Miksi vetoatte lasten etuun kun ette uskalla deittailla?

Jokainen tekee niin kuin huvittaa. Ei kuulu sulle

Seuraavan aloituksen teet varmaankin aiheesta 'Miksi yh-äidit kuvittelevat, että kukaan haluaa heitä deittailla?' 

Koska en halua sotkea lapsiani mihinkään uusperhekuvioihin 

Toivottavasti ap:lla ei oo lapsia 😈

Uusperhekuviot voi olla todella onnellisia. Miksi kiellätte lapsiltaanne mahdollisuuden tutustua kivoihin ihmisiin ja saada lisää tärkeitä ihmisiä elämäänsä? Onko se äidin ja lasten oma pikku kupla aina niin ehdoton ja paras. Huonoon suhteeseen ei kannata alkaa mutta jännästi deittailua pelkäävät naiset jo etukäteen tietää että uusperhekuvio on aina huono. Uusperhe voi olla kiva ja voi sitä myös seurustella muuttamatta yhteenkin. Moni nainen oikein päättämällä päättää että säästää lapsensa isäehdokkailta. Mitähän järkeä?

No en mä ainaka rupee lapselleni hankkii isäehdokasta vaan siks et se sais uusia kivoja ihmisiä elämäänsä. Vi... sä oot pässi

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ap:lla ei oo lapsia 😈

Minulla on kolme lasta, ovat juuri leikkimässä miesystäväni lasten kanssa. Pitäisikö mennä estämään kun on niin kauhea uudperhekuvio? Harmi kun kuulostaa että lapsilla on kivaa. Ap

Tiedän muutamanki yh mamman joilla niitä deittejä esitellään lapsille ja ukot vaihtuu useemmin ku sukat, kyllä se lasten käytöksestä huomaa ettei ihan paras ratkasu

Vierailija kirjoitti:

Uusperhekuviot voi olla todella onnellisia. Miksi kiellätte lapsiltaanne mahdollisuuden tutustua kivoihin ihmisiin ja saada lisää tärkeitä ihmisiä elämäänsä? Onko se äidin ja lasten oma pikku kupla aina niin ehdoton ja paras. Huonoon suhteeseen ei kannata alkaa mutta jännästi deittailua pelkäävät naiset jo etukäteen tietää että uusperhekuvio on aina huono. Uusperhe voi olla kiva ja voi sitä myös seurustella muuttamatta yhteenkin. Moni nainen oikein päättämällä päättää että säästää lapsensa isäehdokkailta. Mitähän järkeä?

Mitä ihmettä? Miksi lapsilla, joilla on jo isä, pitäisi olla vielä lisää isäehdokkaitakin? Ei läheskään kaikki etävanhemmat ole mitään mulkeroita, joita omat lapset ei enää eron jälkeen kiinnosta. 

Mun mielestä lapsen omat sukulaiset ovat tärkeitä. Jos ja kun he kuolevat, se on luonollinen tapa menettää läheinen ihminen. Sen sijaan kiintymisessä jonkun muun sukuun on aina riski, että nämä ihmiset katoavat lapsen elämästä, vaikka ovat mitä parhaimmissa sielun ja ruumiin voimissa. Ihan vain siksi, että ensinnäkin se mies menee taas isäehdokkaaksi jollekin muulle lapselle ja vie sukunsa mukanaan. 

Vierailija kirjoitti:

No en mä ainaka rupee lapselleni hankkii isäehdokasta vaan siks et se sais uusia kivoja ihmisiä elämäänsä. Vi... sä oot pässi

Itse olet pässi jos ajattelet että se on pääsyy. Pääsyy on tietysti se että aikuiset kaipaa seuraa toisistaan Ja se että lapsi saa kivoja ihmisiä elämään on bonus. Ap

Ja koska sulla ja sun lapsillas on kivaa uusioperheessä niin kaikkien pitäs hankkia lapsille uus isäehdokas, koska se mitä sä teet on ainoa oikea tapa elää

Olen itse kärsinyt äitini hutsuiluelämästä enkä halua sitä omalle lapselle. Läheisriippuvuudessa ei ole mitään kaunista tai hyväksyttävää.

Jaa. Kaikki mun tuntemat yh-äidit on ollut melkein saman tien uudessa suhteessa. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että ovat jo päässeet siihen deittiputkeen.

Aikuiset voi viettää aikaa toistensa seurassa ilman et siihen tarvii lapsia sotkea.

Lapsille voi olla traumaattista, että joku k-mies raizkaa äitiä omassa kodissa. Tai niitä lapsia, kuten monilla teistä on tapana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ap:lla ei oo lapsia 😈

Minulla on kolme lasta, ovat juuri leikkimässä miesystäväni lasten kanssa. Pitäisikö mennä estämään kun on niin kauhea uudperhekuvio? Harmi kun kuulostaa että lapsilla on kivaa. Ap

Minun lapseni on leikkimässä naapurin lasten kanssa, mutta ei aio perustaa naapuriperheen kanssa uusperhettä siksi, että lapsilla on yhteisiä leikkejä.

Uusperhe on ihan hemmetin hankalaa. En suosittele, jos vaan siltä tajuaa välttyä. On siinä antoisatkin hetkensä toki, mutta tavallisesti lapset kapinoi ja uusi aikuinen kärsii. Ja bio siinä välissä levittää kätensä ilmaan, kun ei tiedä mitä tehdä edistääkseen tilannetta. Ja kun aikuiset kärsii, alkaa lapsetkin oirehtimaan. Toki hyvällä itsetunnolla ja reippailla sosiaalisilla taidoilla varustetut lapset voivat luoda merkityksellisiä suhteita uuteen aikuiseen, mutta aika monet lapset kokevat uuden ihmisen lähinnä tunkeilijana ja uhkana. Ehkä uusperhe toimii parhaiten, jos lapsella ei muistikuvaa ydinperheestä tai välejä toiseen biologiseen vanhempaansa. Tällöin on myös se "paikka" minkä uusi aikuinen voi täyttää, eikä aikuinen lapsen silmissä yritä viedä kenenkään paikkaa.

Esittelen lapsilleni vasta sellaisen kumppanin jonka kanssa aion rakentaa pysyvän parisuhteen, en satunnaisia treffi- tai tapailukavereita. Tämä on itselleni ollut aivan selvä asia erosta asti.

Deittailu on eri juttu kuin uusperhe. Eka hyvä juttu, toista kannattaa harkita tarkoin.

Deittailu on vähän eri asia kuin seurustelu. Ei lapsille mitään deittejä kannata esitellä, vaan vain sellainen mies, jonka kanssa on parisuhteessa ja on todennäköistä, ettei ihan heti häviä kuvioista.