Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko joutunut lähtemään pois työpaikalta ilman minkäänlaista muistamista?
10.05.2019 |
Vaivasiko asia sinua alkuun vai olitko sinut sen kanssa? Itse ajattelen tuollaisen kertovan aika paljon työpaikan tasosta. Jos ei edes kortilla muisteta työsuhteen loppumisen johdosta, niin ei todellakaan ole tuollaista työpaikkaa jatkossa ikävä.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani kaikkien teidän puolesta, joita ei ole mitenkään muistettu. Samalla saan tästä ketjusta lohtua, sillä minulle on käynyt myös näin, jotenkin lohduttavaa, etten olekaan ainoa. 7 vuotta saman firman palveluksessa, jonka aikana täytin pyöreitä, loukkaannuin vakavasti ja jouduin pitkäksi aikaa sairaalaan, ja tietysti ”läksiäiset” joita siis ei ollut, koska minua ja elämässäni tapahtuvia tärkeitä asioita vaan yksinkertaisesti ei noteerattu ollenkaan. Kyllä tuntui kurjalta, semminkin kun olin itse usein hoitanut muille lahjat ja läksiäiset työporukan pyynnöstä. 😞 Ei tosiaan edes kiitosta vuosista sanottu, kun lähdin, ei heippaa, ei mitään.
Tuo taitaa olla aika tyypillinen kuvio miten vastuunkantajille käy usein. Kaikki toimii niin kauan kuin joku järjestää eikä muille tule edes mieleen, että kyseisen ihmisen eteen voisi myös vastavuoroisesti tehdä jotakin.
Näin taitaa olla joo. No, itse opin tästä sen kuuluisan läksyn, kiittämättömyys on maailman palkka. En enää uhraa panostani työpaikalle minkään sosiaalisen yhteisen hyvän, sen paremmin kuin varsinaisten töidenkään eteen enempää kuin muutkaan. Työni teen hyvin ja joskus voin osallistua järjestämään jotain yhteistä, mutta en yhtään enempää. Kukaan ei sitä kuitenkaan huomaa saati kiitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä.
Ko. lastensuojelupaikassa ei saanut edes lapsille kertoa lähdöstään mitään.
Hiljaa ovesta ulos vaan ja uutta ohjaajaa taloon.
Talossa kurin ja pelon ilmapiiri.
Löytyy tuolta pohjoisen päästä.
Vain yksi työpaikka on muistanut. Sekin vuonna 2000.
Sen jälkeen kaikkialla työ on loppunut suoraan viimeisenä päivänä. Riippumatta siitä olenko itse päättänyt suhteen vai YT:n takia joutunut ulos.
Enpä usko nykyisessäkään mitään muistamista tulevan: Työpaikalla (toimistossa) ollaan työllisinä minä ja puhumaton kollegani joka harvoin edes vastaa tervehdyksiin. Siitä huolimatta, että ollaan oltu samassa huoneessa jo 4 vuotta!
Pomo työskentelee etänä kotoa käsin.
Ilmapiiri on siis hurmaava! Mutta on sentään töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lyhyemmistä määräaikaisuuksista kyllä, eikä tuntunut sekään kivalta tosin en odottanutkaan mitään, kun työpaikan ilmapiiri oli sellainen ettei siellä juuri muistettu toisia. muuten on muistettu hyvinkin nätisti ja ihan pelkkä suklaalevyn saaminen tuntuu tosi ihanalta ja piristää. muistetaan toisiamme!!!
Muistamisilla on iso merkitys. En ainakaan itse aio entistä työpaikkaani jatkossa kehua, kun meno oli noin tylyä loppuun asti.
se tuntui hetken musta tylyltä, mutta yritän katsoa isompaa kuvaa ja miettiä syitä siihen "tylyyteen". itse asiassa se oli erään yliopistollisen sairaalan erittäin vaativa osasto jossa olin sihteerinä. kaikki energia keskitettiin sekunnilleen itse työhön ja potilaaseen, ja ymmärrän että muuhun ei resurssit riittäneet tai ei osattu. olen ollut myös alalla tiimeissä joissa oli energiaa muuhunkin kuin pakolliseen. kaikki on niin suhteellista. itse annoin siellä kaikkeni mutten jaksanut menoa kuin 3kuukautta, niin hektinen paikka. kiitos myötäelämisestä ja tsempistäsi
Odotitko todella jotain läksiäisiä ja kiitoksia, kun et ole jaksanut olla työpaikassa kuin kolme kuukautta? Se on kuitenkin suht lyhyt aika ja monessa paikassa pitäisi olla lähes viikottain tai kuukausittain muistamassa lähtijöitä, jos noinkin lyhyet työssäolopätkät huomioitaisiin.
Esimies ei muistanut, lähimmät työkaverit kyllä. En häneltä mitään muistamista sinällään olisi halunnutkaan, koska oli (kauniisti sanottuna) vähemmän kiva ihminen. Hän laittoi työpaikan sisäiseen lehteenkin väärän päivämäärän minun viimeisestä työpäivästä, eli vasta viikon päähän siitä kun oikeasti lähdin. Näin hän sai "hoidettua" sen seikan, että muut firmassa (paitsi tietysti oman tiimin väki) eivät voineet muistaa minua, koska olin jo lopettanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekstiviestillä kerran, jäi omiakin työkaluja sen työmaan sosialitilan kaappiin. Toki tiesin että kun talvi tulee työ loppuvat enkä odottanut muistelemista mutta kuitenkin. Tekstiviestillä!!! En voi vieläkään uskoa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Joo! Tai tein parikymmentä vuotta sijaisuuksia yhden pikkukunnan päiväkodeissa, en ollut siis vakituisesti palkkalistoilla, mutta tarvittaessa, eli aika usein. Välillä pidempiäkin jaksoja. Kun työt väheni/lähes loppui, hain töihin muualle ja työt saatuani muutin toiselle paikkakunnalle.
En nyt varsinaisesti odottanutkaan mitään, mutta olishan se ollut kiva, jos olis edes joku viesti tullut, että kiitos näistä vuosista.
Itse sain päiväkodista jo pelkästään opintoihin kuuluneen harjoittelun päättyessä kortin ja suklaalevyn :s
Oli ihan paras työyhteisö 💜
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä kaikkien pitäisi muistaa jokin merkkipäivä tai työnsä lopettavaa ihmistä.
Työntekijähän on saanut palkan työstään. Ja vaikka työntekijä itse kokee itsensä ja työnsä tärkeäksi, hän
on itseasiassa vain yksi osanen ko. työyhteisöä.
Nykyisin työntekijät vaihtuvat tiuhaan, on koeaikaa, määräaikaisuutta, sijaisuutta, pitäisikö kaikkia näitä
pois lähteviä jotenkin muistaa.
Ja jos tekee ja raataa työpaikoilla enemmän kuin on tarvis, se on työtekijän oma valinta. Tottahan esimies
ja yrittäjä katselee sellaista mielellään, mutta turha luulla että siitä mitään palkkioita tai lisä muistamisia tulee. Tosiasia on ainoastaan se vanha sananlasku, että: "Kiittämättömyys on maailmanpalkka"
Nykyisin minua ärsyttää nähdä miten eläkkeellelähtijöille ja työpaikan vaihtajille pidetään puheita ja annetaan lahjoja. En voi olla muistamatta niitä monia hyviä työkavereita jotka on YT-neuvottelujen tuloksena jopa 10 - 20 vuoden uran jälkeen talutettu kesken päivää ulos talosta. Minulla ei ole mitään tietoa siitä että onko heitä kiitetty työnantajan taholta, mutta työkavereilla ei ainakaan ole ollut mahdollisuutta heittää hyvästejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä mutta työkaveri.Pomoa muistuteltiin että tilaa edes kakkukahvit,mutta ei...Nyt harmitellaan kun ei itse hoidettu lahjaa yms .Aiemmin firma hoitanut hyvin nämä.
Olen, yli 20v työssäolon jälkeen hain ja sain toisen työpaikan. Esimies muisti siten että viimeisenä työpäivänä tarjosi salaattilounaan koko tiimille, mutta mä en saanut mitään korttia tai lahjaa tai kukkaa. Tuntui kyllä vähän kurjalta lähteä kun olin tarjonnut tiimille kakkua, ja sitten sanottiin että voin lähteä kun haluan. Lähdin samantien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vuosikymmeniä samassa työssä. Toki omistaja vaihtui kerran ja työkaverit kaiken aikaa. Iso firma.
Toki myymäläpäällikkö tarjosi porukalle inhoamiani dominokeksiä eläkkeellejäämispäivänäni.
Se siitä, sai palkkionsa aika pian. Karman laki toteutui.
Minä ja jotkut muutkin saimmekin yllättäin muutamia tonneja lisäpalkkaa parin vuoden kuluttua ( jossakin oli laskettu väärin) Hauska yllätys oli.
Mitä ihmeen väliä? Suklaa lihottaa, ja turha lässytys on nimenomaan turhaa lässytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka kerta. En kaipaa mitään krääsää tai teennäisiä kiittelyseremonioita.
Vähän tulee tunne, että ne kilistelyt alkaa, kun olet poistunut rakennuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Ko. lastensuojelupaikassa ei saanut edes lapsille kertoa lähdöstään mitään.
Hiljaa ovesta ulos vaan ja uutta ohjaajaa taloon.
Talossa kurin ja pelon ilmapiiri.
Löytyy tuolta pohjoisen päästä.
En ymmärrä. Jo valmiiksi traumatisoituneet lapset ahdistuu lisää, kun tuttu hoitaja äkkiä häviääkin ilman hyvästejä.
...yli 40 vuotta valtion palvelusta ja lähtiessä ei mitään korttia tai vastaavaa mitä muille eläköityneille. Hieman aikaisemmin sain virastopäälliköltä (valtion virasto) vain kuulla, että minusta ei pidetä sekä esimieheltä pitkän luettelon vioistani, josta kävi ilmi suomeksi sanottuna se, että olen täysi paska. Eipä jäänyt ikävä moista työpaikkaa eikä näitä em henkilöitä. Kuitenkin työni hoidin koko ajan niin hyvin kuin pystyin ja sainkin paljon positiivista palautetta aikaisemmilta esimiehiltä.
Alue: Aihe vapaa
Onhan noita kokemuksia laidasta laitaan. Viimeisimmässä paikassa pomolta tuli tekstari 15 minuuttia ennenkuin määräaikainen soppari loppui että tuutko käymään. Ei jatkettu sopimusta erimielisyyden takia. olin paljastanut päivällä työsuojeluun liittyvän ongelman ja ennen sitä oli tarjolla vakipaikka. Ei edes heippa sanottu vaikka kiitin kokemuksesta ja toivotin firmalle hyvät jatkot jne. Tänne olisin voinut myöhemmin antaa monta vinkkiä asiakkaista ja tuotteisiin liittyen mutta yllättäen ei ole tullut soitettua... eikä suositeltuja kenellekkään tuotteita tai työpaikkana.
Tuota edellisestä paikasta kun lähdin itse oltuani noin 4 kk töissä pomo tarjos koko työporukalla lounaan ravintolassa, sain kortin ja pienen lahjankin. Tänne olen soitellut ja vinkannut asiakkaista ja muistuttanut joistakin eikoisjutuista. Soitellaan edelleen joskus tämän firman esimieheni kanssa ja höpötetään sekä työasioista että muusta. Ja olen vinkannut paikasta mahdollisille asiakkaille edelleen.
Eli itse koen että työnanatajan kannattaisi ymmärtää että vaikka työntekijä lähtee hän voi edelleen ”mainostaa” kyseistä firmaa positiivisesti ja olla valmis vaikka tulemaan myöhemmin uudelleen heille töihin. Tai vaihtoehtoisesti työntekijä voi olla hyvinkin negatiivinen jos häneltä kysellään vanhasta työpaikasta tai sen tuotteista/palveluista.