Minulla käy uskomattoman ihmeellisiä järjestelyitä elämässä. Asiat vain järjestyy.

Noniin Ap jatkaa..

Aloitus kieltämättä jättää kyseenalaiseksi koko tarkoituksen.

Tuli vain eilen sellainen olo, että tahdon nyt kirjoittaa aiheesta.

Nyt voin kertoa millaisten tapahtumien kautta ajatusmaailmani on muodostunut toivekkaaksi elämän suhteen.

Tässä suurin tapahtuma:

- Olin vuosia sitten sellaisessa tilanteessa elämässäni, että kasvettuani alkoholistien ympärillä minusta kehittyi hyvin huono itsetuntoinen ihminen ja kiltti ihminen, tai en tiennyt kuinka minua tulisi kohdella.

Tämä oli ehkä yksi suurin asia joka johti nuoruudessa minut helposti vietäväksi ja eksyin huonoon piiriin.

Aloin käyttämään runsaasti alkoholia jo varhaisteininä ja muutamaa vuotta myöhemmin aloin seurustelemaan minua reilusti vanhemman ihmisen kanssa, joka oli myöskin alkoholisti mutta myös väkivaltainen monella tavalla minua kohtaan.

Myöskin petti ja käytti taloudellisesti hyväkseen.

Sairastuin masennukseen ja syömishäiriöön nuorena.

Samaan aikaan seurustellessani tuon miehen kanssa niin kotona oli alkoholin käyttö myös hyvin runsasta, siellä kävi epämääräistä porukkaa narkkareista juoppoihin ja äitini oli suhteessa myös väkivaltaisen miehen kanssa.

Olin esimerkiksi myös todistamassa oikeudessa tätä miestä vastaan yhdestä väkivaltaisesta tapahtumasta.

Opiskelin itselleni siihen aikaan ammattia ja tulin raskaaksi. Jouduin tekemään abortin ihan itseni vuoksi, enkä voinut kuvitella, että voisin antaa kenenkään kasvaa sellaisessa ympäristössä, sillä en edes itse osannut pitää elämääni hallinnassa.

Hirveän ahdistava tarina ja siinä oli käydä huonosti.

Luotto tiedot olivat menneet, opiskelupaikka meinattiin purkaa, suhde oli aivan helvettiä ja kotoa muutin jo alaikäisenä sen mahdottoman tilanteen vuoksi. Se kärjistyi siihen kun oma äiti ja hänen sen aikainen mies kävivät kiinni ja haukkuivat todella rajusti ja ällöttävillä sanoilla.

Lisäksi olin jo niin masentunut ja oli muita terveysongelmia, että enää vain odotin kaiken päättymistä ja olin päättänyt, että seuraavan viikon kuluttua kaikki on ohi lopullisesti.

Tämän seuraavan viikon aikana yhdessä tapahtumassa tapasin ihmisen joka sanoi minun tehneen häneen suuren vaikutuksen.

En ollut ennen häntä tavannut, vain nähnyt videolta tutun kautta ja tällöin ihailin hänen ammattitaitoa. Halusin olla kuin hän ja muistan edelleen kun katsoin sitä videoo ja ajattelin haluavani päästä hänen kaltaisekseen tekemään tuollaisella ammattitaidolla työtä.

Siitä katselu kerrasta meni monta vuotta ja tapasin tämän ihmisen.

Ihmeen kaupalla hän tarjoutui järjestämään minulle töitä sillä oli lähdössä itse hetkeksi pois, joten paikalle tarvitsi tuuraajaa.

Ainoa ehto oli vain, että minun pitäisi muuttaa uuteen kaupunkiin ja pian.

No eihän minulla ollut hävittävää.

Menin tekemään koevuoroja edelleenkin hyvin masentuneena ja ahdistuneena mutta päätin yrittää kaikkeni, olin tosi huono sillon työssä ja itkin, sillä pelkäsin etten saa sitä paikkaa.

Sain kuitenkin ja jätin kaiken taakseni, alkoi uusi elämä ja päätin nyt yrittää korjata elämäni kuntoon.

Lupasin itselleni, että jos en onnistu niin saan sitten lähteä lopullisesti ja toteuttaa alkuperäisen suunnitelmani.

Minusta tuli lopulta todella hyvä työssäni ja arvostettu tekijä, sillä kehityin aika vauhdilla.

Sain parin vuoden jälkeen useita palkankorotuksia ja talouteni paljon parempaan järjestykseen sekä etenkin itseni ja henkisen hyvinvoinnin.

Olin kyllä vieläkin eksyksissä mutta en ainakaan huonoissa piireissä.

...

Jatkuu..

-Edelleen olin yksinäinen vaikka olin jo tovin asunut uudella paikkakunnalla ja vähän hajalla sekä sitten myös riippuvainen työnteosta ja paloin loppuun.

Myöskin minua käytettiin hyväksi työpaikalla ja vaikka rakas paikka suurimmaksi osaksi olikin niin irtisanoin itseni aika petturimaisesti kun en vain enää jaksanut.

Tästä lähti menestyminen toisessa työssä kunhan hieman lepäsin ensin.

Olen saanut useita hyviä työtodistuksia ja siltä osin minulla menee hyvin vaikka hädin tuskin sain edes ammattiin papereita, sillä en ollut paljoa koulussa.

Sitten lähdin kuntouttamaan itseäni kun työ alkoi riittämään. Elelin toisissa kaupungeissa ja hengitin. Käsittelin asioita ja kärsin tuskaa menneistä. Nyt tuntuu, että vihdoin on jalat maassa ja tulin takaisin ensimmäiseen työpaikkaani, jossa on asiat hoidettu kuntoon ja minä saan heidän kauttaan asunnon sekä palkka on kunnossa.

Olen vuosien aikana saanut tervettä itsekkyyttä ja olen siitäkin kiitollinen.

Vaikka myöskin nöyryys täytyy muistaa.

Edelleen siis sain paljon anteeksi vaikka olen ollut hakoteillä henkisesti ja meinannut päästää itseni taas huonoon kuntoon.

Kärsinyt ja raivostunut kun en ole saanut sen mikä oikeudekseni kuuluu.

Kun lähdin ja palasin, sain enemmänkin ja olen siitä hyvin kiitollinen.

Asiat järjestyvät vaikka välillä eksyy polulta mutta siinä vaiheessa myös ympärillä olevat saattavat muuttua ja suhteet tiivistyä.

Näin kävi esimerkiksi myös äitini kanssa.

Hän on edelleen alkoholisti mutta välimme ovat lämpimät ja hänkin on minua auttanut.

Olen myös uudessa kaupungissa asuessani tavannut älyttömän mielenkiintoisia ihmisiä, johtajia jotka haluavat neuvoa sekä olla ystäviä vilpittömästi ja kannustavia, jotka ovat uskoneet minuun ja vienyt elämääni eteenpäin henkisellä tasolla.

Olen jaksanut pitää huolta itsestäni, kuntoilla ja jopa haaveillut akateemisesta opiskelusta vaikka en koskaan ennen edes uskonut, että minulla voisi olla mahdollisuuksia.

Sattumusten kautta olen aina selvinnyt pahoistakin tilanteista ja ihania ihmisiä on vain saapunut elämääni vaikka itse tunnen olevani hukassa aina välillä.

Sitten jokin johdattaa minut jonnekin uuteen tasoon ja hoksaan uusia asioita.

Se tietää kyllä kovaa henkistä kärsimystä joka kerta mutta sen jälkeen huomaan olevani osa elämää ja tuntuu kuin päähän olisi vain yhtäkkiä tullut lisää järkeä, näköalaa ja uudenlaista viehätystä asioihin sekä kiinnostuksenkohteita.

Henkinen kasvu on ollut uskomaton ja vuosiakaan tapahtuneista ei ole kulunut kuin noin neljä. Siinä ajassa elämäni on lähes täydellisesti muuttunut ja persoonaani paljon.

Hyvin vaikeita aikoja tosiaan on vieläkin, saatan olla ihan ahdistunut ja peloissani sekä epävarma mutta silti uskallan nykyään taistella sekä luottaa kunhan en pysähdy ja niin kuin joku sanoi täälläkin, niin jää tuleen makaamaan pitkäksi aikaa.

En halua antaa kuvaa, että elämäni olisi täydellistä nyt. Ei se ole lähelläkään eikä pidäkään olla. Matka on vielä hyvin keskeneräinen mutta pyrin parhaani hiljalleen tehdä siitä parempaa ja korjailla edelleenkin menneisyyden jättämiä jälkiä.

Ap

^

Hieno viesti, kiitos ap ja onnea tulevaankin.

minullakin kokemuksia suojelusta, ja myös johdatuksesta.

Mutta omaatuntoa pitää kuunnella, sitten asiat järjestyvät.

Katua ei tarvitse mitään.

Up

Up