En uskalla kertoa miesystävälle, että rakastan häntä

MItä rakastaminen sinulle tarkoittaa? Mihin kaikkeen olisit valmis hänen puolestaan/takiaan?

Ei kannata, koska mies tuskin sinua rakastaa. Miehet eivät ihastu ja rakastu samalla tavalla kuin naiset.

Ei kannata rakastellakaan jos ei ole valmis sitä rakkauttaan tunnustaa.

No jos seurustelette oikeasti ja takana on jo puoli vuotta, niin pidän ihmeellisenä etteikö uskalla sanoa. Anna palaa, mikä suhde se semmoinen edes on jossa ei voi itseään ilmaista?

Kyllä on ihmisillä ongelmat. Terveeltä suhteelta kuulostaa. Taisi tapahtua Porvoossa tämäkin.

Vierailija kirjoitti:

MItä rakastaminen sinulle tarkoittaa? Mihin kaikkeen olisit valmis hänen puolestaan/takiaan?

Hänen onnellisuutensa on minulle jopa tärkeämpää kuin omani. Olen valmis tekemään aika paljon hänen takiaan ja haluan tehdä kaikkeni, että hänellä on hyvä. Meillä on ollu aika rankka alku (suhteen ulkopuolisista syistä) ja olen nähnyt hänestä myös niitä ikäviä puolia, rakastan niitäkin yhtä lailla.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata, koska mies tuskin sinua rakastaa. Miehet eivät ihastu ja rakastu samalla tavalla kuin naiset.

Ei se ole sukupuolesta kiinni, se on ihan ihmiskohtaista miten rakastuu ja rakastuuko ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata, koska mies tuskin sinua rakastaa. Miehet eivät ihastu ja rakastu samalla tavalla kuin naiset.

Sanoo voimaantunut femitzioone.

Tuo on kyllä aika paha vaihe. Rakkaudentunnustuksen kun voi suomalainen sanoa vain kerran, eikä sitä sitten voi enää peruuttaa. Itse odottaisin avioliittoon, ehkä siitä vielä 20 vuotta, niin saat vähän varmuutta, että suhde todella kestää. 

Rakkaus on yliarvostettua.

Puoli vuotta on jo sen verran kauan, että itse olisin tilanteessasi jo pari kuukautta uskaltanut sanoa, jos kerran kokisin rakastavani.

Sanoin miehelleni jo toisena tapaamispäivänä rakastavani häntä. Ollaan oltu nyt jo sitten 22 vuotta onnellisesti naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä aika paha vaihe. Rakkaudentunnustuksen kun voi suomalainen sanoa vain kerran, eikä sitä sitten voi enää peruuttaa. Itse odottaisin avioliittoon, ehkä siitä vielä 20 vuotta, niin saat vähän varmuutta, että suhde todella kestää. 

Samaa mieltä. Kuolinvuoteella on hyvä tunnustaa se sitten.

Meidän suhteessamme sanotaan, että "olen kaivannut sinua" ja sanotaan toisillemme "kulta". Emme käytä sanaa rakas. Mutta sänkypuuhiamme kutsumme rakastelemiseksi.

Olemme tunteneet vasta 10 vuotta. Asumme eri kaupungeissa ja tapaamme viikonloppuisin, joskus miehen työn johdosta viikollakin. Yhteen muuttamisesta ei ole ollut puhetta.

Toisin sanoen tiedämme rakastavamme toistamme, mutta sanomme/teemme sen kiertoilmaisuin.

Jokainen taaplaa tyylillään. En ole koskaan pitänyt sitä tärkeänä, että mies sanoisi rakastavansa minua. Tunnen ja koen  sen muutenkin suhteessamme.

Naisilla on jännä kuvitelma, että miehet oikeasti ovat rakastuneita/tuntevat jotain. Suurin osa suhteista solmitaan vain seksin vuoksi ja siksi, että olisi vaan joku. Miehet eivät kykene olemaan kauan yksin ja tyytyvät vaan johonkin, mutta ei se mitään tunteiden paloa ole.

Sulla on vahvat tunteet ja ehkä toio just sitä aikaa, kun kaikki on kivaa ja toisen eteen tekee mitä vaan. Jos tunnet samoin 3v päästä, niin seo oikea. Jos tunnet 5v päästä seo oikea sen ekan kunnon kriisin jälkeen mikä suhteessa tulee, jos tunnet samoin 10v kriisin jälkeen mikä tulee ja sillon on jo laukut pakattuna eteisessä se on oikea. Jos vielä 15v olon jälkeen tunnet pienen toiseen ihastumisen jälkeen samoin seo oikea. Loppujen lopuksi kasvaneena ihmisenä tajuat, että seo oikea. Jos kaiken ton kaavan läpi pystyt tulevaisuudessa sanoa ääneen rakasta sinua, kiitos kun olet siinä, niin seo 100% oikea ja muuta et elämääsi tarvi. Itse olen vaimoni kanssa käyny kriisit läpi 20v yhdessäolon kunniaksi. Siis koko paletti. Sanoin lauantaina pienen lahjan kera, että rakastan sinua ja arvostan sinua ja haluan että kuulet tämän edelleen ääneen, vaikka mielessäsi tiedät sen. Mitä kävi, vaimo kyynelehti ja kiitti sanoista ja lahjasta ja sanoi, että olen maailman tärkein ihminen hänelle. Molemmat sai hyvän fiiliksen. Me ollaan silti vasta 42 vuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä aika paha vaihe. Rakkaudentunnustuksen kun voi suomalainen sanoa vain kerran, eikä sitä sitten voi enää peruuttaa. Itse odottaisin avioliittoon, ehkä siitä vielä 20 vuotta, niin saat vähän varmuutta, että suhde todella kestää. 

Samaa mieltä. Kuolinvuoteella on hyvä tunnustaa se sitten.

Puhutaan että miehet eivät näytä tunteitaan, taitaa olla naiset ihan samanlaisia. :)

että niin kirjoitti:

Sanoin miehelleni jo toisena tapaamispäivänä rakastavani häntä. Ollaan oltu nyt jo sitten 22 vuotta onnellisesti naimisissa.

Jos minä olisin sanonut toisena tapaamispäivänä rakastavani kaikille niille miehille, joihin siinä vaiheessa olen kuvitellut olevani rakastunut, heitä olisi ainakin toistakymmentä. Oikeasti elämässäni on ollut vain kolme sellaista miestä, joita olen rakastanut vielä sen jälkeen kun ensimmäisten kahden vuoden "honeymoon" on ollut ohi. Ex-aviomieheni kanssa ehdin olla yhdessä 8-9 vuotta, siitä 7 vuotta myöhemmin tapasin miehen jonka kanssa seurustelin 3,5 vuotta ja hänestä erottuani meni jälleen noin 7 vuotta ennen kuin tapasin nykyisen mieheni, joka on myös avopuolisoni.

Jos rakastaa oikeasti niin kyllä sen pystyy sanomaan. Olen sitä mieltä.

Itse sanoin 4kk yhdessä olon jälkeen. Mies sanoi suoraan ettei pysty sanomaan samaa. Sanoi tykkäävänsä paljon. Tuosta meni puoli vuotta, kun mies sanoi rakastavansa.

Vierailija kirjoitti:

että niin kirjoitti:

Sanoin miehelleni jo toisena tapaamispäivänä rakastavani häntä. Ollaan oltu nyt jo sitten 22 vuotta onnellisesti naimisissa.

Jos minä olisin sanonut toisena tapaamispäivänä rakastavani kaikille niille miehille, joihin siinä vaiheessa olen kuvitellut olevani rakastunut, heitä olisi ainakin toistakymmentä. Oikeasti elämässäni on ollut vain kolme sellaista miestä, joita olen rakastanut vielä sen jälkeen kun ensimmäisten kahden vuoden "honeymoon" on ollut ohi. Ex-aviomieheni kanssa ehdin olla yhdessä 8-9 vuotta, siitä 7 vuotta myöhemmin tapasin miehen jonka kanssa seurustelin 3,5 vuotta ja hänestä erottuani meni jälleen noin 7 vuotta ennen kuin tapasin nykyisen mieheni, joka on myös avopuolisoni.

Minä olen luullut elämässäni rakastavani, ja sen myös näille miehille sanonut. Eipä siitä mitään haittaakaan ole ollut. Niin oikeasti luulin kuitenkin. Tapasin sitten lähempänä 4-kymppiä sellaisen miehen, jonka tavattuani tajusin ensimmäistä kertaa miten jäätävän voimakas tunne se on ja ymmärsin etten ole koskaan aiemmin rakastunut kehenkään.