Huoli aikuisesta pojasta

Vierailija kirjoitti:

Päättäisikö hän siivoamaan ja järjestelemään asuntoaan. Laittaisit ruokaa ja ostaisit asuntoon jotakin kivaa ja kaunista. Älä missään nimessä kritisoi, vaan kerrot, että teet sen hänelle, koska hän on tärkeä ihminen

Siitä menee todennäköisesti pari viikkoa, niin asunto on taas kuin sikolätti ja sen äiti-ihmisen keksimän kivan ja kauniin edessä on rivi juotuja kaljatölkkejä ja viikon vanha roskapussi.

Ei tällaisia asioita voi luoda ulkoapäin vaan asennemuutoksen pitäisi tulla ihmisestä itsestään.

T: kokemusta on

Vähän joka suvussahan näitä tapauksia on, ja usein montakin kappaletta.

Toisaalta valtion sosiaalibudjetti kyllä omilleen katon pään päälle ja ruokaa pöytään järjestää, ja viihdykkeestä taas huolehtivat pleikkari ja ylílauta. Mikäs siinä on elellessä.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt tuollaista myös.

Paha tilanne sinänsä, kun ovat itsenäisiä nuoria jo mutta tolkuttoman typeriä. Juuri tuo kämpän paskasi laittaminen, jatkuva pössyttely ja sen tuomat ongelmat, niin tuttua valitettavasti. 

Eipä siinä sivussa paljoa voi. Ja niile, jotka sanovat, että on aikuinen jo, eikä ole ap:n asia, voin sanoa, että huoli on silti. Se ei poistu aikuistumisen myötä minnekkään. 

Hyvä asia on, että käy töissä, vaikkakin paskassa sellaisessa. Kaikilla täällä on paska työ.

En tiedä miksi käyttäytyy noin ennen lukiota oli kiltti ja normaali lapsi. Lukiossa tapasi uuden kaveriporukan, jonka kanssa mentiin lähes joka viikko juomaan tai pössyttelemään. Tiesin pössyttelystä vasta kun oli 18. Poika sai onneksi tyttösystävän mikä rauhoitti vähän tilanetta, mutta hän jätti pojan jonka jälkeen meno paheni entisestään. Nyt poika on saanut uusia kavereita varastolla ja pössyttely ja juominen on lisääntynyt viikonlopuista arkipäiviin. Ap