Lue keskustelun säännöt.
Loukkaannunko turhasta (ulkomailla asuminen ja kaverit)?
01.05.2019 |
Asun ulkomailla ja olen asunut jo pidempään. Käyn Suomessa 4-5 kertaa vuodessa, kesällä pidemmän pätkän ja muuten lyhyesti. Kaverisuhteet ovat moniin ihaniin ihmisiin säilyneet välimatkasta huolimatta ja siitä olen todella onnellinen. Mutta viimeisen vuoden-parin aikana olen huomannut ikävän trendin: monia kavereitani ei tunnu kiinnostavan tapaaminen niin kuin ennen. Suoraan sitä ei sanota, mutta esim. tällä viikolla yksi kaveri perui tapaamisen samana päivänä, pahoitteli kyllä ja sanoi että olisi ihana nähdä. Ja ymmärrän toki että joskus tulee jotain yllättävää, joten siitä en loukkaannu. No, siinä kun mainitsin ”jäljellä olevat” vaihtoehdot että milloin voisin nähdä, niin eivät sovi kun on jo jotain joogaa, jumppaa ja lounastreffejä sovittuna. Eli sellaisia juttuja, mitä kaverini varmasti voisi melko vaivattomasti siirtää. En jotenkin voi olla loukkaantumatta, kun kaverini tietää, että seuraavan kerran mahdollista on nähdä joskus elokuussa. Ylireagoinko täysin kun oletan, että kaverini näkisivät edes vähän vaivaa järjestääkseen aikaa silloin kun nyt satun olemaan Suomessa? Valitettavasti tämä ei ole ensimmäinen kerta kun näin käy. Tämän tai jonkin muun kaverin kanssa. Vai kannattaako vain antaa olla ja todeta, että kaikki ystävyydet eivät kestä?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun itse asuin pitkään ulkomailla, huomasin saman. Monia ystäviä ei kiinnostanut minun jutut, olivat kateellisia tai eivät yhtään tienneet mistä puhuin kun kerroin ulkomaista. Sama juttu Suomeen muutettuani: ulkomailla asumisesta ei saa puhua.
Suomalaisilla on omat juttunsa, eivät he tiedä mitään ulkomaista ja mitä siellä tapahtuu.
Erityisesti alle nelikymppiset ovat todella sisäänpäinkääntyneitä. Olen itse 41 vuotta ja kaikki parhaat ystäväni ovat 50-70 -vuotiaita, itsekin ulkomailla asuneita ja harvinaisempia kieliä, kuten ranskaa, italiaa ja saksaa osaavia ja ko maiden kulttuuria tuntevia. Nuoremmissa sellaisia ei enää löydy eikä kiinnostusta ulkomaita kohtaan.
No oletpa sinä ihan erikoinen ja ainutlaatuinen! Ai että!
Juuri tällaista asennetta tarkoitan. Tähän törmää täällä koko aika: “ Ai että, oletpa mielestäsi erikoinen, kun oikein asut ulkomailla”.
Mistä tämä negatiivisuus oikein kumpuaa?
-Viestin nro 10 kirjoittanut-
Olen asunut viidessä eri maassa. Viimeiset 15 vuotta ja luultavasti lopun elämääni myös eräässä Keski-Euroopan maassa. En tunne olevani erikoinen, enkä voi kuvitella kenenkään olevan minulle kateellinen. Sinun kirjoituksestasi huokui vahvana se ylemmyydentunne; "Minä asun ulkomailla, minä olen niin erikoinen ettei minua ymmärretä, minulle ollaan kateellisia..." Huomaatko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi elävät omaa elämäänsä Suomessa, aivan kuin sinä siellä ulkomailla. Ei sinullekaan varmasti aina sovi, että joku vain ilmoittaa tulevansa käymään, peru työ tms..
Ei ystäviäsi kiinnosta kuulla koko illan juttujasi asuinpaikastasi, ei siinä ole mitään erikoista, eikä se ole kateutta. Minulla on myös näitä ulkomailla asuvia ystäviä, jotka vain ykskaks pölähtävät Suomeen ja minun pitäisi olla valmiina kuin partiotyttö tapaamaan heitä tai jopa majoittamaan. Mitä siitä, että minulla on omakin elämä ja perhe ja muut sitoumukset.
Sitten kun näitä ulkomailla asuvia tuttuja on useita, kuten nykypäivänä tahtoo olla, niin ei kaikki tapaamiset ole aina mahdollisia. Olen huomannut, että eräät ulkomailta tulijat jopa loukkaantuvat, kun meille kotomaassa eläville ei se toisen eri maassa eläminen olekaan niin kiinnostava aihe, kuten he itse ajattelevat.
Sitten sama asia toisinpäin: Olen muutaman kerran tullut torjutuksi, kun olen ilmoittanut ulkomailla asuvalle tutulle, että olen ko. maassa ja voisin piipahtaa kylässä. Eipä ole sopinut ja yksikin sanoi jenkeissä, että ei nyt, tule lapsen loma-aikana! Hä? Ihan varmasti joo lennän sinne erikseen, kun kerran olin jo siellä suht lähellä. En minä nyt heille asumaan olisi mennyt perheineni. Aina kyllä oli pyydetty käymään, mutta eipä se sitten käytännössä sopinutkaan. He elävät omaa elämäänsä ja me Suomessa omaamme.
Vierailija kirjoitti:
Kun itse asuin pitkään ulkomailla, huomasin saman. Monia ystäviä ei kiinnostanut minun jutut, olivat kateellisia tai eivät yhtään tienneet mistä puhuin kun kerroin ulkomaista. Sama juttu Suomeen muutettuani: ulkomailla asumisesta ei saa puhua.
Suomalaisilla on omat juttunsa, eivät he tiedä mitään ulkomaista ja mitä siellä tapahtuu.
Erityisesti alle nelikymppiset ovat todella sisäänpäinkääntyneitä. Olen itse 41 vuotta ja kaikki parhaat ystäväni ovat 50-70 -vuotiaita, itsekin ulkomailla asuneita ja harvinaisempia kieliä, kuten ranskaa, italiaa ja saksaa osaavia ja ko maiden kulttuuria tuntevia. Nuoremmissa sellaisia ei enää löydy eikä kiinnostusta ulkomaita kohtaan.
Anteeksi, huutonaurua! Siis saksa, italia ja ranska harvinaisia kieliä! Olen asunut kahdesti Saksassa ja puhun siis saksaa. Olenko siis uniikki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun itse asuin pitkään ulkomailla, huomasin saman. Monia ystäviä ei kiinnostanut minun jutut, olivat kateellisia tai eivät yhtään tienneet mistä puhuin kun kerroin ulkomaista. Sama juttu Suomeen muutettuani: ulkomailla asumisesta ei saa puhua.
Suomalaisilla on omat juttunsa, eivät he tiedä mitään ulkomaista ja mitä siellä tapahtuu.
Erityisesti alle nelikymppiset ovat todella sisäänpäinkääntyneitä. Olen itse 41 vuotta ja kaikki parhaat ystäväni ovat 50-70 -vuotiaita, itsekin ulkomailla asuneita ja harvinaisempia kieliä, kuten ranskaa, italiaa ja saksaa osaavia ja ko maiden kulttuuria tuntevia. Nuoremmissa sellaisia ei enää löydy eikä kiinnostusta ulkomaita kohtaan.
No oletpa sinä ihan erikoinen ja ainutlaatuinen! Ai että!
Juuri tällaista asennetta tarkoitan. Tähän törmää täällä koko aika: “ Ai että, oletpa mielestäsi erikoinen, kun oikein asut ulkomailla”.
Mistä tämä negatiivisuus oikein kumpuaa?
-Viestin nro 10 kirjoittanut-
En ole tuo edellinen, mutta en nähnyt siinä negatiivisuutta. Sinun aikaisemmassa kommentissa sen sijaan näen joko provoilua tai lapsellisuutta. Minäkin olen asunut ulkomailla ja jotkut ihmissuhteet kärsineet sen takia, mutta eipä tulisi mieleenkään tulla selittämään, että "koska osaan kieliä x ja y, mutta muut eivät ole niistä kiinnostuneita, niin eipä meillä mitään yhteistä enää ole". Ihan provofiilis tuli noin tyhmästä mielipiteestä. Kaikki eivät todellakaan edes pääse ulkomaille, vaikka halua olisi. Et oikein kuulosta ihmiseltä, joka olisi kehittynyt henkisesti ulkomaan vuosien aikana.
uijuma en oo lukenu mitään näin samaistuttavaa vähää aikaan. joten ei, et ylireagoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi elävät omaa elämäänsä Suomessa, aivan kuin sinä siellä ulkomailla. Ei sinullekaan varmasti aina sovi, että joku vain ilmoittaa tulevansa käymään, peru työ tms..
Ei ystäviäsi kiinnosta kuulla koko illan juttujasi asuinpaikastasi, ei siinä ole mitään erikoista, eikä se ole kateutta. Minulla on myös näitä ulkomailla asuvia ystäviä, jotka vain ykskaks pölähtävät Suomeen ja minun pitäisi olla valmiina kuin partiotyttö tapaamaan heitä tai jopa majoittamaan. Mitä siitä, että minulla on omakin elämä ja perhe ja muut sitoumukset.
Sitten kun näitä ulkomailla asuvia tuttuja on useita, kuten nykypäivänä tahtoo olla, niin ei kaikki tapaamiset ole aina mahdollisia. Olen huomannut, että eräät ulkomailta tulijat jopa loukkaantuvat, kun meille kotomaassa eläville ei se toisen eri maassa eläminen olekaan niin kiinnostava aihe, kuten he itse ajattelevat.
Sitten sama asia toisinpäin: Olen muutaman kerran tullut torjutuksi, kun olen ilmoittanut ulkomailla asuvalle tutulle, että olen ko. maassa ja voisin piipahtaa kylässä. Eipä ole sopinut ja yksikin sanoi jenkeissä, että ei nyt, tule lapsen loma-aikana! Hä? Ihan varmasti joo lennän sinne erikseen, kun kerran olin jo siellä suht lähellä. En minä nyt heille asumaan olisi mennyt perheineni. Aina kyllä oli pyydetty käymään, mutta eipä se sitten käytännössä sopinutkaan. He elävät omaa elämäänsä ja me Suomessa omaamme.
Kuulostat jotenkin katkeralta kun oletat, että ulkomailla asuvan päässä ei liiku muuta kuin hänen oma erikoisuutensa. En todellakaan pidä itseäni erikoisena sen takia, että olen työn takia ulkomailla! Enkä herranjestas halua puhua koko aikaa ulkomailla asumisesta, tulen Suomeen nimenomaan nauttiakseni Suomesta ja saamaan hengähdystauon asuinmaani kaoottisuudesta!
Ilmeisesti meitä on monenlaisia tässäkin suhteessa: ulkomaille lähtevistä osa pitää itseään kovin erikoisena ja osa ei (nähty tässäkin ketjussa), toisaalta moni Suomeen jäävä näköjään itse ei enää suhtaudu neutraalisti niihin ulkomaille lähteneisiin.
Mutta hyviä ajatuksia ihmisiltä on tullut. Täytyy itse jatkossa nähdä vaivaa vielä enemmän että säilytän kaverisuhteet, mutta toisaalta täytyy vain hyväksyä, että kaikkien kanssa ystävyys ei silti kestä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi elävät omaa elämäänsä Suomessa, aivan kuin sinä siellä ulkomailla. Ei sinullekaan varmasti aina sovi, että joku vain ilmoittaa tulevansa käymään, peru työ tms..
Ei ystäviäsi kiinnosta kuulla koko illan juttujasi asuinpaikastasi, ei siinä ole mitään erikoista, eikä se ole kateutta. Minulla on myös näitä ulkomailla asuvia ystäviä, jotka vain ykskaks pölähtävät Suomeen ja minun pitäisi olla valmiina kuin partiotyttö tapaamaan heitä tai jopa majoittamaan. Mitä siitä, että minulla on omakin elämä ja perhe ja muut sitoumukset.
Sitten kun näitä ulkomailla asuvia tuttuja on useita, kuten nykypäivänä tahtoo olla, niin ei kaikki tapaamiset ole aina mahdollisia. Olen huomannut, että eräät ulkomailta tulijat jopa loukkaantuvat, kun meille kotomaassa eläville ei se toisen eri maassa eläminen olekaan niin kiinnostava aihe, kuten he itse ajattelevat.
Sitten sama asia toisinpäin: Olen muutaman kerran tullut torjutuksi, kun olen ilmoittanut ulkomailla asuvalle tutulle, että olen ko. maassa ja voisin piipahtaa kylässä. Eipä ole sopinut ja yksikin sanoi jenkeissä, että ei nyt, tule lapsen loma-aikana! Hä? Ihan varmasti joo lennän sinne erikseen, kun kerran olin jo siellä suht lähellä. En minä nyt heille asumaan olisi mennyt perheineni. Aina kyllä oli pyydetty käymään, mutta eipä se sitten käytännössä sopinutkaan. He elävät omaa elämäänsä ja me Suomessa omaamme.
Kuulostat jotenkin katkeralta kun oletat, että ulkomailla asuvan päässä ei liiku muuta kuin hänen oma erikoisuutensa. En todellakaan pidä itseäni erikoisena sen takia, että olen työn takia ulkomailla! Enkä herranjestas halua puhua koko aikaa ulkomailla asumisesta, tulen Suomeen nimenomaan nauttiakseni Suomesta ja saamaan hengähdystauon asuinmaani kaoottisuudesta!
Ilmeisesti meitä on monenlaisia tässäkin suhteessa: ulkomaille lähtevistä osa pitää itseään kovin erikoisena ja osa ei (nähty tässäkin ketjussa), toisaalta moni Suomeen jäävä näköjään itse ei enää suhtaudu neutraalisti niihin ulkomaille lähteneisiin.
Mutta hyviä ajatuksia ihmisiltä on tullut. Täytyy itse jatkossa nähdä vaivaa vielä enemmän että säilytän kaverisuhteet, mutta toisaalta täytyy vain hyväksyä, että kaikkien kanssa ystävyys ei silti kestä.
Ap
Ei, en ole katkera. Halusin vain tehdä asian kerralla selväksi, mutta en olisi ajatellut, että se noin kolahtaa.
Olen itse asunut työn takia Barcelonassa ja Kaliforniassa, joten kokemusta on ulkomailla asumisessa. En jaksa uskoa, että nykypäivänä kukaan ajattelee sen enempiä, jos kaveri muuttaa ulkomaille. Sehän on tuikitavallista nykyään ja monella alalla melkein pakkokin. Minulla on myös Lapissa asuvia tuttuja, jotka käyvät äärimmäisen harvoin Etelä-Suomessa, jossa itse asun, eikä heidänkään tapaaminen ole aina mahdollista, mikäli täällä piipahtavat. Ei sellaisesta kannata, eikä voi loukkaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi elävät omaa elämäänsä Suomessa, aivan kuin sinä siellä ulkomailla. Ei sinullekaan varmasti aina sovi, että joku vain ilmoittaa tulevansa käymään, peru työ tms..
Ei ystäviäsi kiinnosta kuulla koko illan juttujasi asuinpaikastasi, ei siinä ole mitään erikoista, eikä se ole kateutta. Minulla on myös näitä ulkomailla asuvia ystäviä, jotka vain ykskaks pölähtävät Suomeen ja minun pitäisi olla valmiina kuin partiotyttö tapaamaan heitä tai jopa majoittamaan. Mitä siitä, että minulla on omakin elämä ja perhe ja muut sitoumukset.
Sitten kun näitä ulkomailla asuvia tuttuja on useita, kuten nykypäivänä tahtoo olla, niin ei kaikki tapaamiset ole aina mahdollisia. Olen huomannut, että eräät ulkomailta tulijat jopa loukkaantuvat, kun meille kotomaassa eläville ei se toisen eri maassa eläminen olekaan niin kiinnostava aihe, kuten he itse ajattelevat.
Sitten sama asia toisinpäin: Olen muutaman kerran tullut torjutuksi, kun olen ilmoittanut ulkomailla asuvalle tutulle, että olen ko. maassa ja voisin piipahtaa kylässä. Eipä ole sopinut ja yksikin sanoi jenkeissä, että ei nyt, tule lapsen loma-aikana! Hä? Ihan varmasti joo lennän sinne erikseen, kun kerran olin jo siellä suht lähellä. En minä nyt heille asumaan olisi mennyt perheineni. Aina kyllä oli pyydetty käymään, mutta eipä se sitten käytännössä sopinutkaan. He elävät omaa elämäänsä ja me Suomessa omaamme.
Kuulostat jotenkin katkeralta kun oletat, että ulkomailla asuvan päässä ei liiku muuta kuin hänen oma erikoisuutensa. En todellakaan pidä itseäni erikoisena sen takia, että olen työn takia ulkomailla! Enkä herranjestas halua puhua koko aikaa ulkomailla asumisesta, tulen Suomeen nimenomaan nauttiakseni Suomesta ja saamaan hengähdystauon asuinmaani kaoottisuudesta!
Ilmeisesti meitä on monenlaisia tässäkin suhteessa: ulkomaille lähtevistä osa pitää itseään kovin erikoisena ja osa ei (nähty tässäkin ketjussa), toisaalta moni Suomeen jäävä näköjään itse ei enää suhtaudu neutraalisti niihin ulkomaille lähteneisiin.
Mutta hyviä ajatuksia ihmisiltä on tullut. Täytyy itse jatkossa nähdä vaivaa vielä enemmän että säilytän kaverisuhteet, mutta toisaalta täytyy vain hyväksyä, että kaikkien kanssa ystävyys ei silti kestä.
Ap
Ei, en ole katkera. Halusin vain tehdä asian kerralla selväksi, mutta en olisi ajatellut, että se noin kolahtaa.
Olen itse asunut työn takia Barcelonassa ja Kaliforniassa, joten kokemusta on ulkomailla asumisessa. En jaksa uskoa, että nykypäivänä kukaan ajattelee sen enempiä, jos kaveri muuttaa ulkomaille. Sehän on tuikitavallista nykyään ja monella alalla melkein pakkokin. Minulla on myös Lapissa asuvia tuttuja, jotka käyvät äärimmäisen harvoin Etelä-Suomessa, jossa itse asun, eikä heidänkään tapaaminen ole aina mahdollista, mikäli täällä piipahtavat. Ei sellaisesta kannata, eikä voi loukkaantua.
Miksi sitten oletat, että ulkomailla asuvat haluavat koko illan puhua vain asuinpaikastaan, niin kuin ensimmäisessä viestissäsi kirjoitat?
Tuo on ikävää, mutta aika tyypillistä. Itse muutin pois Suomesta noin 6 vuotta sitten ja enää mulla on jäljellä kolme kaveria siellä. Siis sellaista kaveria, joiden kanssa aina nähdään kun Suomessa käyn ja muutenkin ollaan aktiivisesti tekemisissä. Joitakuita muitakin voin ihan satunnaisesti nähdä joskus (tai vaihtaa kuulumisia jossain somessa kerran vuodessa), mutta useimmiten en nykyään yleensä enää edes kysele heiltä tapaamista ollessani Suomessa, sillä vastaavia tekosyitä aina riitti. En sinänsä ole vihainen tai katkera siitä, mutta mielestäni ystävyyden ylläpitäminen pitää olla molemminpuolista, joten olen vain sitten todennut, että joskus ihmiset vaan ajautuvat erilleen.
Nuo kolme kaveria, jotka ovat jäljellä, ovat sellaisia keiden kanssa alunperinkin ystävyys on pohjautunut ns. syvemmälle tasolle. Yhden kanssa esimerkiksi tutustuttiin alunperin netin kautta ja meni yli 3 vuotta, että edes tavattiin ensimmäisen kerran. Silti olimme tekemisissä lähes päivittäin ja pystyimme puhumaan toisillemme todella vaikeista, henkilökohtaisistakin asioista. Myös kahden muun kanssa nähtiin vain silloin tällöin, toisen kanssa oli hiukan välimatkaa ja toisen kanssa muuten vain jostain syystä meni niin. Kuitenkin he kaikki kolme ovat jo pitkään olleet läheisimpiä ystäviäni ja ne keiden kanssa ystävyys/kaveruus muuttoni myötä on hiipunut ovat olleet enemmän sellaisia, joiden kanssa tuli viikottain hengailtua, vietettyä tyttöjen iltoja, käytyä viihteellä jne. Ihania ihmisiä, joiden kanssa oli tosi mukavaa, mutta ehkä se ystävyys ei kuitenkaan ollut niin syvää ja sen myötä myöskään niin kestävää.
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan normaalia olla pahoillaan, kun ystävyys hiipuu kaveruudeksi ja kaveruuskin ehkä tuttavuudeksi. Ei kyse ole siitä, että asut ulkomailla. Kyse on siitä, että asut liian kaukana tavataksesi tarpeeksi usein. Ihan yhtälailla muuttuu ystävyys, kun toinen saa työpaikan Oulusta ja toinen Helsingistä. Vaikka on sama maa, tapaamiset vähenevät. On ihan normaalia, että Ouluun muuttaneelle tulee uusia ystäviä ja kavereita Oulun seudulta ja Helsinkiin muuttaneelle Helsingin seudulta. Näistä uusista ihmisistä tulee läheisempiä ja tärkeämpiä, koska heihin pidetään tiiviimmin yhteyttä ja heitä tavataan useammin. He ovat siinä arjessa olemassa, kun taas kaukana asuva on enemmänkin kiva muisto menneisyydestä, mutta ei kuulu enää nykyiseen elämään samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Ihan rehellisesti: nyt sun täytyy muistaa että maailma ei pyöri sun ympärillä. Ihmisillä on muitakin kavereita ja muita menoja, et voi odottaa että ne järjestelee elämänsä sun mukaan. Sähän sen aiheutat, ettet voi nähdä kun muutamana päivänä vuodessa.
Kyllä minä järjestän aikaa, kun hyvä ystävä tulee ulkomailta käymään. Yleensä otan jopa vapaata. Kyllä hyvän ystävän takia aikaa aina löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun itse asuin pitkään ulkomailla, huomasin saman. Monia ystäviä ei kiinnostanut minun jutut, olivat kateellisia tai eivät yhtään tienneet mistä puhuin kun kerroin ulkomaista. Sama juttu Suomeen muutettuani: ulkomailla asumisesta ei saa puhua.
Suomalaisilla on omat juttunsa, eivät he tiedä mitään ulkomaista ja mitä siellä tapahtuu.
Erityisesti alle nelikymppiset ovat todella sisäänpäinkääntyneitä. Olen itse 41 vuotta ja kaikki parhaat ystäväni ovat 50-70 -vuotiaita, itsekin ulkomailla asuneita ja harvinaisempia kieliä, kuten ranskaa, italiaa ja saksaa osaavia ja ko maiden kulttuuria tuntevia. Nuoremmissa sellaisia ei enää löydy eikä kiinnostusta ulkomaita kohtaan.
Voisin keksiä pari muutakin syytä, miksi ystävyytenne hiipui.
Tämän kirjoittajalla ei kyllä ole kaikki inkkarit mukana..