Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero,pienet lapset ja vuorotyö
03.05.2019 |
Eli olen tässä pitkään miettinyt eroa miehestäni,mutta se mikä askarruttaa on oma vuorotyöni ja miten vaikuttaa muutos 2 ja 4vuotiaisiin lapsiini jos joutuvat siirtymään vuoropäiväkotiin.Miehelläni on säännöllinen päivätyö.
Häntä siis tarvittaisiin arjessa lastenhoitajana.
Mistä aloittaa jään lasten kanssa nykyiseen kotiimme?Miten tukien kanssa?
Vai purenko hammasta ja lasten vuoksi pidän perheen koossa.Miehessä tänä päivänä ei mitään kummempaa vikaa,mutta en rakasta häntä johtuen aiempien vuosiensa törttöilyistä joilla loukannut minua pahastikin.
En ole sitten niistä möröistä koskaan päässyt yli vaikka olen niin luullut.
Mies ei tiedä ajatuksistani mitään.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sait miehen nalkkiin ja itsekkäät haaveesi toteutettua, ja vielä miehen elättämänä ja elarit kilisee.
Ihana suominainen.
Jos kyseessä ei ole perheväkivaltaa tai joku juoppohullu niin eikö voisi hammasta purren kestää vielä jonkin aikaa ennenkuin saa tulevaisuuden asiat mietittyä esimerkiksi työn suhteen,olisiko muuta vaihtoehtoa kuin vuorotyö?
Anna lapset isälle tai hae päivätyötä.
Vuoroviikkoasuminen voisi onnistua,mies on isänä ihan hyvä.Tosin voi olla,että "vapauden"saatuaan menokenkä voisi alkaa hakata niin onnistuisiko sittenkään?En tiedä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäiskö puhua miehenn kanssa tuntemuksista? Noin vain et voi jäädä kotiinne ja häätää miestä. Lapsiakaan ei noin vain voi kotoa viedä. Jos mies haluaa olla lähivanhempi niin ongelmia sinulle. Mitä jos nyt vain puhut miehen kanssa ja käyt asumassa vähän aikaa muualla yksiksesi ja selvität ajatuksiasi.
Sanoisin että ehdottomasti liian suuri muutos lapsille kerralla ero + päiväkodin vaihto + vieläpä hoitomuodon vaihto päivähoidosta vuorohoitoon.
Itse erosin juuri lasteni isästä, mutta minulla osa-aikainen arkipäivätyö ja lapsilla säilyi tuttu hoitopaikka. Ero on niin suuri mullistus lasten elämässä, että muita isoja muutoksia samaan saumaan kannattaa välttää. Oma jaksaminenkin on todennäköisesti aika kortilla tuollaisessa vuorotyökuviossa ja yksin lasten kanssa.
Sinuna joko laittaisin omat työkuviot uuteen uskoon tai sitten sinnittelisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millon se mies on törttöillyt? Kuitenkin kaksi lasta ja nuorempi vasta 2v. Pitäisikö kuitenkin koittaa ensin pariterapiaa?
Jos olet pienituloinen (esim. sairaanhoitaja) niin saat ilmaisen päivähoidon. Jos asut vuokralla, saat myös asumistukea kun olet yh. Itselläni toimeentulo parantui hurjasti eron jälkeen, vaikka ex ei maksakaan elatusmaksuja kuin vain joskus. Avioliittomme aikana meillä oli täydet päivähoitomaksut (jotka maksoin minä yksin) ja mies lähinnä ryyppäsi omat rahansa. Huonoin asia on että lasten isää ei voi pakottaa hoitamaan lapsia... oma exäni ei halua osallistua yhtään lastensa arkeen. Minulla on siis nykyään päivätyö, koska ei muuten onnistuisi mikään. Isovanhempia ei ole eikä muitakaan lastenhoitajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööh. No jos kuitenkin keskustelisitte ensin miehen kanssa nää asiat auki? Mä erosin täysin erilaisista olosuhteista puolitoistavuotiaan lapsen kanssa. Jäin kotihoidontuelle ja ensi vuonna on tarkoitus lähteä opiskelemaan. Tulevaisuudessa työ tulee myös olemaan vuorotyötä, ellei tuuri käy. Lapsi on kuitenkin siinä vaiheessa jo niin iso, että vaikka mummo voi tulla yövuoroissa hoitamaan lasta. Isä ei ole kuvioissa meidän molempien turvallisuuden takia. Olisikin ollut tuollainen tilanne.
Sitten kun lapset eivät ole enää päiväkoti ikäisiä , joutuvat olemaan keskenään kun ap on yövuorossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet pienituloinen (esim. sairaanhoitaja) niin saat ilmaisen päivähoidon. Jos asut vuokralla, saat myös asumistukea kun olet yh. Itselläni toimeentulo parantui hurjasti eron jälkeen, vaikka ex ei maksakaan elatusmaksuja kuin vain joskus. Avioliittomme aikana meillä oli täydet päivähoitomaksut (jotka maksoin minä yksin) ja mies lähinnä ryyppäsi omat rahansa. Huonoin asia on että lasten isää ei voi pakottaa hoitamaan lapsia... oma exäni ei halua osallistua yhtään lastensa arkeen. Minulla on siis nykyään päivätyö, koska ei muuten onnistuisi mikään. Isovanhempia ei ole eikä muitakaan lastenhoitajia.
Trollatko? Sairaanhoitaja vuorotyössä pienituloinen? Asumistukea koska olet yh?
Kyllä vain olen pienipalkkainen lähihoitaja.
Ja miehen törttöilyt menee kännireissuista muutamaan pettämiseen asti.
Nuorempi oli silloin jo syntynyt,mutta idioottina en tajunnut silloin toimia eli erota vaikka olisi ollut kaikki ns.hopeatarjottimella kun olin äitiyslomalla ja tämmöisiä ei olisi tarvinnut miettiä.
Kai sitten menin shokkiin tai jotain :(
Vitu**aa kun mietin asiaa ja kuinka tosissaan annoin sen "onnen"mennä.
Nyt mies ei ole ryypännyt ja en tiedä onko muita naisia.Kunpa olisikin niin loppuisi tämä jahkailu.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinä olet ollut lapsille ensisijainen hoitaja, eli se joka hoitanut heitä vanhempainvapaan ja ehkä hoitovapaallakin, niin sanoisin että eron tullessa on kyllä 2-vuotiaalta äärimmäisen paljon vaadittu, että sen lisäksi isästä tulee pääsääntöinen hoitaja (kun joku ehdotti että lapset isälle). 2-vuotiaalla voi olla kiva eroahdistus äidistä.
Mutta ihan yhtä lailla tuo vuoropäiväkoti on liian suuri muutos eron yhteydessä.
Ehdottaisin vaihtoehtoja:
-Mies hoitaa lasta edelleen silloin kun sinulla on ilta/yövuoro, luulisi miehenkin tajuavan sen olevan kaikkien etu. Lapset kuitenkin asuvat sinun luona pääsääntöisesti.
-Jäät hoitovapaalle, kunnes pahin mylläkkä lapsilla on ohi ja ehkä jopa laitat urakuvioita uusiksi. Ei taloudellista, mutta toisaalta yhteiskunta tukee hyvin alkaen yksinhuoltajakorotuksista asumistukeen.
-Kuinka taputeltu ero on, pohdiskeletko vasta itseksesi vai olette jo aivan varmoja? Entä pariterapia? Lähes aina pienten lasten kanssa on parempi harkita eroa pitkään
Pohdiskelen ja mietin.
Mies ei näistä mietteistä tiedä mitään ja tuskin mitään tajuaakaan.
En haluaisi mennä pariterapiaan,jotenkin tuntuu ettei ole luontevaa, kun en ensinnäkään koko miestä enää rakasta.
Se tunne kuoli loppujen lopuksi noihin miehen sekoiluihin,mutta olen nyt itse vasta sen tajunnut.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain olen pienipalkkainen lähihoitaja.
Ja miehen törttöilyt menee kännireissuista muutamaan pettämiseen asti.
Nuorempi oli silloin jo syntynyt,mutta idioottina en tajunnut silloin toimia eli erota vaikka olisi ollut kaikki ns.hopeatarjottimella kun olin äitiyslomalla ja tämmöisiä ei olisi tarvinnut miettiä.
Kai sitten menin shokkiin tai jotain :(
Vitu**aa kun mietin asiaa ja kuinka tosissaan annoin sen "onnen"mennä.
Nyt mies ei ole ryypännyt ja en tiedä onko muita naisia.Kunpa olisikin niin loppuisi tämä jahkailu.
AP
Lähihoitajan palkalla on melkein se ja sama jäädä hoitovapaalle ja hakea hoitorahan lisäksi asumistukea, yksinhuoltajakorotusta, elatusapua ja tarvittaessa toimeentulotukea. Vuosi noin ja sitten samalla yrität etsiä päivätyötä. Et välttämättä ole hahmottanut tätä parisuhteessa jolloin mies maksanut kuluja, mutta kannattaa tarkistaa nyt kaikki mahdolliset tuet mitä voit saada ja laskea onko ero nettopalkkaan nähden tyyliin vain parin satasen verran.
Lapsillekin on helpompi toipua, jos olet kotona.
T. Toinen pienituloinen
Lapset isälle?
Sinä voisit äitinä pitää vapaapäivinä.
Mutta teidän tilanteessa isä olisi lähivanhempi.
Alue: Aihe vapaa
Aloita nyt vaikka selvittämällä vastauksen sun kysymyksiin oikeilta tahoilta ja mieti sitten mitä teet. Olisiko vuoroviikkoasuminen mahdollista, jos mies on hyvä isä kuitenkin?