Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka olette isoista suvuista ja joissa vieraillaan paljon sukulaisten kesken! Onko tämä mielestänne normaalia?
05.05.2019 |
Minä ja mies ollaan isoista suvuista. Ei olla lestadiolaisia ja asutaan Helsingissä (tämä selvennys siksi, että aina ensimmäisenä epäillään pikkupaikkakuntalaiseksi tai vähintään lahkolaiseksi).
Tänä viikonloppuna oltiin vain kotona. Sanoin jo torstaina miehelleni, ettei tänä viikonloppuna oikein nyt jaksa tehdä mitään ihmeellistä. Olen opettaja ja toukokuu kiireineen alkaa stressata. Halusin rauhallisen viikonlopun. Ei kutsuta meille ketään, eikä mennä, jos joku pyytää käymään.
No, nyt näin sunnuntai-iltana huoahdin ja sanoin miehelleni, että meidän pitäisi ehkä muuttaa jonnekin, jossa asuu vähemmän sukulaisiamme. Hän ihmetteli, kun ei tänä viikonloppuna hänen mielestään edes nähty ketään, oltiin vain. Ilmeisesti nämä eivät olleet "ketään":
- anoppi
- appiukko
- minun kaksi veljeäni
- miehen kaksi serkkua vaimoineen
- minun kaksi pikkuserkkuani ja toisen vastasyntynyt lapsi
- appiukon serkku
- miehen siskon veljen setä
- appiukon isoveli vaimoineen
- miehen pikkuserkku
- tätini miehensä kanssa
Jotkut näimme sattumalta kadulla tai lähikaupassa, jotkut tulivat lainaamaan tai palauttamaan jotain, jotkut kävivät ovella moikkamassa, kun sattuivat kävelemään ohi - oli kuitenkin jotain asiaa jne.
Tämä on jatkuvaa, viikosta toiseen. Ollaan niin tottuneita tähän, ettei edes tajuta, miten hassua tämä on. Te, joilal on oikeasti isot suvut, onko tämä mielestänne normaalia?
Kommentit (40)
Mulla on äidin puolelta 20 serkkua, ja suurinta osaa en ole nähnyt 30 vuoteen, enkä tuntisi jos kadulla tulisivat vastaan, ja pikkuserkuista puhumattakaan. En näe edes omia sisaruksiani tai vanhempiani montaa kertaa vuodessa kun kaikki asutaan eri paikkakunnilla. Miehen molemmat veljet astuu tässä samassa lähiössä, ja mies näkee toista veljeään usein mutta minä todella harvoin, toista veljeä mieskin näkee lähinnä silloin kun sattuvat menemeen sen kolmannen veljen luo samaan aikaan. Nämä molemmat miehen veljet on eronneita eläkeläisiä eikä kummankaan lapset pidä heihin jostain syystä edes yhteyttä.
Äitini kyllä pitää yhteyttä sisaruksiinsa jonkun verran mutta harvoin näkevät kun hekin asuvat kaikki eri paikkakunnilla, pääkaupunkiseudulla asuu kolme sisaruksista ja he varmaan näkevät toisiaan vähän useammin.
On aika erikoista että yleensäkin noin paljon asuu samalla paikkakunnalla sukua, vaikka Helsingistä onkin kyse, kuulostaa todella erikoiselta että ollaan noin paljon tekemisissä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheasti sosiaalista toimintaa yhdelle viikonlopulle, vaikka osan sukulaisista tapasittekin vain ohimennen. Keskustelu ja jonkinlainen kompromissi lienee tarpeen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi me asutaan maalla. Tulisin hulluksi jos tapaisin sukulaisia jatkuvasti. Tai ihmisiä ylipäätään... Oma rauha pitää olla
Onko teillä lapsia? Eikö heidän kaverit käy teillä. Meillä kolme lasta ja tänäänkin on ollut toistakymmentä nuorta. Samoin eilen. Vähän ovat kuin kotonaan.
Yksi lapsi ja hän vasta 10kk. Sitten kun kasvaa, niin ei meillä kaverit käy jatkuvasti. Eikä meillä olla kuin kotonaan.
Vierailija kirjoitti:
On aika erikoista että yleensäkin noin paljon asuu samalla paikkakunnalla sukua, vaikka Helsingistä onkin kyse, kuulostaa todella erikoiselta että ollaan noin paljon tekemisissä koko ajan.
Tätä olen välillä miettinyt, oma suku on hajallaan ympäri suomea ja osa Ruotsissa. Sitten nämä ma_mut joitten haastatteluja on jostain lehdestä lukenut. Yksi varissuota ylistävä juttu oli jossa mamupoika kehui kuinka mukava alue kun on paljon tuttuja ja sukulaisia lähellä. Näillä tuntuu olevan laajempi suku Suomessa kuin esim. itselläni. Ja paremmat sosiaaliset verkostot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen siskon veljen setä? Eikö se ole miehenkin setä?
Ah, typo. Miehen siskon miehen setä siis. Eli kälyni appiukon veli. En tiedä, mikä olisi kätevin tapa sanoa :D
ap
Onko se enää sinulle tai kuolleista sukua? Minusta ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, riippuen minkä ikäisiä olette niin puolet suvusta tod näk kuolee 10 vuoden sisällä (vanhimmat siis).
Häh? kirjoitti:
Tuo on tosi mukavaa kun porukkaa käy. Ja todellakin normaalia. Normaalia ei sen sijaan ole se, että joku alkaa nillittää että porukkaa lappaa koko ajan. Suku on omaa perhettä, niitä jotka välittävät. Miettikää tilannetta ettei kukaan tulisi vuoteen
Tämähän on ihan ihanne tilanne. Meillä on käynyt sukulaisia viimeksi 2,5 vuotta sitten kuopuksen rippijuhlissa. Itse on käyty sukulaisissaan vuosi sitten siskon lapsen yo-juhlissa. Meillä koti on rauhan ja levon keidas, jonne vieraita ei haluta. Sosiaaliset suhteet hoidetaan muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit kiitollinen! Mulla ja miehellä molemmilla huonot suvut, eli rylyt, välinpitämättömät, ketään ei auteta ja varsinkaan apua ei saa pyytää keneltäkään.
Kummatkaan isovanemmat ei piittaa perheestämme ja lapsistamme lainkaan, eivät käy eivätkä pidä yhteyttä. Kulaan muukaan ei harrasta kyläilyä tai soittelua eli yksin ollaan oman perheen kanssa, AINA.
Olisin halunnut yhteisöllisen suvun mutta en tajunnut ”tarkistaa” asiaa seurustelun alkuvaiheessa. Itse yritän muuttaa mallia omien lasteni kautta eli minä opetan että apua saa pyytää ja sitä tarjotaan, yjteyttä pidetään ja kylässä käydään.
T. Sukunsa hylkäämä
Onhan tuo aika paljon, mutta törmään minäkin sukulaisiin lähes päivittäin, kun asutaan aika pienen alueen sisällä. Pääkaupunkiseudulla kuitenkin. Just kadulla, lähikaupassa jne. Ja samalla tavalla mun luona käydään lainaamassa tai palauttamassa lainattua tavaraa. Yleensä kyllä laitetaan tekstiviestiä, jolla varmistetaan, että on ok tulla. Varsinaista kyläilyä ei ole jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häh? kirjoitti:
Tuo on tosi mukavaa kun porukkaa käy. Ja todellakin normaalia. Normaalia ei sen sijaan ole se, että joku alkaa nillittää että porukkaa lappaa koko ajan. Suku on omaa perhettä, niitä jotka välittävät. Miettikää tilannetta ettei kukaan tulisi vuoteen
Tämähän on ihan ihanne tilanne. Meillä on käynyt sukulaisia viimeksi 2,5 vuotta sitten kuopuksen rippijuhlissa. Itse on käyty sukulaisissaan vuosi sitten siskon lapsen yo-juhlissa. Meillä koti on rauhan ja levon keidas, jonne vieraita ei haluta. Sosiaaliset suhteet hoidetaan muualla.
Entä jos miehesi ottaisi eron ja häipyisi ja lapsi muuttaisi Australiaan, kelpaisiko vieraat sitten rauhan keitaaseesi?
Vierailija kirjoitti:
Olisit kiitollinen! Mulla ja miehellä molemmilla huonot suvut, eli rylyt, välinpitämättömät, ketään ei auteta ja varsinkaan apua ei saa pyytää keneltäkään.
Kummatkaan isovanemmat ei piittaa perheestämme ja lapsistamme lainkaan, eivät käy eivätkä pidä yhteyttä. Kulaan muukaan ei harrasta kyläilyä tai soittelua eli yksin ollaan oman perheen kanssa, AINA.Olisin halunnut yhteisöllisen suvun mutta en tajunnut ”tarkistaa” asiaa seurustelun alkuvaiheessa. Itse yritän muuttaa mallia omien lasteni kautta eli minä opetan että apua saa pyytää ja sitä tarjotaan, yjteyttä pidetään ja kylässä käydään.
T. Sukunsa hylkäämä
Niinpä, sama juttu, paitsi ei ole omaakaan perhettä. Joillekin tekisi hyvää elää tahattomasti vuosi yksin jossain tunturilla niin ei valitettaisi täysin turhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä normaalia. Ei niitä tarvitse viihdyttää ja keskustelemalla kestustella. Mä tykkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi me asutaan maalla. Tulisin hulluksi jos tapaisin sukulaisia jatkuvasti. Tai ihmisiä ylipäätään... Oma rauha pitää olla
Onko teillä lapsia? Eikö heidän kaverit käy teillä. Meillä kolme lasta ja tänäänkin on ollut toistakymmentä nuorta. Samoin eilen. Vähän ovat kuin kotonaan.
Yksi lapsi ja hän vasta 10kk. Sitten kun kasvaa, niin ei meillä kaverit käy jatkuvasti. Eikä meillä olla kuin kotonaan.
Omassa lapsuudessa kaverit eivät saaneet koskaan tulla meille ja äiti ei tykännyt, että kävin kavereiden luona. Asuttiin omakotialueella eikä naapurustossa ollut ikäisiäni, lähin koulukaveri asui yli kilometrin päässä. Olin hyvin yksinäinen lapsi. Meille on lasten kaverit saaneet tulla ja minusta on kiva, että he viihtyvät meillä. Yleensä he ovat lasten huoneissa, joten ei heistä ole mitään vaivaa. Äitini valittaa "taasko teillä on kavereita, käske ne ulos ja sano, että ei tarvitse tulla". Ennemmin kiellän äitiäni tulemasta meille.
Lasten kavereita lukuunottamatta meillä ei käy muuten kuin sovitusti ihan poikkeustapauksessa. En tykkää, jos saunaan mennessä ovikello soi tai joku kertoo, miten kävi ovella ja meillä ei oltu kotona. Ei oltu, oltiin kaupassa. Siksi pitää sopia etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä jaksaisi. Alkuu voisi lopettaa sen lainasikin niin ei tarvi sen takia rampata ovella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häh? kirjoitti:
Tuo on tosi mukavaa kun porukkaa käy. Ja todellakin normaalia. Normaalia ei sen sijaan ole se, että joku alkaa nillittää että porukkaa lappaa koko ajan. Suku on omaa perhettä, niitä jotka välittävät. Miettikää tilannetta ettei kukaan tulisi vuoteen
Tämähän on ihan ihanne tilanne. Meillä on käynyt sukulaisia viimeksi 2,5 vuotta sitten kuopuksen rippijuhlissa. Itse on käyty sukulaisissaan vuosi sitten siskon lapsen yo-juhlissa. Meillä koti on rauhan ja levon keidas, jonne vieraita ei haluta. Sosiaaliset suhteet hoidetaan muualla.
Entä jos miehesi ottaisi eron ja häipyisi ja lapsi muuttaisi Australiaan, kelpaisiko vieraat sitten rauhan keitaaseesi?
Vielä vähemmän. Odotan aikaa, jolloin loputkin lapset lähtee omilleen. Kaikkeni olen heidän eteensä antanut ja nyt on oma vuoroni elää omilla ehdoillani. Lapset pärjää varmasti omillaan. Jos mies haluaa eron, niin sillehän ei mitään voi. Ei ketään saa parisuhteessa väkisin pysymään. Itse olen sen verran introvertti , etten vaivautuisi uutta etsimään vaan nauttisin omasta rauhasta. Jaksamista ja venymistä se parisuhde ja perhe on aina vaatinut.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo aika paljon, mutta törmään minäkin sukulaisiin lähes päivittäin, kun asutaan aika pienen alueen sisällä. Pääkaupunkiseudulla kuitenkin. Just kadulla, lähikaupassa jne. Ja samalla tavalla mun luona käydään lainaamassa tai palauttamassa lainattua tavaraa. Yleensä kyllä laitetaan tekstiviestiä, jolla varmistetaan, että on ok tulla. Varsinaista kyläilyä ei ole jatkuvasti.
Lisään tähän vielä, että meillä on ihan yhteisesti sovittu, ettei jokaisessa taloudessa tarvitse olla kaikkea mahdollista, mitä harvemmin tarvitaan. Voi lainata siltä, jolla on. Esimerkkinä pitkät tikkaat, höyrypesuri, kasvikuivain, painepesuri, moottorisaha, porakone, tasohiomakone jne. Lainaamisesta kuitenkin sovitaan etukäteen, koska tarvike voi olla sillä hetkellä jollain toisella lainassa eli ei tulla turhaan lainaamaan vaan haetaan sieltä, missä tarvike on.
Olen isosta suvusta. Sisaruksia on paljon, ja serkkujakin. Miehelläni on yksi sisarus, mutta serkkuja senkin edestä. Kukaan serkuistamme ei taida edes tietää, missä asumme. Sisaruksistani yksi asuu alle 100 km päässä meiltä. Serkkuja asuu samalla paikkakunnalla, mutta emme ole heidän kanssaan juurikaan tekemisissä. Tiedän yhden pikkuserkun, joka asuu tällä paikkakunnalla. On niitä varmasti enemmänkin, mutta en tunne heitä. Tiedän vain, että heitä on ympäri Suomea, paljon.
Viimeksi olemme nähneet sukulaisiamme pääsiäisenä, kun veljeni perhe kävi ohikulkumatkalla meillä. Ja pitkäperjantaina kävimme appivanhempieni mökillä, missä oli mieheni sisaruksen lapset. Seuraavan kerran nähdään varmaan sukulaisia lakkiaisissa, jos päästään lähtemään. Ylioppilasjuhlat ovat yli 300 kilometrin päässä.
Tuo ois mulle pahinta painajaista 😖
Vierailija kirjoitti:
En kyllä jaksaisi. Alkuu voisi lopettaa sen lainasikin niin ei tarvi sen takia rampata ovella.
Mutta siinä on hyvätkin puolensa. On turvaverkosto ja saa apua milloin mihin, jos tarvitsee, jopa tarjoavat oma-aloiteisesti
Työkaluja ja muita voi ostaa porukassa. Ja erityisesti lapset tykkäävät, kun on leikkikavereita ja voi kierrättää vaatteita, huonekaluja jne.
Onko teillä lapsia? Eikö heidän kaverit käy teillä. Meillä kolme lasta ja tänäänkin on ollut toistakymmentä nuorta. Samoin eilen. Vähän ovat kuin kotonaan.