Lue keskustelun säännöt.
Entä, jos hyväksyy itse itsensä ja oman kehonsa, mutta muut eivät?
07.05.2019 |
Tämä on omalla kohdallani aika kokonaisvaltainen asia, mutta puhutaan nyt pelkästä vartalosta, kun tuntuu helpommalla rajata keskustelu yhteen konkreettiseen asiaan.
Olen lapsesta saakka ollut, en lihava, mutta sellainen isokokoinen, "iso luinen" ja lihaksikas. Rasvaakin oli enemmän jo lapsena kuin hoikalla sisarellani. Jotenkin se, kun samassa perheessä meitä oli monta eri kokoista lasta, toiset laiheliineja ja toiset pullukampia, opetti ymmärtämään, että paljon se on vaan genetiikasta kiinni, miltä se oma vartalo näyttää.
Aikuisena olen syystä tai toisesta sitten saanut kiloja enemmän, mutta jostain syystä olen aika armollinen itseäni kohtaan ja oikeastaan nautin aika paljonkin omasta vartalostani.
Mutta sitten on niitä ihmisiä, jotka tuntuvat ennen kaikkea murehtivan omaa painoaan, jotka sitten kommentoivat muiden vartaloita paljon, ja näin ollen olen itsekin saanut useampiakin tällaisia kehooni liittyviä kommentteja elämäni aikana, viime vuosina liittyen tietenkin painonnousuuni.
Miksi ne kommentit tuntuvat minusta niin pahalta ja saavat minut katsomaan itseäni peilistä pahasti? Kun muuten kykenen nauttimaan omasta kehostani, enkä häpeile sitä, mutta jos joku erehtyy kommentoimaan sitä minulle kurjaan sävyyn, alan itsekin jonkin aikaa nähdä itseni kurjasti?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, missä porukoissa palstalaiset oikein pyörivät. Olen kohta viisikymppinen, enkä muista kenenkään ryhtyneen kehoani koskaan kommentoimaan, jotain miehiltä saatuja kehuja lukuunottamatta.
Keitä nämä kommentoijat, jotka eivät kehoanne hyväksy, oikein ovat? Tuttavia, sukulaisia, työkavereita, tuntemattomia?
Minun maailmassani toisten kehojen kommentointi on täysin sopimatonta kuten vaikkapa julkinen ulostaminen tai puuron syöminen käsin. Jos tällaista ilmenee, vaihdan seuraa. Minun kehoni ei kuulu kenellekään muulle kuin minulle.
Oma äitini ja anoppini tulee ensimmäisenä mieleen. Itsekään en voisi koskaan olla niin röyhkeä, että kommentoisin toisen vartaloa ainakaan sellaiseen sävyyn, josta en voisi olla täysin varma, että toinen ei loukkaantuisi. Sitten tietenkin, kun tällaiselle kommentoijalle sanoo kommentoinnista, vastaus on "enhän minä tarkoittanut loukata, onhan tässä itsellänikin ylimääräisiä kiloja".
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, missä porukoissa palstalaiset oikein pyörivät. Olen kohta viisikymppinen, enkä muista kenenkään ryhtyneen kehoani koskaan kommentoimaan, jotain miehiltä saatuja kehuja lukuunottamatta.
Keitä nämä kommentoijat, jotka eivät kehoanne hyväksy, oikein ovat? Tuttavia, sukulaisia, työkavereita, tuntemattomia?
Minun maailmassani toisten kehojen kommentointi on täysin sopimatonta kuten vaikkapa julkinen ulostaminen tai puuron syöminen käsin. Jos tällaista ilmenee, vaihdan seuraa. Minun kehoni ei kuulu kenellekään muulle kuin minulle.
Maailmassa on yllättävän paljon ilkeistä ihmisiä, jotka ilmeisesti purkavat omaa pahaa oloaan ja tyytymättömyyttään ilkeilemällä muille. Sen näkee konkreettisesti ihan täällä palstallakin siitä, miten ilkeästi osa ihmisistä kokee tarpeelliseksi vastata (henkilökohtaisuuksia, ilkeitä piikkejä, suoraa ilkeilyä, vähättelyä, mollaamista ja nimittelyä). Valitettavasti suurimmalla osalla näistä ihmisistä se ilkeily ei jää vain anonyymeille nettipalstoille, vaan nämä samat ihmiset ilkeilevät ihan päin naamaakin. Valitettavasti osa näistä on vielä sellaisia, jotka ovat elämässä ilman, että asiassa voisi tehdä suoranaista valintaa (työkaverit, naapurit, sukulaiset) ja aina näitä ei vain pysty olemaan huomioimattakaan, vaikka tietää, että vika on ilkeilijässä, ei itsessä. Meilläkin on taloyhtiössä yksi vanhempi naisihminen, joka juuri laittoi hallitukselle sen sävyistä viestiä (miten kaikki on väärin tehty ja naapurit sitä ja tätä ja mäkä-mäkä vali-vali kaikki-huonosti ja kaikki muut väärässä ja tyhmiä), että jos ei tuollaista näkisi, ei voisi normaali ihminen uskoa, että kukaan omalla nimellään kehtaa tuollaista kirjoittaa. Mutta valitettavasti näitä kammotuksia tähän maailmana mahtuu enempi vähempi. Onneksi sinun tiellesi ei ole näitä tyyppejä osunut. Toivon sydämestäni, ettei koskaan ehdi osuakaan.
Samaa ihmettelen. Omassa lähipiirissäni ovat kaikki todella hoikkia. Osa ei ole aina ollut, vaan ovat laihduttaneet myöhemmälläkin iällä. Itselläni on nykyisin liikakiloja. Olen ihan normaalipainoinen ja -kokoinen, mutta kymmenen kiloa pitäisi saada pois, jotta olisin se entinen hoikka minäni. Kaikki kohtelevat minua, kuin olisin norsun kokoinen. Viimeksi itseäni 30 vuotta vanhempi täti kysyi, kun olimme lähdössä autolla, haluanko etupenkille istumaan. Ihmetellessäni kysymystä hän totesi, että ajatteli jos en mahdu sinne takapenkille. Viime talvena tuli yllätysreissu kyläillessämme ulos pakkasiin, ja kun tarvitsin lainaksi toppahousuja, ruvettiin automaattisesti etsimään, missä ne yhdet miesten toppahousut ovat, siis sellaiset, joihin menisin yhteen lahkeeseen. Pitkän taivuttelun jälkeen sain lainaksi yhdet naisten kokoa olevat, kun minun ei annettu edes sovittaa, kun en kuulemma kuitenkaan mahdu niihin. No ne sopivat ihan hyvin. Tässä vain muutama esimerkki, näitä olisi vaikka kuinka.
Olet ihana ap, kun lähipiirin pilkasta huolimatta olet onnistunut kehittämään itsellesi itseluottamuksen!
Mulla ihan samoja kokemuksia! Perhe on kommentoinut, työpaikoilla on kommentoitu, tuntemattomat ovat kommentoineet (kerran vain seisoin kadulla juttelemassa kaverini kanssa kun ohikulkeva nainen tokaisi että "onpa kiva nähdä isokokoisia naisia" tmv.) :O
Olen 176 cm pitkä ja painan 82 kg. Käytän vaatekokoa 42. Mielestäni olen ihan normaalin kokoinen ja kivan näköinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa keho jonka voi hyväksyä on jokaisen ihmisen oma. Muiden hyväksynnällä ei ole mitään merkitystä.
Arvostus on sitten kokonaan eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ihan samoja kokemuksia! Perhe on kommentoinut, työpaikoilla on kommentoitu, tuntemattomat ovat kommentoineet (kerran vain seisoin kadulla juttelemassa kaverini kanssa kun ohikulkeva nainen tokaisi että "onpa kiva nähdä isokokoisia naisia" tmv.) :O
Olen 176 cm pitkä ja painan 82 kg. Käytän vaatekokoa 42. Mielestäni olen ihan normaalin kokoinen ja kivan näköinen nainen.
Ja lisään vielä että näitä tuntemattomien tokaisuja on siis kymmeniä! Baarissa naistenhuoneessa kerran eräs oikein erikseen kehui miten upeaa on että noin iso nainen ei häpeile yhtään vaikka on iso...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos muut eivät hyväksy pitää heidät ampua?
Vierailija kirjoitti:
Jos muut eivät hyväksy pitää heidät ampua?
Outo kommentti, en oikein ymmärrä tätä. En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka jatkuvasti huomauttelevat toisen koosta. Miksi he eivät voi pitää mielipidettä omanaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipaino ei näytä hyvältä, mutta on moukkamaista kommentoida asiaa ääneen. Jos olet saanut omilta läheisiltäsi kommentteja, ne tietenkin satuttavat kahta kauheammin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ihan samoja kokemuksia! Perhe on kommentoinut, työpaikoilla on kommentoitu, tuntemattomat ovat kommentoineet (kerran vain seisoin kadulla juttelemassa kaverini kanssa kun ohikulkeva nainen tokaisi että "onpa kiva nähdä isokokoisia naisia" tmv.) :O
Olen 176 cm pitkä ja painan 82 kg. Käytän vaatekokoa 42. Mielestäni olen ihan normaalin kokoinen ja kivan näköinen nainen.
Ajattelisin että tässä isoksi kommentoimisessa voi olla kyse myös pituudesta. Mikä on sinänsä myös epäkohteliasta, en itse myöskään ”pitkänä” naisena kommentoi toisten lyhyyttä pienuutena yms. Olen siis itse kuullut tuollaista isoksi ”kehumista” jopa ihan alipainoisena, jotenkin se pituus on joillekin asia jota saa kommentoida ihan ilman mitään tajua siitä että ei se ole sen kohteliaampaa kuin painosta tms. huomauttelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkkuni sai huomautuksia 11-15-vuotiaana siitä että hänellä on iso takamus. Kyllä hän sen itsekin tiesi että se oli hieman isompi mitä muilla samanikäisillä. Huomauttelijat olivat samanikäisiä poikia.
Hän totesi usein kuivasti takaisin että "mitä se sua liikuttaa, itse mä sen kannan." Tuntuu vaan että enää ei nämä takaisinsanomisetkaan liikauta ketään. Pääasia että on itse sujut itsensä kanssa. Eikä serkkuni ollut mitenkään lihava muuten. Vähän vain enemmän tavaraa takapäällä, minkäs mahdat.
se tarkoittaa voimaantumisen syvintä ytimeä. Eli nyt voit jatkaa ahmimista ja lihomista holtittomasti .
syytä ferritiiniä vaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ihan samoja kokemuksia! Perhe on kommentoinut, työpaikoilla on kommentoitu, tuntemattomat ovat kommentoineet (kerran vain seisoin kadulla juttelemassa kaverini kanssa kun ohikulkeva nainen tokaisi että "onpa kiva nähdä isokokoisia naisia" tmv.) :O
Olen 176 cm pitkä ja painan 82 kg. Käytän vaatekokoa 42. Mielestäni olen ihan normaalin kokoinen ja kivan näköinen nainen.
Ajattelisin että tässä isoksi kommentoimisessa voi olla kyse myös pituudesta. Mikä on sinänsä myös epäkohteliasta, en itse myöskään ”pitkänä” naisena kommentoi toisten lyhyyttä pienuutena yms. Olen siis itse kuullut tuollaista isoksi ”kehumista” jopa ihan alipainoisena, jotenkin se pituus on joillekin asia jota saa kommentoida ihan ilman mitään tajua siitä että ei se ole sen kohteliaampaa kuin painosta tms. huomauttelu.
Voi olla. Olen muutenkin lihaksikkaan näköinen, toki rasvaa on. Minua sanottiin isoksi tytöksi myös parikymppisenä kun painoin 68 kg ja vaatekoko 38.
Lähipiiri, siis omaiset ja ystävät eivät kaikilla kommentoi, onneksi, koska sellaiset sanat ja olettamat pahoittavat todellakin pahemmin kohteensa mielen kuin sanoja ikinä osaa kuvitella (eikä auta yhtään painonhallinnassa).
Minulle ongelmia on tullut TYÖNHAUSSA, kun muuten niin fiksut ihmiset palkatessaan luulevat ottavansa varman päälle kuvitellessaan, että ylipainoinen työntekijä olisi tehoton, usein sairauslomalla ja vielä aina valittamassa, vaikka enemmän sairauslomilla ja muuten tehottomia ja valittajia ovat oman kokemukseni mukaan himoliikkujat vammoineen ja huonoine vastustuskykyineen, pikkulasten vanhemmat (okei, äidit) ja sitten työpaikan varsinnaiset lusmuilijat, joista edes pahimmista ei muka päästä eroon. Olen kyllä töissä, mutta työpaikan vaihto on hankalaa, enkä uskalla edes ajatella mitä olisi olla työtön ylipainoinen, varsinkin naisena.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ihan samoja kokemuksia! Perhe on kommentoinut, työpaikoilla on kommentoitu, tuntemattomat ovat kommentoineet (kerran vain seisoin kadulla juttelemassa kaverini kanssa kun ohikulkeva nainen tokaisi että "onpa kiva nähdä isokokoisia naisia" tmv.) :O
Olen 176 cm pitkä ja painan 82 kg. Käytän vaatekokoa 42. Mielestäni olen ihan normaalin kokoinen ja kivan näköinen nainen.
Painoindeksisi on 25,90, joka tarkoittaa lievää ylipainoa. Tämä ei tarkoita ettet voisi olla itsevarma ja viehättävä, mutta normaalipainoinen et ole vaikka kuinka valehtelisit itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
se tarkoittaa voimaantumisen syvintä ytimeä. Eli nyt voit jatkaa ahmimista ja lihomista holtittomasti .
syytä ferritiiniä vaikka.
Tarkoitat siis, että arvostelu ja suoranainen ilkeily ei saisi tuntua pahalta?
Tiedoksesi muuten, että lihavuudesta huomautteleminen, pyytämättä ravitsemus- ja liikuntaohjeiden antaminen ynnä muu saamanhenkinen neuvominen EI auta painonhallinassa, ihan tutkitusti sellainen ei auta kohdettaan vähentämään kilojaan, mutta kylläkin saa hänen välttelemään, ei siis ylensyömistä, vaan arvostelijaa. Olen itse kokenut saman, kun isäni, hyvää tarkoittaen toki, otti asiakseen liikakiloistani puhumisen. Ei se auttanut laihtumisessa, mutta isää aloin kyllä välttelemään. Ensin en edes tajunnut miksi, mutta onhan täysin ymmärrettävää, että ei halua olla sellaisen kanssa, joka arvostee ja "neuvoo", koska, aivan kuten ap sanoo, sellainen puhe haavoittaa, eikä sitä sitä tunnetta ole helppo sivuuttaa.
Mielestäni on todella outoa, että minulle ei huomautella painostani. Ylipainoa on reippaasti, yli 30 kg. Ainoastaan lapset ovat joskus hihitelleet, huomauttaneet tai kysyneet asiasta. En tiedä miksi, johtuuko siitä että olen aika sinut itseni kanssa ja jos joku huomauttaisi niin nauraisin vain ja vääntäisin jonkin vitsin asiasta. Mutta jos kuulisin että joku huomauttaisi jonkun ystäväni painosta niin menisin kyllä väliin ja saisi kuulla kunniansa. Kauheaa. Omia ongelmiahan tuollaisilla huomauttelijoilla on (tai kuten lapsilla, eivät ole tottuneet tai ovat saaneet huonoja oppeja kotoa).
No tottakai negatiivinen kommentointi satuttaa. Enemmän mun mielestä itsetunnosta kertoo se, että miten siitä kommentista pääsee yli ja kuinka hyvin pystyy keskittymään ja huomaamaan niitä positiivisia juttuja omassa itsessä ja omassa kehossa. Ja vaikuttaako se negatiivinen kommentointi siihen omaan tekemiseen.
Mun kroppa on muutakin kuin ne läskit. Mun kroppa jaksaa nostaa rautaa, pyöräillä, tanssia, nauraa, tehdä töitä ym. Se ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö pyri painoa pudottamaan, mutta oman mielenterveyden vuoksi rakennan elämääni sellaisten asioiden ympärille, mitä voin tehdä, kuin sellaisten, mitä en voi tehdä. En esimerkiksi liiku siksi, että läskit sulaa. Liikun siitä huolimatta, että minulla on ylimääräistä rasvaa. Pieni muutos siihen, miten katson asioita on tehnyt liikkumisesta huomattavasti miellyttävämpää.
En kyllä ymmärrä, missä porukoissa palstalaiset oikein pyörivät. Olen kohta viisikymppinen, enkä muista kenenkään ryhtyneen kehoani koskaan kommentoimaan, jotain miehiltä saatuja kehuja lukuunottamatta.
Keitä nämä kommentoijat, jotka eivät kehoanne hyväksy, oikein ovat? Tuttavia, sukulaisia, työkavereita, tuntemattomia?
Minun maailmassani toisten kehojen kommentointi on täysin sopimatonta kuten vaikkapa julkinen ulostaminen tai puuron syöminen käsin. Jos tällaista ilmenee, vaihdan seuraa. Minun kehoni ei kuulu kenellekään muulle kuin minulle.