Paranin ihastumisesta ja hitto että nolottaa oma käytös näin jälkikäteen...huh!

Oli siis netissä tavattu mies, jota tapailin hyvin ahkeraan ja pidettiin yhteyttäkin tiiviisti. Menin sitten ihastumaan täysin järjettömästi ja musta tuli ihan imbesilli joojoo-nainen ja yritin vain miellyttää miestä joka asiassa enkä ollut lainkaan oma persoonallinen ja sanavalmis itseni. Ihan kun aivot ois tiltannu täysin. En ees nukkunu enkä valveilla juuri muuta ajatellutkaan. Kaipa mies kyllästyi osaksi mun nöyristelyyn/idiotismiin ja jatkoi matkaa hetken tuossa roikuttuaan. Nyt myös tajuan, että oli jo aiemmin merkkejä, että olen vain ihan hupiseksiseuraa, mutta ihastuneena kaikki jotenkin ohittaa ja miehen virheetkin/typerä käytös menee ohi. Jälkikäteen mietittynä oli niiiiiiin väärä mies, mutta aivot meni johonkin vikatilaan. Toivottavasti ei tapahdu enää koskaan tällaista. Karsee kokemus. Nyt on helpottunu olo, kun hetken surin "eroa" ja nyt aivot palautui & näen vasta kokonaisuuden selvästi ja kirkkaasti. Joskus rakastuneena ollu samantyylinen tilanne, mutta sillon tunne on ollut molemminpuolinen ja johtanut pitkään parisuhteeseen, nyt sekoilin vain ihan yksinäni.