssaan aidosti aikaa. 

Sinuna en lähtisi painostamaan miestä. Mieheni ei painostanut aikoinaan minua, enkä minä halua nyt painostaa häntä. Olen muutenkin huomannut, että elämässä kannattaa olla tyytyväinen asioihin joita itsellä on, eikä keskittyä niihin, mitä ei ole.. :) 

Jos omat lapset ovat sinulle elämän tärkeimpiä asioita ellei tärkein, eroa ja etsi uusi mies, jonka kanssa tehdä lisää lapsia. Muuten katkeroidut ja eroatte miehen kanssa kuitenkin lopulta. Olet kuitenkin niin nuori, että sinulla on todennäköisesti vielä vuosia aikaa raskautua.

Meilläkin mies halusi 2 lasta, mutta esikoisen jälkeen muutti mielensä eikä enää halunnut lisää lapsia. Itselleni omat lapset ovat kaikkein tärkein asia elämässä ja mies tiesi tämän hyvin. Olen myös jo vanha, joten aikaa ei olisi ollut kauaa tuhlattavaksi. Annoin miehelle puoli vuotta aikaa miettiä aletaanko yrittämään toista lasta vai erotaanko. Tulin sitten molempien yllätykseksi raskaaksi. Muutoin olisi varmaankin pitänyt marssia lapsettomuusklinikalle, kun tässä iässä ei välttämättä olisi ollut tarpeeksi aikaa etsiä ja löytää kunnollista miestä ennen kuin ikä tulee vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää kunnioittaa miehesi päätöstä. Ihan sama kuin jos sinä et haluaisi lasta ja mies haluaisi. Ei silloinkaan kukaan sanoisi, että sinun pitää suostua vastoin tahtoasi.

Miksi pelkästään miehen tahtoon pitäisi alistua? Jos kompromissiä ei synny, laita äijä kävelemään ja etsi siitoshaluisempi. Eihän mieskään kunnioita sinun lisääntymishalujasi.

Koska sukupuolten välinen tasa-arvo vaatii tämän. Olisi kamalaa vaatia naista synnyttämään lapsi pelkästään miehen halusta. Ihan yhtäläiseen päätös vanhemmuudesta kuuluu molemmille. Tasa-arvo voi toteutua vain jos se toimii molempiin suuntiin yhtäläisesti. Se ei ole tasa-arvon toteutumista, että vaihdetaan vain se ketä alistetaan.

Lapsiasiassa ei voi tehdä kompromissia. Jos kumpikaan ei jousta, ero on ainoa vaihtoehto, muuten toinen katkeroituu. Kai sinä nyt tuon verran ymmärrät.

Tuo nyt on aivan typerä tapa ajatella. Jos aina pitäisi olla heti eroamassa jos vain toinen haluaisi vielä yhden lapsen päätyisi kaikki parisuhteet joissa molemmat ei haaveile täsmälleen samasta lapsimäärästä väistämättä eroon.

Perheen lapsiluku on parisuhteessa yhdessä neuvotelta asia siinä missä moni muukin seikka.

Minä haaveilin moottoripyörästä, kerroin sen ja perustelin. Vaimo ei yhtään ymmärrä sen antamaa iloa ja hyödyllisyyttä henkisesti.

no, ostin sen kuitenkin viimekesänä, ja en kadu vaikka nalkutusta tuleekin välillä. Se ajelu antaa niin plajon minulle kuitenkin.  Se ei millään tavalla rasita vaimoa,eikä sen kukkaroa.

Vierailija kirjoitti:

Jos omat lapset ovat sinulle elämän tärkeimpiä asioita ellei tärkein, eroa ja etsi uusi mies, jonka kanssa tehdä lisää lapsia. Muuten katkeroidut ja eroatte miehen kanssa kuitenkin lopulta. Olet kuitenkin niin nuori, että sinulla on todennäköisesti vielä vuosia aikaa raskautua.

Meilläkin mies halusi 2 lasta, mutta esikoisen jälkeen muutti mielensä eikä enää halunnut lisää lapsia. Itselleni omat lapset ovat kaikkein tärkein asia elämässä ja mies tiesi tämän hyvin. Olen myös jo vanha, joten aikaa ei olisi ollut kauaa tuhlattavaksi. Annoin miehelle puoli vuotta aikaa miettiä aletaanko yrittämään toista lasta vai erotaanko. Tulin sitten molempien yllätykseksi raskaaksi. Muutoin olisi varmaankin pitänyt marssia lapsettomuusklinikalle, kun tässä iässä ei välttämättä olisi ollut tarpeeksi aikaa etsiä ja löytää kunnollista miestä ennen kuin ikä tulee vastaan.

Minä olen sitä mieltä, että jos toinen puoliso (nainen tai mies, samantekevää) on valmis rikkomaan nykyisen perheen saadakseen lisää lapsia, mahdollisessa huoltajuuskiistassa lasten pitäisi jäädä sille jätetylle osapuolelle.

Minä olen sitä mieltä, että jos toinen puoliso (nainen tai mies, samantekevää) on valmis rikkomaan nykyisen perheen saadakseen lisää lapsia, mahdollisessa huoltajuuskiistassa lasten pitäisi jäädä sille jätetylle osapuolelle.[/quote]

Meidän tapauksessa ainakin tämä olisi miehelle pahin rangaistus ja katastrofi, jos vielä joutuisi lapset hoitamaankin yksin.

Ap, teidän esikoinen on vielä kovin pieni. Sinuna antaisin ajan kulua.

Näissä lapsiasioissa voi aina haaveilla ja suunnitella kaikenlaista, mutta elämä näyttää minne mennä. Rakkaus omaa lastaan kohtaa on niin voimakasta ja näyttäytyy meissä aikuisissa eri tavalla, toinen haluaa sen rakkauden nimissä antaa sille yhdelle kaikkensa eikä siksi halua enempää ja toinen taas haluaa useamman lapsen, koska he ovat niin rakkaita. Aivan yhtä oikeita ratkaisuja molemmat. Harmillista jos teidän toiveet perhekoosta ovat erilaiset, mutta missään nimessä en sinuna lähtisi rikkomaan esikoisesi perhettä, mikäli mitään muuta syytä eroon ei olisi.

Minä haluaisin kolmannen lapsen, kenties neljännenkin ellei minun ikäni (nainen) tule vastaan. Mies on sanonut, että hänkin voisi olla valmis kolmanteen, mutta on sanonut ihan suoraan, että tuskin neljättä haluaisi, mutta että hänestä on epärelevanttia keskustella neljännestä lapsesta kun kolmattakaan ei vielä edes yritetä. Enkä usko, että hän siihen suostuisikaan, ja se taas on mulle ainakin vielä ihan ok. Meillä on ihana perhe nytkin, jos vielä joskus perheemme kasvaisi se olisi bonusta vain. Mutta myönnän kyllä, että jos mies perääntyisikin vauvan yrittämisestä, olisi se minulle asia, joka vaatisi henkistä työstämistä, jotta pystyisin olemaan sinut sen kanssa. En kuitenkaan perhettämme rikkoisi sen takia, todellakaan.

Minusta on aika hullua ehdottaa miehen vaihtoa jos mies ei _nyt_heti_ suostu pieneen ikäeroon eikä ole varma toisesta lapsesta mutta on kuitenkin puhellut, että ehkä joskus. Tarvitseeko lapsi tosiaan niin kipeästi toisen sisaruksen pienellä ikäerolla, että on parempi nyt pikerota, pikaetsiä uusi mies (johon tuskin ehtii tutustua) ja pikatekaista lapselle sisarpuoli? Lapsi on varmaan äidin suunnitelmista kiitollinen, tuossa on kyllä h.e.lvetin ainekset jokaiselle....

T. Neljän äiti "lälläslää..."

Oltiin mekin puhuttu useammasta lapsesta, mutta ei me millään dead lineilla näitä lapsia olla tehty vaan ajan kanssa kun on tuntunut molemmista sopivalta. Kenenkään toisen miehiä en ikinä olisi halunnut ja yksikin olisi riittänyt silloin jos ei olisi enempää saatu.

Ymmärrän ap:n pelon, että haave isosta perheestä on uhattuna. Koita nyt kuitenkin vähän rentoutua ja anna asioille aikaa, esikoinenkin on vasta 1,5 v. Pieni-ikäero-hasveesta ei kannata pitää kynsin ja hampain kiinni ja tehdä pakkomiellettä. Elämä ei ole p.a.skaa vaikka ikäeroa olisi enemmänkin eikä vaikka lapsi jäisikin ainoaksenne. Jos mies haluaa nauttia esikoisestsnne ja toivoo ainakin isompaa ikäeroa sisaruksille, jotta voi vanhempana antaa huomiota ja panostaa lasten varhaislapsuuteen niin mitä jos tekisit samoin?

Voihan se olla, että mieheenkin vielä vauvakuume iskee kun on iskenyt aiemminkin. Sinäkin olet vasta 26, joten sen puolesta ei ole kiire. Anna aikaa äläkä pilaa sitä mitä teillä on - ihana perhe. Lapsi väärään aikaan puoliväkisin ei ole se mitä haluat.

Puhkot kortsuja neulalla 😉

Kenenkään toisen miehen lapsia en olisi ikinä halunnut* -39