Voiko minulla olla jonkinasteinen syömishäiriö, vai onko tällainen naisille vain tyypillistä?
Mietin jatkuvasti ruokaa, joko ruokaa itseäni syyllistäen tai tyytyväisyyttä jos olen onnistunut olemaan syömättä. Aina kun olen taas vähän laihtunut, katselen hetken ihaillen itseäni peilistä ja sitten taas ajattelen, että vielä vähän. Välillä olen koko päivän syömättä ja tunnen tästä suurta ylpeyttä, välillä juon vain kahvia ja joskus kohtauksessa Oksennan senkin ulos. Tarkkailen ruokapäivinä tiukasti kalorilaskuria ja ahdistun suunnattomasti, jos olen mennyt ahmimaan vaikka 800kcl päivässä ja joskus harvemmin kun olen ylittänyt 1000kcl niin itken sitä salaa vessassa ja rankaisen siitä itseäni rankalla paastolla. Ymmärrän, että tähän asti kuulostaa nimenomaan häiriöltä, mutta toisaalta bmi on vähän
Päälle 20, eli en ole mikään kauhean laiha, ja tästä syystä tuntuisi typerältä hakea apua, kun muut näissä paikoissa ovat oikeasti laihoja. Ehkä minulla on vain laihemmat kriteerit ja tämä loppuu, kun olen haluamani näköinen? Jos laihdutustapani on vain hiukan vinksallaan ja ihanteena keskimäärin hoikempi nainen? Tällä hetkellä menee vaan usein siihen, etten jaksa enää liikkua kun meinaan pyörtyä ja katson joka päivä viitisen kertaa vaakaa, ja jos paino on noussut pari sataa grammaa, teen suolihuuhteluita, syön ja syljen ruuan ulos, nostelen painoja minkä tajunta antaa ja teen kaikkeni, etten joudu näkemään illalla painon olevan vieläkin satoja grammoja koholla.
Onko teillä muilla tällaisia, te jotka olette aivan terveitä ja laihdutatte, vai onko ajatusmaailmani vinksallaan? Olenko vain tehokas mutta hullu laihduttaja vai voisiko tässä olla jokin lievä syömishäiriö?
Kommentit (20)
Ei BMI ole mikään syömishäiriön mitta vaikka monet niin luulevtkin. Matala BMI kertoo vain siitä että syömishäiriö on jo ehtinyt aiheuttaa sellaisia vaikutuksia painoon jotka voivat olla hengenvaarallisia.
Kaiken kertomasi perusteella sinulla on ihan klassiset syömishäriön oireet.
Syömishäriöhän tuo on eikä edes lievä.
Pahin mitä voit tehdä on rajoittaa koko ajan syömistäsi. Sinun pitää syödä säännöllisesti kunnon ateriat riittävän tiheillä väleillä ja lopettaa kalorien laskeminen. Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta siinä on tavoite.
Täysin tyypillinen syömirhäiriöinen tapaus olet. Hanki apua ennen kuin olet pilannut terveytesi kokonaan.
Ei todellakaan ole mikään lievä häiriö enää.
Tuossa ei ole mitään "naiselle tyypillistä käytöstä". Sairas olet, ja sairauteen myös kuuluu kiistää se viimeiseen asti.
Hae itsellesi apua. Tänne kirjoittaminen oli jo hyvä alku!
Ajatusmaailmasi on vinksallaan ja sinulla on syömishäiriö. Se, että on olemassa laihempiakin syömishäiriöisiä, ei vaikuta asiaan mitenkään. Eikä tuo ole edes lievää enää, kun käytetään suolihuuhteluja, oksennetaan ja ollaan syömättä päiviä. Kannattaa hakea apua, ennen kuin tilanne menee pahemmaksi. Toimintasi ei missään nimessä ole normaalia laihduttamista.
Hah. Minulla oli tällaista. Mies sitten onneksi pelasti minut itseltäni.
Sain lisäkiloja 30 ja masennuin, halusin tehdä itsemurhan.
Nyt on erottu ja taas olen alkanut laskemaan kaloreita, alkaa vähän mietityttämään, että kun hedelmien sokerikin tuntuu välillä liialliselta. Siksi väkisin annan itseni repsahtaa ja syön vähän mitä sattuu.
Että kannattaa antaa itselle vähän löysää, sellainen 1500 kaloria vaikka 2pv viikossa on jo hyvä.
Ap, kuulostaa syömishäiriöiseltä ja toisaalta syömishäiriöt ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä.
Alaa vaan syömään kuin mies ja nostamaan puntteja kunnolla niin kasvaa lihas. Paino saa nousta kunhan se on lihasta.
Ap on mies, jolla on "naisille tyypillistä käytöstä".
Kuulostaa todella vakavalta syömishäiriöltä! Koen itseni lievästi syömishäiriöiseksi, enkä oksenna, käytä suolihuuhteluja tai paastoa. Minä vain lasken tiukasti kaloreita ja makroja sekä mikroja. Koen suurta syyllisyyttä herkuista tai ylitetyistä kaloreista. Pyrin pitämään painoni normaalipainon alarajalla tai lievässä alipainossa. Olen kai ortorektikko. Liikun myös pakkomielteisesti.
Mutta siis, jopa minun, toisen syömishäiriöisen, mielestäni sinun oireilusi kuulostaa todella vaaralliselta!
Kaiken lisäksi suurin osa syömishäiriöisistä on nykyään ylipainoisia, joten et ole ”liian iso” hakeaksesi apua.
T. Viestin 13 kirjoittaja
Olet vakavassa vaarassa, minkä olet itsekin kyllä jo aavistanut. Toimintasi on selvästi haitallista ja missään nimessä se ei ole naisille tyypillistä ja normaalia. Tosi hieno homma, että kirjoitit tänne, ja avasit itsellesi mahdollisuuden saada apua ja parantua. Minkä ikäinen olet? Jatkotoimenpiteitä ajatellen ikäsi ja elämäntilanteesi olisi hyvä tietää, niin saat parhaiten apua kun osaat hakea sitä heti oikeasta paikasta.
Ap kuulostaa multa muutamia vuosia sitten. Painoin kyllä vaan 37-42kg monta vuotta . Urheilin tuon kaiken lisäksi ainakin 10h viikossa. Oon terve nykyään mutta joitain ongelmia tuosta kaikesta jäi . Harmi. Hae apua nyt.
Hei kiitos vastauksista ja kysymykseen iästäni, olen 30.
ap
Vierailija kirjoitti:
Alaa vaan syömään kuin mies ja nostamaan puntteja kunnolla niin kasvaa lihas. Paino saa nousta kunhan se on lihasta.
No kun en pidä lihastenkaan ”suurentavasta vaikutuksesta”, vaan teen kevyttä treeniä lähinnä ryhdin takia, että näyttäisin laihemmalta...
minulla on nyt jo aika isot jalkalihakset.
ap
Vierailija kirjoitti:
Hei kiitos vastauksista ja kysymykseen iästäni, olen 30.
ap
Oletko työterveyshuollon piirissä? Joko sinne tai omaan terveyskeskukseen kannattaa varata heti aika lääkärille, tai jos olet opiskelija niin YTHS:lle. Kerro siellä tilanteestasi ja näytä vaikka tuo tänne kirjoittamasi teksti. Saat apua ja tilannettasi lähdetään purkamaan erilaisin tukitoimin. Tsemppiä. Ruoka ja paino eivät saa olla elämän pääasiallinen sisältö.
Tiedät jo itsekin, että jotain on pahasti pielessä. Elämä on kaikkea muuta kuin ruoan mittaaminen ja siihen aikansa käyttäminen. Syömishäiriöpaikoissa käy kaiken kokoisia ihmisiä, olet huomannut vain laihat. Ongelma on mekanismi, ei se paljonko painat. Hanki apua.