Mitä mieltä tällaisen koiran elämästä
Linkissä husky Clyde. Redditistä bongasin juttua tuosta koirasta
Itse olen sitä mieltä että tuossa mennään jo liian pitkälle. Jotenkin stressaantuneen näköisesti läähättää joka pätkässä, tosin on ulkona jossain koirapuistossa riehumassa. Mutta miten voidaan olla varmoja ettei ole kipuja?
Kommentit (7)
Pistaisitko sa vammaiset ihmisetkin piikille? Miksei tuolla luontokappaleella olisi samanlaista oikeutta elamaan, jos kerran kipuja ei ole.
treffit kirjoitti:
Pistaisitko sa vammaiset ihmisetkin piikille? Miksei tuolla luontokappaleella olisi samanlaista oikeutta elamaan, jos kerran kipuja ei ole.
Itse asiassa meillä Eviran mukaan esim.koirien pyörätuolit eivät ole sallittuja pysyvässä käytössä vaan koira pitää viedä piikille. Kuntoutuksessa = koira pääsee vielä joskus kapistuksesta eroon, ovat toki hyväksyttäviä.
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/201808312201173675
Vierailija kirjoitti:
Niin. Miten voidaan? Siinäpä pohtimista viikonlopuksi.
En tiedä oliko tämä jotain sarkasmia vai ei, mutta eläimet osaavat piilottaa kivun erittäin hyvin.
Vieläkin suututtaa kun ajattelen miten äitini pitkitti pahasti lonkkavikaisen koiran lopetusta. Peruste oli se, että kun se nukkuu ja syö hyvin niin ei sillä voi kipuja olla.
Mikään rotukoira ei ole terve, samalla logiikalla kaikki pitäisi piikittää. En sano että olisi huono ajatus, mutta vaikea päätös.
Näyttää ihan tyytyväiseltä koiralta.
Tuo joidenkin piikillevienti-innostus on melkoisen ahdistavaa. Koira samoin kuin ihminenkin haluaa oletusarvoisesti ELÄÄ, jopa jonkinasteisen kivun kanssa. Sen näkee niistä kyllä. Jossain vaiheessa kipu voi käydä niin sietämättömäksi että elämänhalu sammuu, ja silloin on tosiaan hyvä päästää pois. Mutta kyllä ne vanhat lonkkavikaiset sun muut saa ainakin meillä rauhassa viettää elämänsä loppuun asti, jos suurin osa ajasta on vielä hyvää vaikka liikkuminen ei enää niin onnistuisikaan - vanha koirahan muutenkaan ei niin sitä puolta enää kaipaa.
Innokkaimpien piikittäjien logiikalla, jossa kipu näyttää olevan jotain ihan hirveää ja pelottavaa, ja elämän hyvillä puolilla ei ilmeisesti minkään sortin plus-arvoa, pitäisi jokainen pentu (ja varmaan ihmislapsikin) lopettaa jo syntyessään, koska elämässä tulee väistämättä jokaiselle kipua ja kärsimystä, ja jos se on kerran niin kammottavaa niin sillähän se vältettäisiin. Itse taas näen elämällä itseisarvon myös, elämän hyvillä ja rauhallisilla puolilla, joiden takia niin minä itse kuin useimmat eläimetkin haluavat elää vaikka olisikin kipuja. Itselläni siis kaksi kroonista kipusairautta enkä silti halua piikille.
Niin. Miten voidaan? Siinäpä pohtimista viikonlopuksi.