Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulla käy uskomattoman ihmeellisiä järjestelyitä elämässä. Asiat vain järjestyy.
30.04.2019 |
Haluan, että näin käy myös muillakin enkä halua kertoa tätä kehuakseni elämääni.
Olen vain kiitollinen ja kun jälkeenpäin mietin sattumuksia niin olen myös ihmeissäni.
Olen myöskin kokenut kovia ja raatanut paljon ja etenkin tuntenut ihan kamalaa tuskaa painiessani paremmasta elämästä.
Sitten tapahtuukin asioita ja huomaan, että olen saanut paljon anteeksi virheitänikin ja usein sattuman kautta myös ongelmani ratkeavat hiljalleen.
Olen liittynyt huonoihin porukoihin, ollut hyvin typerä ja menettänyt monilta osin elämänhallintaan tarvittavan taidon jo varhaisessa vaiheessa elämää.
Olisin voinut jopa menehtyä tai jäädä täysin yhteiskunnan ulkopuolelle noina aikoina. Sekä perheessäni oli myös paljon henkisiä ongelmia ja riippuvuuksia.
Sitten näiden hienojen sattumusten kautta olen aina päässyt rakentamaan uudestaan elämääni ja edelleen joka vuosi olen onnellinen nykyhetkestä aina välillä ja jaksan ponnistaa eteenpäin vaikka olisi vaikeaa.
Pintapuolisesti sekä henkisesti olen saanut asioita parempaan hallintaan kun mistä en olisi voinut uneksiakaan esimerkiksi viisi vuotta sitten.
Vieläkin on paranneltavaa joka elämän osa-alueella mutta enää ei pelota samanlailla, haluaa kulkea oikeaa tietä ja yrittää tehdä parempia valintoja ja toivoa, että jokin tarkoitus ja päämäärä matkalla selkiytyy enemmän oman näköisekseen.
Olen muuttunut ja itsevarmempi sekä haluan suojella sekä rakastaa elämääni, joka ei ole aina ollut lähelläkään ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä.
Oletteko itse miettineet näitä asioita ja miten kokemukset ovat muuttaneet suhtautumista elämään sekä etenkin sinuun itseesi?
Kommentit (27)
Annatko esimerkin tällaisesta hienosta järjestelystä joita sinulle on sattunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, kovasti oli ympäripyöreää Ap:n aloitus - ei siitä saanut mitään kiinni.
MItkä asiat ovat menneet pieleen ja sitten järjestyneet?
Voi ei. Tää on satavarmasti taas joku Secret-uskovainen.
Minulla on tällainen kokemus, kun olin saanut asiani melko huonoon jamaan: sain tavallaan "näyn"/mielikuvan, että olen veneessä ja Jumala aikoo viedä minut pois sieltä. Eri tapahtumien kautta koin että elämä vei turvallisemmille vesille, etten joutunut kokemaan kaikkia seurauksia mihin ne asiat olisi voineet viedä, vaan Jumala esti niiden räjähtämisen käsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama kuin ap:lla. Minulla tunne että asiat järjestyvät usein kuin itsestään. Olin lasten kanssa kotihoidontuella kotona. Kun nuorin täytti 3 ja olisin joutunut takaisin töihin (perhetilanne sellainen että olisi ollut todella vaikea laittaa lapset hoitoon) työpaikkani meni konkurssiin ja pääsin ansiosidonnaiselle (jos konkurssi olisi tullut kuukauden myöhemmin en oli saanut ansiosidonnaista).
Kun tipuin ansiosidonnaiselta laki muuttui noin kuukautta aiemmin niin ettei puolison tulot vaikuta joten sain työttömyyskorvauksen muuten olisin jäänyt ilman tuloja. Kun lapset siinä kunnossa että pystyin menemään töihin minulle soitettiin kotiin ja tarjottiin vuoden palkkatukihommaa. Kesken sen laki muuttui niin että tuon keikan aikana sainkin ansiosidonnaisen uusittua (aiemmin ei olisi onnistunut).
Taas kun kaipasin töitä niin minulle soitettiin kotiin ja tarjottiin alan töitä hyvällä palkalla.
Jne. Toki ongelmiakin on ollut mutta pääosin tunnen itseni hyvinkin onnekkaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Annatko esimerkin tällaisesta hienosta järjestelystä joita sinulle on sattunut?
Kiitoksia vastanneille!
Kerron huomenna kun ehdin. Nyt en ehdi kun palstakin sulkeutuu.
Niitä löytyy ja mielelläni spekuloin niitä kanssanne.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin raskaana neljännellä kuulla, olin käytännössä eronnut lapsen isästä. En ollut miettinyt kovin paljon rahatilannettamme, kuin että kelan rahoilla sitten tullaan toimeen.
Ihmeellisten sattumien kautta sain suuren summan rahaa. Tämän rahan turvin olen pystynyt hoitamaan lasta pitkään kotona, siihen on ollut tarvetta.
Ihan nappiajoitus.
On muitakin asioita elämässä, miksi uskon, että minua suojellaan. Minulle olisi voinut tapahtua monta kertaa hyvin pahoja asioita elämässä. Sellaisia asioita, että loppuelämäni olisin ollut romuna. Mutta sitten aina on tullut jostain pelastus ja minulle ei ole tapahtunut pahaa.
7 jatkaa
Itse olen miettinyt että voisin olla katkera lasten sairauksista tai työttömyysjaksoista mutta enemmän kiinnitän huomiota positiivisiin asioihin joita elämässäni tapahtuu. Eli etsin vaikeuksistakin ne positiiviset puolet. Ja toisaalta tein ahkerasti töitä palkkatukihommissakin vaikka eivät olleet alani töitäkään ja palkka huono. Mutta sen työn suhteiden ansiosta minua on pyydetty monesti töihin jotka eivät ole olleet julkisesti auki. Eli osin kyse tuurista, osin siitä että löytää melkein kaikista tapahtunista jotain positiivista ja osin siitä että tekee parhaansa aina. Eli tämän yhdistelmän ansiosta koen olevani ”Hannu Hanhi”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä teillä on esirukoilijoita lähipiirissä. Jumala kuulee, rukoukset auttavat ja asiat järjestyvät.
Itsekin voi rukoilla Jumalalta apua asioihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä teillä on esirukoilijoita lähipiirissä. Jumala kuulee, rukoukset auttavat ja asiat järjestyvät.
Itsekin voi rukoilla Jumalalta apua asioihinsa.
Minulla on lähipiirissä uskovainen, joka rukoilee puolestani. Joskus, kun olen ollut reissuillani, minun puolestani on rukoiltu monta tuntia, että mitään pahaa ei tapahdu minulle.
Olen kiitollinen tästä.
Pidän Jumalaa itsestäänselvänä, rukoilen harvoin. Kuitenkin, jos olen pulassa, alan rukoilla mielessäni. Pitäisi muistaa kiittää useammin hyvistä asioista, eikä turvautua pahan hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama kuin ap:lla. Minulla tunne että asiat järjestyvät usein kuin itsestään. Olin lasten kanssa kotihoidontuella kotona. Kun nuorin täytti 3 ja olisin joutunut takaisin töihin (perhetilanne sellainen että olisi ollut todella vaikea laittaa lapset hoitoon) työpaikkani meni konkurssiin ja pääsin ansiosidonnaiselle (jos konkurssi olisi tullut kuukauden myöhemmin en oli saanut ansiosidonnaista).
Kun tipuin ansiosidonnaiselta laki muuttui noin kuukautta aiemmin niin ettei puolison tulot vaikuta joten sain työttömyyskorvauksen muuten olisin jäänyt ilman tuloja. Kun lapset siinä kunnossa että pystyin menemään töihin minulle soitettiin kotiin ja tarjottiin vuoden palkkatukihommaa. Kesken sen laki muuttui niin että tuon keikan aikana sainkin ansiosidonnaisen uusittua (aiemmin ei olisi onnistunut).
Taas kun kaipasin töitä niin minulle soitettiin kotiin ja tarjottiin alan töitä hyvällä palkalla.
Jne. Toki ongelmiakin on ollut mutta pääosin tunnen itseni hyvinkin onnekkaaksi.
Noin varmaan kertyy eläkettä hyvin...
Koen ihan samoin. Asioilla on ollut taipumus järjestyä. En kyllä ole yhtään pätkää uskovainen. Olisin taipuvainen ennemminkin allekirjoittamaan sen, että tilaisuuteen pitää tarttua ja pitää hoitaa oma osansa, eli hoitaa työnsä kunnolla ja olla ystävällinen ihmisille. Sitä myötä tulee useammin niitä tilaisuuksia, joihin tarttua. Ei saa jäädä tuleen makaamaan!
Optimistinen elämänasenne auttaa. Jokaisella on myös vastoinkäymisiä, ja toinen, joka olisi elänyt saman elämän, voisi olla hyvinkin katkera. Itse keskityn mieluummin hyvään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ajattelutapa, että "Jumala suojelee minua" tuntuu varmaan itsestä hyvältä ja erityiseltä, mutta entä ne, jotka on hakattu tai raiskattu, jotka ovat joutuneet työttömäksi ilman omaa haluaan ja joilta on leikattu, joille ei ole onnenpotkuja sattunut, jotka eivät ole saaneet hoitaa lapsiaan kotona vaikka olisivat halunneet, joiden lapsi on kuollut, jotka ovat vammautuneet onnettomuudessa... Tämän ketjun perusteella he voisivat ajatella, että Jumala ei suojellut heitä, he eivät ole Jumalalle yhtä arvokkaita ja tärkeitä, heidän puolestaan ei ole kukaan rukoillut eikä heidän kannata toivoa jatkossakaan parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä teillä on esirukoilijoita lähipiirissä. Jumala kuulee, rukoukset auttavat ja asiat järjestyvät.
Itsekin voi rukoilla Jumalalta apua asioihinsa.
Eli Kaikkivoipa Jumala vaan katselee hätää ja kärsimystä vierestä, odottaen, että rukousten määrä riittää puuttumiseen?
Vierailija kirjoitti:
Tuo ajattelutapa, että "Jumala suojelee minua" tuntuu varmaan itsestä hyvältä ja erityiseltä, mutta entä ne, jotka on hakattu tai raiskattu, jotka ovat joutuneet työttömäksi ilman omaa haluaan ja joilta on leikattu, joille ei ole onnenpotkuja sattunut, jotka eivät ole saaneet hoitaa lapsiaan kotona vaikka olisivat halunneet, joiden lapsi on kuollut, jotka ovat vammautuneet onnettomuudessa... Tämän ketjun perusteella he voisivat ajatella, että Jumala ei suojellut heitä, he eivät ole Jumalalle yhtä arvokkaita ja tärkeitä, heidän puolestaan ei ole kukaan rukoillut eikä heidän kannata toivoa jatkossakaan parempaa.
Uskon, että kaikilla asioilla on tarkoitus. Kamalia asioita tapahtuu ihmisille, niilläkin on joku merkitys. Uskon, että elämä on suuri pyörä, kaikki me ollaan osia siinä. Miksi jotain tapahtuu, se on kaikkivaltiaan käsissä.
Jos minut olisi raiskattu ja hakattu nuorempana, en olisi koskaan toipunut siitä. Tiedän sen itsestäni. Eläisin erinäköistä elämää kuin nyt, olisin tehnyt erillaisia asioita. Silläkin olisi ollut tarkoitus.
Kaikki me ollaan jumalan lapsia ja yhtä arvokkaita. Toisia koetellaan enemmän. Uskon kuitenkin, että kaikilla meillä on omat vaikeutemme.
Jobin kirjassa käsitellään pahoja elämäntapahtumia ihmisen elämässä.
Mutta kiinnostaisi kyllä mitkä tekijät vaikuttavat elämän mielekkääseen soljumiseen. Ilmeisesti ainakin pettymyksistä selviäminen? Synergiaedut? Ja uskovainen olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama kuin ap:lla. Minulla tunne että asiat järjestyvät usein kuin itsestään. Olin lasten kanssa kotihoidontuella kotona. Kun nuorin täytti 3 ja olisin joutunut takaisin töihin (perhetilanne sellainen että olisi ollut todella vaikea laittaa lapset hoitoon) työpaikkani meni konkurssiin ja pääsin ansiosidonnaiselle (jos konkurssi olisi tullut kuukauden myöhemmin en oli saanut ansiosidonnaista).
Kun tipuin ansiosidonnaiselta laki muuttui noin kuukautta aiemmin niin ettei puolison tulot vaikuta joten sain työttömyyskorvauksen muuten olisin jäänyt ilman tuloja. Kun lapset siinä kunnossa että pystyin menemään töihin minulle soitettiin kotiin ja tarjottiin vuoden palkkatukihommaa. Kesken sen laki muuttui niin että tuon keikan aikana sainkin ansiosidonnaisen uusittua (aiemmin ei olisi onnistunut).
Taas kun kaipasin töitä niin minulle soitettiin kotiin ja tarjottiin alan töitä hyvällä palkalla.
Jne. Toki ongelmiakin on ollut mutta pääosin tunnen itseni hyvinkin onnekkaaksi.
Noin varmaan kertyy eläkettä hyvin...
Jep. Yllättäen olen tajunnut asian. Onneksi raha ei ole minulle tärkeää ja tulen vähällä toimeen. Ja ennenkaikkea olen elänyt aina säästäväisesti ja sijoittanut säästöjä hyvin. Joten tulen todennäköisesti loppuelämäni toimeen säästöillään ja omaisuutta hiljakseen myymällä vaikka en saisi eläkettä lainkaan.
Ja minulle on tärkeämpää että satsasin lapsiin aikaa ja vaivaa ja saimme kaikki lapset kohtuullisen normaaliin kuntoon yläkouluikäisinä. Kaikilla lapsillamme siis pitkäaikaissairauksia. Jos kuolisin huomenna minun eläkekertymällä ei olisi mitään merkitystä mutta ajalla jonka olen ollut perheeni kanssa on se oikea merkitys. Ei rahaa vaan rakkautta ja terveyttä kiitos.
Alue: Aihe vapaa
^