Lue keskustelun säännöt.
Tuleva ekaluokkani
03.05.2019 |
Olen kokenut luokanopettaja, mutta tuleva syksy uuden ekaluokan kanssa kyllä vähän hirvittää. Oppilaita on vain 21, mutta luokassani on mm. seuraavanlaisia pulmia:
Yksi erityisen tuen oppilas, joka on suurimmaksi osaksi integroituna isoon ryhmään. Lapsella on todettu laaja-alainen kielellinen kehitysviivästymä.
Yksi oppilas, jolla on keskivaikea aisteihin liittyvä vamma. Samalla lapsella on myös ADHD epäily. Hän on tehostetussa tuessa, joka tarkoittaa satunnaista pienryhmäopiskelua, mutta valtaosan tunneista hänkin on isossa ryhmässä.
Näiden lisäksi kaksi tehostetun tuen oppilasta ilman pienryhmäpaikkaa, lisäksi ainakin kolmen kanssa pitää käynnistää tehostettuun tukeen siirto heti syksyllä. Näistä yhden kohdalla vanhemmat vastustavat tukitoimia vimmaisesti. Osalla tukipäätös on olemassa tai tarvitaan jatkossa oppimisen pulmien vuoksi, suuremmalla osalla kuitenkin käytöksen vuoksi. Toteutuessaan nämä tuet lisäävät erityisen tai tehostetun tuen oppilaiden määrän luokassani seitsemään.
Sain myös ennakkovaroituksen kahden perheen huoltajista, joiden kanssa ei voi käydä keskusteluja yksin aggressiivisuuden vuoksi.
Siirtopalaverissa mainittiin myös, että yhden kohdalla toiminnallisuus on ehdoton edellytys oppimiseen, kun taas toinen on niin ääniyliherkkä, ettei mitään ylimääräistä säpinää saa luokassa olla. Yksi hyötyy mindfulness-harjoitteista, kun taas toinen ei pysy yhtään paikallaan. Yhden haaste on aikuisille vastaan tuputtaminen, kun taas joku ei osaa vielä pukea ulkovaatteita ilman aikuista avustajaa kellottamassa vieressä. Niin ja kuulemma yksi oppilas on "karkailija".
Näin nopeasti mietittynä luokasta yli puolella on jotain tukitoimea tai pulmaa, ja vain alle puolet ovat ns. tavallisten perheiden tavallisia lapsia, joiden voi olettaa selviytyvän ekaluokan asioista.
Ja mainittakoon samantien myös se, ettei yksikään lapsi ole maahanmuuttajaperheistä tai muista vähemmistöistä, vaan kaikki ovat ihan täysin kantasuomalaisia.
Hirvittää jo valmiiksi, miten riitän kaikille. Oppilaita pitäisi eriyttää ja tukea myös ylöspäin, mutta nyt jo tiedän, että aikani menee ihan täysin näiden tuettavien auttamiseen. Saan todennäköisesti ohjaajan luokkaani n. 5-10 tunniksi viikosta, mikä onkin todella paljon. Erityisopettajan (muiden luokkien kanssa jaettua) resurssia saanen korkeintaan 5-6 tunnin verran.
Pahinta tässä on varmaan se, ettei luokkani poikkea ollenkaan muista aloittavista ekaluokista, ihan samanlaisia pulmien kirjoja on luvassa jokaiseen luokkaan.
Kommentit (19)
Erityiskouluja tarvittaisiin kipeästi, ei integroitu toimi kaikille.
Kuulosuojaimet ja sermit voisi toimia ensiapuna. Tasapaino tyyny tuolille, painolelut syliin(täytä pehmolelu vaikka herneillä tai hiekkapussi täytteiden sekaan), käsille tekemistä esim. sellainen virkattu mustekala mitä voi pyörittää ja solmia, lattialla voisi istua tyynyjen päällä, liikunnallisia leikkejä paljon välitunnilla ja luokassa taukojumppaa, omat piirustus vihkot, jos joutuu vaikka odottaa että muut on saanut työt valmiiksi, askartelua paljon, musiikkia ja rentoutusta vaikka satuhierontaa, tutustu aistihuoneisiin ja ota ideoita, kuvaohjeet käyttöön. Muutkin kuin erityislapset hyötyvät näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on v*tun pitkät lomat. Turha märistä.
Vierailija kirjoitti:
No mut "lyhyet päivät", hei!
Ihanko oot tosissasi? Ootko opettaja?
Ajatella. Kun lapset hoidettiin kotona eikä ELTO niitä tarkkaillut, niin opettajalla ei ollut mitään ennakkoluuloja luokkaa kohtaan. Jokainen aloitti puhtaalta pöydältä ja jokainen oppi, että opettajaa totellaan. Nyt ollaan monta vuotta päiväkodissa ja koko eskari on yhtä ongelmien etsimistä ja jokaisesta lapsesta niitä löytyy.
Onko muuten tällä ongelmalasten määrällä mitään tekemistä kaikkien saatujen rokotteiden kanssa? Tai sen kanssa, että ennen syötiin kotimaista puhdasta ruokaa, ei hirveää määrää tuontielintarvikkeita. Ja tässä ennen on esim. 1960-luvulla, jolloin lapset sai paljon vähemmän rokotuksia eikä taviskaupasta saanut soijaa tai tuoretta ananasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityiskouluja tarvittaisiin kipeästi, ei integroitu toimi kaikille.
Kuulosuojaimet ja sermit voisi toimia ensiapuna. Tasapaino tyyny tuolille, painolelut syliin(täytä pehmolelu vaikka herneillä tai hiekkapussi täytteiden sekaan), käsille tekemistä esim. sellainen virkattu mustekala mitä voi pyörittää ja solmia, lattialla voisi istua tyynyjen päällä, liikunnallisia leikkejä paljon välitunnilla ja luokassa taukojumppaa, omat piirustus vihkot, jos joutuu vaikka odottaa että muut on saanut työt valmiiksi, askartelua paljon, musiikkia ja rentoutusta vaikka satuhierontaa, tutustu aistihuoneisiin ja ota ideoita, kuvaohjeet käyttöön. Muutkin kuin erityislapset hyötyvät näistä.
Nämä ovat tuttuja ja hyviksi havaittuja ohjeita, joita tulen varmasti suurinta osaa käyttämäänkin. Ensimmäiseksi käsityöksi olenkin jo suunnitellut painotyynyn tekoa ihan jokaiselle oppilaalle, muuten joudun tekemään tyynyt niitä tarvitseville itse... Olen aina vetänyt opetukseni hyvin strukturoidusti ja selkeiden rutiinien mukaan, ja tulevakin luokka sitä varmasti vaatii. Onneksi sentään koulussani on vielä seinät, ilman luokkahuoneita hommasta ei tulisi mitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Erityiskouluja tarvittaisiin kipeästi, ei integroitu toimi kaikille.
Kuulosuojaimet ja sermit voisi toimia ensiapuna. Tasapaino tyyny tuolille, painolelut syliin(täytä pehmolelu vaikka herneillä tai hiekkapussi täytteiden sekaan), käsille tekemistä esim. sellainen virkattu mustekala mitä voi pyörittää ja solmia, lattialla voisi istua tyynyjen päällä, liikunnallisia leikkejä paljon välitunnilla ja luokassa taukojumppaa, omat piirustus vihkot, jos joutuu vaikka odottaa että muut on saanut työt valmiiksi, askartelua paljon, musiikkia ja rentoutusta vaikka satuhierontaa, tutustu aistihuoneisiin ja ota ideoita, kuvaohjeet käyttöön. Muutkin kuin erityislapset hyötyvät näistä.
Luulen, että ap on ihan tietoinen näistä.
Ap, en itse ole luokanope, vaan eskariryhmän vo, joten saan vähän kiinni tuosta oikeutetusta huolestasi. Kuulostaa kyllä hurjalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mut "lyhyet päivät", hei!
No niinpä, ilmiselvä kollega! Sarkastinen huumori toimii kyllä aina, eihän tälle tilanteelle voi oikein muuta kuin nauraa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ajatella. Kun lapset hoidettiin kotona eikä ELTO niitä tarkkaillut, niin opettajalla ei ollut mitään ennakkoluuloja luokkaa kohtaan. Jokainen aloitti puhtaalta pöydältä ja jokainen oppi, että opettajaa totellaan. Nyt ollaan monta vuotta päiväkodissa ja koko eskari on yhtä ongelmien etsimistä ja jokaisesta lapsesta niitä löytyy.
Onko muuten tällä ongelmalasten määrällä mitään tekemistä kaikkien saatujen rokotteiden kanssa? Tai sen kanssa, että ennen syötiin kotimaista puhdasta ruokaa, ei hirveää määrää tuontielintarvikkeita. Ja tässä ennen on esim. 1960-luvulla, jolloin lapset sai paljon vähemmän rokotuksia eikä taviskaupasta saanut soijaa tai tuoretta ananasta.
Milä ongelma omalle lapsellesi etsittiin eskarissa? Löytyikö helposti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on v*tun pitkät lomat. Turha märistä.
Auttaako se opettajan kesäloma jotenkin niitä tukea ja aikaa tarvitsevia lapsia sen kouluvuoden aikana? Vai miksi halusit nostaa asian esille?
Myönnän kyllä, että olen huolissani omastakin jaksamisestani, mutta ennen kaikkea huoli on oppilaista ja heidän oikeudestaan opetukseen.
Opetan pienessä lukiossa ja tänä lukuvuonna olen saanut pitää lukemattomia tukiopetustunteja ja istua tunneilla käytännössä koko ajan muutaman ykkösryhmäläisen vieressä. Heillä on todella suuria oppimisen ja toiminnanohjauksen pulmia, mutta siellä he vain lukiossa ovat. Miten? Noh, he tulivat sinne ”tähtinumeroilla”. Eli heillä oli omat HOJKSit yläkoulussa ja 2. asteen hakuvaiheessa tähdet tietenkin poistettiin. Tukea heille pitää kuitenkin antaa. Olen ihan loppu heidän kanssaan. Toine heistä ei ole saanut läpi vielä yhtään pitämäni kurssia, toinen on saanut toisesta vitosen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alakouluissa on liuta kouluavustajia. Kun tuo luokka siirtyy yläkouluun, opettaja on ihan oikeasti yksin heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella. Kun lapset hoidettiin kotona eikä ELTO niitä tarkkaillut, niin opettajalla ei ollut mitään ennakkoluuloja luokkaa kohtaan. Jokainen aloitti puhtaalta pöydältä ja jokainen oppi, että opettajaa totellaan. Nyt ollaan monta vuotta päiväkodissa ja koko eskari on yhtä ongelmien etsimistä ja jokaisesta lapsesta niitä löytyy.
Onko muuten tällä ongelmalasten määrällä mitään tekemistä kaikkien saatujen rokotteiden kanssa? Tai sen kanssa, että ennen syötiin kotimaista puhdasta ruokaa, ei hirveää määrää tuontielintarvikkeita. Ja tässä ennen on esim. 1960-luvulla, jolloin lapset sai paljon vähemmän rokotuksia eikä taviskaupasta saanut soijaa tai tuoretta ananasta.
Milä ongelma omalle lapsellesi etsittiin eskarissa? Löytyikö helposti?
Epäiltiin vakavaa hahmotushäiriötä ja lisäksi ELTO oli huolissaan siitä, että poika ratkaisi riitoja sanallisesti eikä pyrkinyt fyysiseen kontaktiin. Neurologin mukaan lapsi on terve ja lisätutkimuksissa selvisi, että kielellinen ja matemaattinen kehitystaso on edellä fyysistä ikää. Nyt hän on jo kolmannella luokalla ja menestyy erittäin hyvin, vaikka ELTO ehdotti toista vuotta eskarissa, jotta oppisi olemaan muiden kanssa. Siis painimaan, potkimaan ja lyömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opetan pienessä lukiossa ja tänä lukuvuonna olen saanut pitää lukemattomia tukiopetustunteja ja istua tunneilla käytännössä koko ajan muutaman ykkösryhmäläisen vieressä. Heillä on todella suuria oppimisen ja toiminnanohjauksen pulmia, mutta siellä he vain lukiossa ovat. Miten? Noh, he tulivat sinne ”tähtinumeroilla”. Eli heillä oli omat HOJKSit yläkoulussa ja 2. asteen hakuvaiheessa tähdet tietenkin poistettiin. Tukea heille pitää kuitenkin antaa. Olen ihan loppu heidän kanssaan. Toine heistä ei ole saanut läpi vielä yhtään pitämäni kurssia, toinen on saanut toisesta vitosen.
Pliis, lopeta se tukeminen. Turhaan niitä siellä vuosia tuet, jos tuloksena on A:n paperit. Anna tippua kärryiltä mahdollisimman nopeasti, niin ehkä löytyvät jotain muuta jossa voisivat pärjätä.
Tuollaisia ryhmiä tuntuu nykyään aloittavat ykköset pääsääntöisesti olevan. Minä lopettelen lukuvuotta ekaluokan opettajana. Täytyy sanoa, että näissä oppilasarpajaisissa kävi viime keväänä mahtava tuuri. Luokallani on 21 oppilasta, joista kahden äidinkieli ei ole suomi. Kuitenkin vain toisella kielitaito on oikeasti alkutekijöissään.
Joukossa ei ole yhtään erityisen tai tehostetun tuen oppilasta.
Tiesin etukäteen, että odotettavissa on hyvä ryhmä. Silti olen toiminut todella strukturoidusti, käyttänyt kuvatukea ja ennakointia.
Nyt lukuvuoden lopulla luokka toimii ihanasti. Kaikki osaavat lukea ja kirjoittaa, ja matikan tavoitteet on saavutettu. Hyvin onnistuu niin itsenäinen työskentely kuin pari- ja ryhmätyöt. Työrauha on loistava, eikä välituntiriitoja ole juurikaan ollut.
Myös vanhempien kanssa on sujunut todella hyvin.
Tiedä, että tämä alkaa olla poikkeustilanne, enkä oikein uskalla tästä unelmaporukasta ääneen puhua. Meidänkin koulussa kun on paljon myös niitä tosi haastavia ryhmiä. Itsekin olen toiminut myös todella vaikeiden luokkien kanssa. Ja se on oikeasti todella raskasta.
Onneksi saan jatkaa saman luokan kanssa myös ensi vuoden.
Oma neuvoni ap:lle on, että yritä suunnitella lukuvuoden raamit valmiiksi. Älä edes yritä mitään monimutkaisia aktivoivia juttuja. Panosta alkuun vaan ja ainoastaan siihen, että luokassa pitää kuunnella opea. Ja hyvästä toiminnasta heti kehuja ja palkkio koko ryhmälle.
Älä ahdistu netin keskustelupalstojen ihanista ideoista, joissa kaikki tunnit ovat toiminnallisia ja oppilasta aktivoivia. Niiden aika on sen jälkeen, kun omalla paikalla työskentely sujuu ohjeiden mukaan. Oppimisympäristöä kannattaa laajentaa vasta sitten, kun homma toimii omassa luokassa.
Ekaluokkalaiset janoavat rutiineja ja sitä, että ope on koko ajan tilanteen tasalla.
Etene pienin tavoittein.
Ja yritä nauttia tulevasta lomasta!
Tätähän tämä nykyään on kun inkluusio on niin hienoa. Itse olen kasiluokan luokanvalvoja ja minulla luokassa 18 oppilasta joista 9 on tuen piirissä eli 50%. Kolmella erityinen tuki ja kuudella tehostettu. Kuitenkin erityisopettaja on käytettävissä vain yhdellä kolmesta matematiikan tunneista ja yhdellä ruotsin tunnilla. Tämä on sitten kunnan mielestä perusopetus lain vaatima riittävä tuki.
Thank god erikoisluokista, joille voi laittaa oman normaalin, lahjakkaan lapsensa!
nimim. jo itse aikanaan koulussa pitkästynyt, kun kaikki oli liian helppoa ja hidasta :)
Kuulostaa hurjalta. Vanhemmat eivät enää käsitä yhtään, millaista sekasortoa koulun oppitunnit voivat olla. Osa riehuu, osa vetäytyy ja jotkut yrittävät vaan sietää.
Joku tolkku tähän touhuun pitäisi saada.
Hyvä kiva ammatti