Menkää vaan juhlimaan kun on rahaa ja kavereita...

Vierailija kirjoitti:

Mulle tämä on ihan samanlainen päivä kuin muutkin,vene juhli mitenkään ja yksin oon. En käytä enää alkoholia, joten iloitsen huomisesta päivästä ilman krapulaa. Aamulla keitän teetä ja syön hapankorppua. Eipähän pääse köyhä lihomaan. Sitten oon netissä ja lepäilen. Nauti pienistä asioista. Kyllä se päivä paistaa vielä sullekin, joskus. Älä luovuta.

Ne pienet asiat hukkuu sen kaiken muun pa'kan alle.

ap

Hoh hoijaa, mitä ihmettä valitat ja märehit siellä?! Luuletko että olet tämän maan ainoa köyhä ja työtön ?? Ole iloinen siitä mitä on eläkä valita mitä ei ole!

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on sama tilanne. Minullakaan ei ole ollut ystäviä lähes kymmeneen vuoteen. Voin sen tässä tunnustaa. Omaa syytä paljon, kun en osaa tutustua ihmisiin ja jännitän kaikkea sekä varmaan liikaa jo tottunut olemaan yksin. Nuorelle ihmiselle kyllä aika surkeaa elämää. Kevät on ollut vaikeaa aikaa ja itsekin "lähtö" välillä mielessä, mutta en kuitenkaan tee sitä ja en varmaan pystyisi. Elämä lipuu minullakin ohi ja en edisty mihinkään. Yritän vaan mennä päivä kerrallaan ja toisaalta en edes toivo mitään liian hyvää etten sitten pety, kun se ei toteudu. Häpeän itseäni kyllä paljon, vaikka kaikki ikäviä kokemuksia on menneisyydestä, jotka vaikuttavat liikaa elämääni.

Aika sama mutta ystävä on ihan tuntematon käsite ja kavereita varmaan joskus lapsena tai koulussa ja siitäkin 20 vuotta.

ap

Ruikun ruikun ja blaa blaa.....voi luoja mitä ruikutusta ja valitusta. Ole onnellinen jos olet terve, pystyt liikkumaan ja yleensä olet hengissä!!! 

Noh, kyllähän nämä juhlapyhät ottaa varmasti useammallekin koville, varsinkin jos haluaisi osallistua ja ei sitten jostain syystä voi. Silloin korostuu se oma surkea tilanne. Mutta kohta taas arki koittaa :). Itsekin vietän tänään iltaa kotona totaalisen työuupumuksen takia ja hieman kateellisena katselen muiden juhlakuvia somesta. Kovasti haluaisin osallistua mutta en jaksa edes sohvalta nousta. Yritän pitää mielessä että parikymmentä vappua olen tuolla rymynnyt kavereiden kanssa enemmän tai vähemmän kännipäissäni ja jossain vaiheessa iltaa on aina tullut paha olo, riitaa, ikävä kotisohvalle tai muuten vaan ilta lätsähtänyt. Tsemppiä kevääseen, kyllä se tästä!

Vappu on kyllä niin tympeä juhla, ettet menetä mitään, vaikka et olekaan sitä tuolla rikkaissa kaveriporukoissa viettämässä. Minäkin olen yksin kotona, ja pyörin netissä, vaikka ei ole rahasta tai ystävistä kiinni. Telkkarissa pyörii joku animaatio, vissiin Madagascar 3. Näillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mieti positiivisesti: sulla on meidät seurana, et ole täällä yksin :)

En koe tätä miksikään seuraksi anteeksi vaan mitenkään loukkaamatta.

ap

Miksi sitten kirjoittelet ja odotat vastauksia ja vastaat takaisin? Sitähän se seuranpito ja seurustelu tarkoittaa.

En tiedä, haluan vaan haukkua itseäni tai oikeastaan kertoa millainen luuseri olen niin itselleni. Ihmisten kanssa keskustelusta tule mitään koska ei minulla ole ihmisten kanssa mitään puhuttavaa, ei töitä mistä puhua, ei harrastuksia mistä puhua jne. Puhuminen kestää 2min ja sitten tulee kiusallinen hiljaisuus.

ap

Sen hiljaisen hetken tullessa jos tahtoo jatkaa keskustelua voi kokeilla sitä että jatkaa samaa aihetta ja kysyy toisesta tai hänen mielipidettään. Esim. "Puhuisitko kuitenkin mielelläsi toisten kanssa vaikka sanot ettei sinulla ole heidän kanssaan mitään puhuttavaa?"

Et ole altavastaajana etkä haastateltavana keskustelussa, voit halutessasi ohjata keskustelua suuntaan jonka koet itsellesi helpommaksi. Pitää vaan pitää varansa ettei mene alueelle joka sille toiselle on samalla tavalla arka kuin tietyt asiat sinulle. Sama netissä.

Vierailija kirjoitti:

Noh, kyllähän nämä juhlapyhät ottaa varmasti useammallekin koville, varsinkin jos haluaisi osallistua ja ei sitten jostain syystä voi. Silloin korostuu se oma surkea tilanne. Mutta kohta taas arki koittaa :). Itsekin vietän tänään iltaa kotona totaalisen työuupumuksen takia ja hieman kateellisena katselen muiden juhlakuvia somesta. Kovasti haluaisin osallistua mutta en jaksa edes sohvalta nousta. Yritän pitää mielessä että parikymmentä vappua olen tuolla rymynnyt kavereiden kanssa enemmän tai vähemmän kännipäissäni ja jossain vaiheessa iltaa on aina tullut paha olo, riitaa, ikävä kotisohvalle tai muuten vaan ilta lätsähtänyt. Tsemppiä kevääseen, kyllä se tästä!

Some kyllä on pahin ahdistaja näinä aikoina, onneks sen voi sulkea jos se aiheuttaa pahaa mieltä.

Täällä toinen samanlainen luuseri, jonka suusta kaikki vuodatuksesi voisivat tulla. Vaihtoehtoina on joko oppia selviytymään yksinolostaan ja paskuudestaan, sekä tehdä arjestaan mahdollisimman mielekästä surkeassa kuplassaan ja samalla katkeroitua lopulta muulle maailmalle TAI yrittää nöyrtyä, nolata itseään toistuvasti ilman vastakaikua ja toivoakaan porkkanoista, jotka pitäisivät motivaatiota yllä, mutta silti taistella vastaan. Jälkimmäinen vaihtoehto saattaa ehkä avata uusia mahdollisuuksia, ja vaikka tuntuu, että keinot ovat vähissä, pitää silti jaksaa yrittää, koska niin kauan kuin henki pihisee, on toivoa. Itseinhosta pitäisi jotenkin opetella eroon, vaikka kaikki tekijät elämässä tuntuisivatkin ohjaavan ainoastaan sen partaalle. Löydä jokin itsellesi mieluisa aktiviteetti, josta saisit itsevarmuutta ja iloa. Pakota myös itsesi ihmisten ilmoille ja epämukaviin tilanteisiin. Katso vaikkapa kauppareissulla kassaa silmiin ja tervehdi iloisesti. Joskus voit saada iloisen vastaanoton ja tunnet itsesi sekunnin ajan jälleen ihmiseksi. Etene askel kerrallaan. Jne. jne.