Äitienpäivä tulossa, mitä odotat?

Tulee 18. äitienpäivä. Lapset jo teinejä, joten askarteluja en odota. Toivoisin, että muistaisivat toivottamalla hyvää äitienpäivää.

32 äitienpäivää takana. Risteilyä odotan innolla.

Ois kiva jos joku muistais tänä vuonna...

Jos on nätti sää, menemme jo kotoa muuttaneen poikani kanssa piknikille lapsuuden mummolaani, joka on edelleen sukulaisen omistuksessa, ja siellä saa käydä. Rakas paikka.

Neljäs äitienpäivä, esikoinen kertoi, että hänellä on minulle salaisuus, muttei kerro sitä IKINÄ :D mutta kertoo äitienpäivänä....

Odotan, sitä että saan esittää nukkuvaa ja kuunnella kun mies ja lapset tekevät aamuapalan sänkyyn ja nuorempi ihmettelee varmaan "Äiti! Mikki tinä työt tängyttä? Pitää työdä keittiöttä) saan nähdä lasten päiväkodissa tekemät lahjat ja mennään puistoon porukalla. Iltapäivällä viedään kortit ja lahja minun äidille ja mies käyttää lapsia anoppilassa (minun lahjani on käydä sillä aikaa kampaajalla, anopista tykkään mutten jaksa appiukon jorinoita joka viikonloppu)

Illalla ollaan vain kotona, syödään jotain vähän erityisempää ja pelataan pleikka- ja lautapelejä, saunotaan. Eiköhän lapsetkin väsähdä aikaisin. :)

Ensimmäinen äitienpäivä tulossa, en halua viettää millään tavalla. Pyysin ettei mieskään tekisi mitään numeroa, tai menisi ostamaan mitään.

Väkinäiset pakkokahvit anoppilassa ahdistaa jo valmiiksi.

En odota mitään kauhulla. Kahdestoista oma äitienpäivä tulossa ja ilolla odotan kivaa juhlapäivää.

Tiedän jo mitä saan lahjaksi, olen saanut saman lahjan jo yksitoista vuotta (lahjakortti spahan). Pyysin tätä itse useamman kerran aluksi kun mies kysyi mitähän voisi ostaa - nyt muistaa jo lahjatoiveen ihan itsekseen :D Lahjakortti näytti tulevan postissa kotiin eilen. Lapsilta tulevat tietenkin sen lisäksi myös kortit ja jotain mitä ovat tehneet koulussa. Lasten kortit ovat se kaikista paras lahja, jokainen on säilytetty. :)

Aamiaisen tekevät yhdessä mies ja lapset. Lapset (11v ja 9v) ovat jo kyselleet mitä äiti haluaisi tänä vuonna äitienpäiväaamiaiseksi ja näyttivät kirjoittavan tarkkaan ylös mitä toivoin. Samalla tavalla kysyvät isältään mitä tämä haluaisi aamiaiseksi isänpäivänä ja sitten sitä tehdään lasten kanssa. Ruusut ovat kuulemma käyneet jo tilaamassa lähikukkakaupasta, pienempi lapsista kertoi (yhtenä vuonna kävivät myöhässä ostamaan ja jäljellä oli vain keltaisia ruusuja joiden väriä lapset inhosivat joten nykyisin käyvät aina äärimmäisen aikaisin tilaamassa tiettyä väriä :D). 

Lounasta mennään syömään yhdessä ravintolaan kuten ollaan jo menty 8 vuotta samaan paikkaan. Varasin pöydän maaliskuussa. On suosittu paikka.

Uskon vakaasti kahteen asiaan juhlapäivien viettämisessä: 

1. Kannattaa avata oma suunsa niin ei tule pettymyksiä ja tarvittaessa järjestää myös itse jos juhlapäivän järjestäminen ei tule toiselle luontevasti. Ei miehelläni olisi ollut hajuakaan aikoinaan mitä haluaisin äitienpäivälahjaksi ja miten haluaisin sitä juhlia mutta osan tajusi kysyä itse ("mitä sä haluaisit..."), osasta mainitsin itse ("olisi kivaa jos...") ja osan järjestin itse ("hei mä varasin..."). Jos ei kerro mitä haluaa on turha olla masentunut ja/tai vihainen jos toinen ei osaakaan lukea ajatuksia ja järjestää juuri sellaista mitä itse haluaisi. 

2. Juhlapäivien vietto (juhlitaanko niitä yleensä, miten juhlitaan, kuinka paljon) opitaan lapsuuden kodista ja toiston avulla. Ei meillä tietenkään lapset ole osanneet miettiä pienestä pitäen että "no nytpä pitää kysyä äidiltä tai isiltä mitä ne haluaisi aamiaiseksi ja sitten tehdään sitä" jne. vaan alussa se on opittu vanhempien esimerkillä. Me vanhemmat kysymme toisiltamme ja alussa kun mies ei minulta paljon kysellyt eikä aamiaisten perään tajunnut minä kerroin suoraan mitä toivoisin. Jos kumppani on vähän tumpelompi niin ei ole mikään häpeä sen toisen ottaa ohjat käteen ja jutella kumppanin/lasten kanssa  että "hei nyt tulee kohta äitien-/isänpäivä, olisi kiva jos tekisitte aamiaista minulle". Ja sitten varmistaa että se aamiainen on itselle mieluisaa mutta myös sellaista jonka lapset ja kumppani osaavat tehdä. Ja että tarvittaessa aineksetkin on sitä varten ostettu jos ei muu auta. :D Jos sillä kumppanilla on ollut omassa lapsuuden perheessään aivan erilainen juhlakulttuuri (ei ole juuri juhlittu äitienpäivää/isänpäivää/mitälienee päivää) niin ei se kumppani yksin tajua että nyt pitäisikin näitä juhlia.  

Joo - voi tietty sanoa että "mutku eihän tossa ole mitään odotettavaa kun tietää mitä saa ja toihan on ihan kuin juhlat järjestäisi itselleen" mutta itse en näe asiaa niin. Miksi tehdä asioista vaikeaa? Miksi laittaa pakolla toinen tuskailemaan mitä ihmettä tällä kertaa keksisi ja sitten olla pettynyt siihen mitä saa kun se mitä toinen on keksinyt ei kelpaakaan. Sen sijaan voi aktiivisesti itse kertoa mitä haluaa ja olla iloinen kun sen saa. Mies meillä yleensä äitienpäivän alla sanoo että "onneksi mä tiedän mitä haluat" kun monet työkaverinsa tuskailevat töissä mitä ihmettä taas järjestäisi. Mies on iloinen, minä olen iloinen, lapset ovat iloisia. 

Lapset onnittelee, mies ei ole sen kummemmin päivää noteerannut kohdallani.

Mies ja teinit menee perinteisesti anoppia juhlimaan, minua ei ole kutsuttu joten vietän omaa laatuaikaa yksin kotona. Haen enkä hampurilaisaterian.

Toinen äitienpäivä. En odota mitään. Äitienpäivä ei ole minulle merkityksellinen. Olen äiti vuoden jokaisena päivänä ilman juhlallisuuksia ja hyvä niin. 

Odotan kauhulla vääntöä siitä, voiko maitoallerginen lapseni syödä kermakakkua vai ei. Anoppi ei millään ymmärrä, että kermakin on maitotuote. Innolla odotan sitä hetkeä, kun kahvittelu anoppilassa on ohi. 

Soitan äidilleni. Siinäpä se. Ensimmäinen äitienpäiväni äitinä. 

Vierailija kirjoitti:

Toinen äitienpäivä. En odota mitään. Äitienpäivä ei ole minulle merkityksellinen. Olen äiti vuoden jokaisena päivänä ilman juhlallisuuksia ja hyvä niin. 

Joo, parempi kun ei ole mitään erityisiä juhlahetkiä elämässä, pelkkää sitä samaa arkea vaan päivästä toiseen. Eikö se nyt kiva olisi kerran vuodessa juoda kakkukahvit ja juhlia vähän sitä äitiyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen äitienpäivä. En odota mitään. Äitienpäivä ei ole minulle merkityksellinen. Olen äiti vuoden jokaisena päivänä ilman juhlallisuuksia ja hyvä niin. 

Joo, parempi kun ei ole mitään erityisiä juhlahetkiä elämässä, pelkkää sitä samaa arkea vaan päivästä toiseen. Eikö se nyt kiva olisi kerran vuodessa juoda kakkukahvit ja juhlia vähän sitä äitiyttä?

Ei olisi. Eikö voisi vaan ymmärtää, että kaikki eivät halua juhlia eikä aina tuputtaa omia näkemyksiään ainoina oikeina tapoina toimia? Minulle on ihan ok, että muut juhlivat, mutta itse en halua juhlia. Onko liikaa pyydetty, että saisin ihan itse valita, miten elämäni elän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen äitienpäivä. En odota mitään. Äitienpäivä ei ole minulle merkityksellinen. Olen äiti vuoden jokaisena päivänä ilman juhlallisuuksia ja hyvä niin. 

Joo, parempi kun ei ole mitään erityisiä juhlahetkiä elämässä, pelkkää sitä samaa arkea vaan päivästä toiseen. Eikö se nyt kiva olisi kerran vuodessa juoda kakkukahvit ja juhlia vähän sitä äitiyttä?

Juhlia voi muulloinkin kuin äitienpäivänä. Eikä juhlimiseen tarvita mitään kakkukahveja. Jokainen tavallaan. Ei se sinulta tai minulta ole pois, jos joku ei vietä äitienpäivää, vaikka äiti onkin. 

Ensimmäinen, en halua juhlia mitenkään.