Sinä jolla oli päättötodistuksessa yli 9,5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta näkee, että av:ta lukevat myös koulussa menestyneet.

Enpä oikein usko. Tähän ketjuun vastattu samalla tyylillä useampaan kertaan. Aloittajako siellä vastailee.

Kerrotko, mitkä viestit sinusta ovat saman kirjoittajan kirjoittamia? En itse huomannut tällaisia.

En minä, mutta luokkakaverilla oli peruskoulun päättötodistuksessa melkein kympin keskiarvo. Lukio jäi kesken ensimmäisellä luokalla ja hänestä tuli kampaaja. 

Yläasteelta ja 9,6. Lukion laiskottelin, M taisi olla ylioppilastodistus keskimäärin. Raha oli aika tiukalla lukioaikana. Opiskelin, tein hanttihommia. En valmistunut. Aikuisena suoritin ammattikoulututkinnon, nyt ihan ok hommissa. Kunnianhimoa saattaisi nyt löytyä, mutta ikää ja perhettä (=kuluja) on esteenä. Parisuhde 20 vuotta, ei suurempia huolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta näkee, että av:ta lukevat myös koulussa menestyneet.

Enpä oikein usko. Tähän ketjuun vastattu samalla tyylillä useampaan kertaan. Aloittajako siellä vastailee.

Voi hyvänen aika sentään. Vaikka sinua harmittaakin oma huono koulumenestyksesi, niin ei se silti tarkoita, että kaikki muut ovat olleet yhtä huonoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta näkee, että av:ta lukevat myös koulussa menestyneet.

Enpä oikein usko. Tähän ketjuun vastattu samalla tyylillä useampaan kertaan. Aloittajako siellä vastailee.

Jos on menestynyt koulussa ja sen jälkeen, tekstistä tulee tuollainen. Oma juttuni olisi lähes yksi yhteen noiden kanssa, vähän parempi vain keskiarvoiltaan ja tuloksiltaan.

Peruskoulussa keskiarvo 9,8, mutta lukio ei kiinnostanut ollenkaan. Kirjoitin lukiossa surkeat paperit, keskiarvo noin B. Halusin kuitenkin yliopistoon ja pääsin onneksi koepistekiintiössä opiskelemaan oikeustiedettä. Yliopistossa sain taas uutta virtaa ja arvosanat pääosin kiitettäviä. Gradu kesken tällä hetkellä, mutta olen päässyt mukaviin töihin ja palkkakin kohtuullinen. Vielä pitäisi jaksaa väkertää gradu loppuun, varsinaiset opinnot ovat olleet mielenkiintoisempia kuin tutkimukseen ja tutkijanuralle valmentava gradu. Sosiaalisina saavutuksina olen löytänyt mukavan miehen ja olemme elelleet yhdessä onnellisina nyt muutaman vuoden. Rahallisina saavutuksina ensiasunto hankittuna ja pari tuhatta euroa sukanvarressa. Perheeseen oikein hyvät välit, mutta ystäviä voisi olla enemmän. Koira.

Yläasteen jälkeen ka 10, lukiossa 9,7 ja kirjoituksista tulokset LLLLLEE (pitkä matematiikka, fysiikka, kemia, biologia, ruotsi, äidinkieli, englanti). Nyt viides vuosi lääketieteellisessä menossa :)

Mulla oli "vain" 9,3 hain pari kertaa lääkikseen onneksi en päässyt. Opinnot ja ura ihan toiselta alalta, tienaan hyvin suhteellisen vähällä vaivalla. Ihan kaikessa ei ole sitten mennyt niin hyvin, sain kaksi lasta mutta olen eronnut. Kiva asunto, elämä sujuu hyvin uuden miehen kanssa, jonkun verran harmittaa se että hukkasin vuosia exän työkuvioiden perässä, olisi ennemmin kannattanut luoda itsellekin uraa.

Heh, päättötodistus oli huippuluokkaa, mutta siitä se alamäki alkoi 😂

En kyllä jaksanut lukiossa ihmeemmin yrittää, ne aineet jotenkin kahlasin läpi, mitkä kirjoitin. Yliopistossa aika rennolla asenteella myös. Työelämä se on oikeastaan vasta opettanut, toki koulutus on aina hyväksi. Ihan hyvä elämä on, eipä tässä valittamista. Mikään huippumenestyjä en ole, ei mulla ole kunnianhimoa moiseen. Kunhan toimeen tulen ☺️

Minusta tuli yläkoulun aineenopettaja. Palkka nyt ei ole kovin kummoinen, mutta lomaetu on mahtava. Ja ihan oikeasti, enhän minä tee 40-tuntista viikkoa kuin silloin, kun on aineita ja kokeita korjattavana.

Mukavaa rallattelua-elämää kun on koulutettu. Mietin vain, että eikö ole työstressiä yms. Itse olen ajatellut, että uran luominen vaatii verta ja hikeä. Ja siihen päälle perhekuviot ja 400 000 e asuntolsina ja mersut ja purjeveneet.

Nähtävästi joillekin asiat on vain helppoja. Ne vaativatkin.

Ihan jees. Pääsin opiskelemaan haluamaani alaa, tapasin yliopistossa puolisoni, onnellisia ollaan oltu jo 20 v. Yksi lapsi, mieluisat työt molemmilla. Tulot ei ole suuret, muttei liian pienetkään eli tyytyväisiä ollaan.

Ihan jees. Ka vain 8.5, mutta mies onkin yrittäjämiljonääri. Kavereita ei juuri ole kun heidän mielestä pääsen liian helpolla.

oon v*tun rikas ja ajelen teslalla

Kärsin jo ysiluokan keväällä burnoutin, enkä käynyt ollenkaan koulussa viimeisenä kahtena kuukautena. Norssin sijaan menin ihan omaan lähilukiooni, jossa sain uusia kavereita (olin ollut todella eristäytynyt yläasteella) ja kiinnostuin taas elämästä. Abivuonna, etenkin keväällä, kävin läpi uuden burnoutin tyyppisen hakiessani yliopistoon, mutta puskin sisään ihmeen kaupalla. Lukio oli ihanaa ja kamalaa aikaa, jouduin paljon käymään läpi oman pääni sisäisiä juttuja jonka lisäksi kärsin pahoista ongelmista perheessäni. Muutinkin pois kotoa heti abivuoden alussa täytettyäni 18. Mutta löysin oman juttuni, kavereita ja poikaystävän.

Yliopistossa ehti sitten nautiskella, rentoutua, opiskelu oli aika luksusta kun pääsi tekemään sitä itselle mieluisinta juttua. Sain yliopistoaikana myös kaksi lasta. Gradun tekeminen oli elämäni parasta aikaa jonka jälkeen työllistyin nopeasti unelmaduuniin ja sen jälkeen olen tehnyt väikkäriä ja projektitöitä alallani. Mieheni tekee töitä kotoa, joten tämäkin on ollut ihanaa.

Helppoa ei todellakaan ollut - niitä numeroita ei noin vaan napsittu. En ollut superlahjakas. Kaiken lisäksi kärsin jatkuvasta riittämättömyydentunteesta tähän päivään asti. Edes kirjoittamani laudaturit eivät olleet tarpeeksi. Äitinä pyrin välttämään tällaisten kokemusten välittämistä lapsille ja korostamaan, että he ovat ihan hyviä kunhan vaan onnellisia ja pitävät mielessään että arvosanat eivät ole koko elämä. Oli niin lähellä, etten lopullisesti uuvuttanut itseäni niin, etten olisi siitä enää sitten noussutkaan. Kumpikin burnout olivat todella pahoja ja olin todella maassa, kesälomat kummallakin kerralla käytin pelkästään kotona istuen ja itkien.

Vierailija kirjoitti:

Onpas monta ällän paprut saaneita palstalla.

Kaikki tai kaikkien miehet myös ovat di, lääkäri tai lakimies ja iso asunto pk-seudulla. 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas monta ällän paprut saaneita palstalla.

Kaikki tai kaikkien miehet myös ovat di, lääkäri tai lakimies ja iso asunto pk-seudulla. 😅

Ei sentään. Katsos kun itse pärjää hyvin sekä taloudellisesti että ammatillisesti, on aika sama mitä se toinen osapuoli tienaa tai tekee työkseen. Mun mieheni on myyntiedustaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas monta ällän paprut saaneita palstalla.

Kaikki tai kaikkien miehet myös ovat di, lääkäri tai lakimies ja iso asunto pk-seudulla. 😅

Minun mieheni on huonopalkkainen duunari, mutta parempi se on huonokin palkka kuin ei ollenkaan palkkaa. Iso ok-talo kyllä on parin kilometrin päässä keskustasta, mutta ei tämä ole Helsinki vaan keskisuuri kaupunki eteläisessä Suomessa. Helsinkiin en muuttaisi vaikka maksettaisiin.

Lukio sujui hyvin, pidin pari välivuotta, sitten tein kandin Helsingin yliopistossa, nyt asun toisessa eurooppalaisessa maassa ja viimeistelen maisteritutkintoa täkäläisessä yliopistossa. En ole kauhean kunnianhimoinen, joten en ole ihan varma mitä haluan seuraavaksi. Väikkäri voisi kiinnostaa, mutta katsotaan nyt ensin millainen arvosana gradusta tulee.

Lukio meni samaan malliin eli hyvin ja siitä jatkoin suoraan yliopistoon haluamalleni alalle. Nyt olen tohtori ja hyväpalkkaisessa työssä. Näin jälkikäteen olen ymmärtänyt, että opiskeluaika oli elämän parasta aikaa - kunpa olisin osannut nauttia siitä enemmän!