Taukokierto 1. IVF jälkeen kysymyksiä ja tukea
Rankka talvi takana. 4 IUI ilman vastetta, ja suoraan perään IVF tuoresiirto passeineen. Hyvin alkoi mutta keskenmeno. Rankka, pimeä puoli vuotta lapsettomuushoitoja tuloksetta.
Onko täällä ketään joka olisi jatkanut hoitoja ja saanut viimein oman perheen? Lääkäri kannusti että voimia tarvitaan ja ilman muuta jatkamaan koska olemme ns terveitä, selittämättömästä syystä lapsettomia.
Nyt on taukokierto ilman mitään lääkkeitä. Miten teillä oma kierto IVF jälkeen, oliko sama pituus vai pitenikö?
Yritittekö luomuna hoitojen välissä tai jälkeen? Selittämättömiä kun ollaan, niin luomuna myös mahdolllsta tulla raskaaksi.
Olo tällä hetkellä maassa, tukea ja tietoanne kaivataan🙏
Kommentit (16)
Tsemppiä täältä! Mulle tehtiin vuonna 2008 kolme inseminaatiota, ne oli tuloksettomia. Eka IVF alkutalvesta 2009. Tuoresiirrosta alkoi heti raskaus, mutta se meni äitienpäivän tienoilla kesken. Meni 9 kuukautta ennen kuin uskalsin rumbaan uudesta, otti niin henkisesti koville. 1 PAS ei tulosta, mutta 2 PAS toi meille esikoisen 11/2010. Pakkaseen jäi alkioita ja 4 PAS toi meille keskimmäisen 3/2014. Koskaan syytä lapsettomuudelle ei löytynyt. Ja yllätykseksemme saimme ihan luomusti numero kolmosen 1/2017. Alku oli hieman järkytys, mutta siitäkin selvittiin. Käytettiin ehkäisyä sillon tällöin :D.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä täältä! Mulle tehtiin vuonna 2008 kolme inseminaatiota, ne oli tuloksettomia. Eka IVF alkutalvesta 2009. Tuoresiirrosta alkoi heti raskaus, mutta se meni äitienpäivän tienoilla kesken. Meni 9 kuukautta ennen kuin uskalsin rumbaan uudesta, otti niin henkisesti koville. 1 PAS ei tulosta, mutta 2 PAS toi meille esikoisen 11/2010. Pakkaseen jäi alkioita ja 4 PAS toi meille keskimmäisen 3/2014. Koskaan syytä lapsettomuudelle ei löytynyt. Ja yllätykseksemme saimme ihan luomusti numero kolmosen 1/2017. Alku oli hieman järkytys, mutta siitäkin selvittiin. Käytettiin ehkäisyä sillon tällöin :D.
Ihana tarina💕 tai elävää elämää siis.
Eli sinulla ei hormonit IVF/PAS takia kehoa sotkeneet, vaan 3. raskaus alkoi luomusti, ihanaa!
Meillä on nyt taukokierto. Molemmat lääkkeet olen vetänyt sekä IVF piikit että PAS hormonit.
Yritän mitata ovulaatiota, ja yritetään luomuna nyt sitten.
Ap
Mä sain lapsen vasta neljännen ivf:n ensimmäisestä passista. Pitkä ja kallis oli taival ja usko koetuksella mutta todellakin kannatti.
Tsempit täältäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä sain lapsen vasta neljännen ivf:n ensimmäisestä passista. Pitkä ja kallis oli taival ja usko koetuksella mutta todellakin kannatti.
Tsempit täältäkin.
Kiitos kun vastasit💕
Muutitteko 4. IVF lääkitystä tai tutkittiinko lisää esim NATA?
Jäikö teillä alkioita pakkaseen, aiotteko yrittää vielä toista?
Miten onnistunut plussakierto erosi muista? Huomasitko heti oireet?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä sain lapsen vasta neljännen ivf:n ensimmäisestä passista. Pitkä ja kallis oli taival ja usko koetuksella mutta todellakin kannatti.
Tsempit täältäkin.
IHANA kuulla tälläisiä!!!!!
Jaksamista ap. Joillain natsaa hoidoissa nopeasti, joillekin hoitojen aloitus ja ensimmäinen IVF on vasta pitkän tien alku.
Me saimme elävän lapsen vastaa kuudennen IVF:n tuoresiirrosta. Sitä ennen oli 4x kemiallinen raskaus ja yksi keskenmeno viikolla 11 (viidennestä IVF:stä). Minulla oli viidennessä ja kuudennessa hoitokierroksessa mukana kortisonilääkitys koska kemiallisten raskauksien jälkeen oletettiin että kehoni hylkii liian herkästi alkavaa raskautta. Lääkitys aloitettiin jo piikittelyvaiheessa ja jatkettiin pitkälle raskauteen.
Minäkin ajattelin aina että ”no jos ei lasta saa luomusti niin hoidoilla sitten otetaan se lapsi”. Oli ahdistavaa huomata etteivät hoidotkaan takaa mitään mutta meille kävi lopuksi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Jaksamista ap. Joillain natsaa hoidoissa nopeasti, joillekin hoitojen aloitus ja ensimmäinen IVF on vasta pitkän tien alku.
Me saimme elävän lapsen vastaa kuudennen IVF:n tuoresiirrosta. Sitä ennen oli 4x kemiallinen raskaus ja yksi keskenmeno viikolla 11 (viidennestä IVF:stä). Minulla oli viidennessä ja kuudennessa hoitokierroksessa mukana kortisonilääkitys koska kemiallisten raskauksien jälkeen oletettiin että kehoni hylkii liian herkästi alkavaa raskautta. Lääkitys aloitettiin jo piikittelyvaiheessa ja jatkettiin pitkälle raskauteen.
Minäkin ajattelin aina että ”no jos ei lasta saa luomusti niin hoidoilla sitten otetaan se lapsi”. Oli ahdistavaa huomata etteivät hoidotkaan takaa mitään mutta meille kävi lopuksi hyvin.
Kiitos💕 sinulle
pelkään että lääkäri ei halua jatkaa 3., 4. tai viidettä IVF, vaan aiemmin sanotaan että pitää lopettaa. Ollaan siis selittämättömiä, terveitä ja ovuloivia, raskaus ei vaan jatku.
Kysyin jo 1. kierrossa kortisonia ja siitä vastattiin että sen käyttämisestä ei ole tutkimustuloksia. Että sen käyttö on pelkkää arvailua. Minkä niminen sinun kortisoni oli?
Miten sinä tuon pitkän ajan elit, söit, urheilit, työskentelit, matkustit?
Tutkittiinko teillä tuota kiinnittymistä tai jotain/mitään lisää IVF hoitojen välissä?
Meillä vasta IUI ja IVF 1. kierto ja tämä ulkopuolisuus ja yksinäisyys asian kanssa on jotenkin aivan hirveää ja musertavaa...
Elämäntavat samoin, vitamiinit pitää muistaa, alkoholi kielletty, kahvi ei hyvä, kaikki ahdistaa vaikka raskautta haluaa.
Itse olen aktiivisesti halunnut lisätutkimuksia ja selvityksiä. Pitkä 5 päivän viljely kiinnostaa, vaikka lääkäri varoitteli että siirtoon ei päästä. No kamalia ovat nämä tuloksettomat hoidotkkn.
Miten sinulla lopullinen plussa erosi? Huomasitko erilaiset oireet?
Kun olitte onnistuneet, kerroitteko hoidosta läheisille?
Kiittäen,
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksamista ap. Joillain natsaa hoidoissa nopeasti, joillekin hoitojen aloitus ja ensimmäinen IVF on vasta pitkän tien alku.
Me saimme elävän lapsen vastaa kuudennen IVF:n tuoresiirrosta. Sitä ennen oli 4x kemiallinen raskaus ja yksi keskenmeno viikolla 11 (viidennestä IVF:stä). Minulla oli viidennessä ja kuudennessa hoitokierroksessa mukana kortisonilääkitys koska kemiallisten raskauksien jälkeen oletettiin että kehoni hylkii liian herkästi alkavaa raskautta. Lääkitys aloitettiin jo piikittelyvaiheessa ja jatkettiin pitkälle raskauteen.
Minäkin ajattelin aina että ”no jos ei lasta saa luomusti niin hoidoilla sitten otetaan se lapsi”. Oli ahdistavaa huomata etteivät hoidotkaan takaa mitään mutta meille kävi lopuksi hyvin.
Kiitos💕 sinulle
pelkään että lääkäri ei halua jatkaa 3., 4. tai viidettä IVF, vaan aiemmin sanotaan että pitää lopettaa. Ollaan siis selittämättömiä, terveitä ja ovuloivia, raskaus ei vaan jatku.
Kysyin jo 1. kierrossa kortisonia ja siitä vastattiin että sen käyttämisestä ei ole tutkimustuloksia. Että sen käyttö on pelkkää arvailua. Minkä niminen sinun kortisoni oli?
Miten sinä tuon pitkän ajan elit, söit, urheilit, työskentelit, matkustit?
Tutkittiinko teillä tuota kiinnittymistä tai jotain/mitään lisää IVF hoitojen välissä?
Meillä vasta IUI ja IVF 1. kierto ja tämä ulkopuolisuus ja yksinäisyys asian kanssa on jotenkin aivan hirveää ja musertavaa...
Elämäntavat samoin, vitamiinit pitää muistaa, alkoholi kielletty, kahvi ei hyvä, kaikki ahdistaa vaikka raskautta haluaa.
Itse olen aktiivisesti halunnut lisätutkimuksia ja selvityksiä. Pitkä 5 päivän viljely kiinnostaa, vaikka lääkäri varoitteli että siirtoon ei päästä. No kamalia ovat nämä tuloksettomat hoidotkkn.
Miten sinulla lopullinen plussa erosi? Huomasitko erilaiset oireet?
Kun olitte onnistuneet, kerroitteko hoidosta läheisille?
Kiittäen,
Ap
Meillä (olen siis tuo edellinen vastaaja) oli käytössä, tai no minulla, ihan sellainen kortisoni kuin prednison. Sitä ei tosiaan käytetä pahemmin Suomessa mutta meillä oli hyvä kokenut lääkäri joka ei pelännyt kokeilla uutta maailmalla olevaa tapaa. Hän on jo eläkkeellä kyllä valitettavasti.
Meistä tutkittiin kaikki mahdollinen mutta mitään ei löytynyt. Mutta heti kun prednisonia käytettiin tulin kaksi kertaa raskaaksi joista toinen meni siis loppuun asti onnellisesti :)
Kumpikin näistä viimeisistä raskauksista alkoi samalla tavalla oireiden kannalta. Jo ennen testausta hirveä jano kokoajan. Kahvi tuoksui pahalle. Ne olivat ne ensimmäiset oireet joita kemiallisissa raskauksissa ei koskaan ollut (kemiallisissa raskauksissa verikokeessa hcg oli luokkaa 70-90 eli selkeästi raskaus alkanut mutta menossa heti kesken). Tuossa rv11 keskenmenneessä raskaudessa oli vähän vuotoa rv6-7 mutta vain vähän. Onnistunut raskaus oli täysin vuodoton.
Meillä meni yhteensä 5 vuotta raskaustoiveen alusta siihen että elävän lapsen saimme syliimme. Se oli raskasta aikaa ja elämä kulki hoitoaijataulujen sanelemaa vauhtia. Matkustelimme vähän minkä pystyimme. Työskentelin normaalisti. Söin normaalisti. Alkoholia en ole koskaan käyttänyt paljon joten en tuolloinkaan (yrityskuukausina en tietenkään yhtään, muulloinkin hyvin maltillisesti).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksamista ap. Joillain natsaa hoidoissa nopeasti, joillekin hoitojen aloitus ja ensimmäinen IVF on vasta pitkän tien alku.
Me saimme elävän lapsen vastaa kuudennen IVF:n tuoresiirrosta. Sitä ennen oli 4x kemiallinen raskaus ja yksi keskenmeno viikolla 11 (viidennestä IVF:stä). Minulla oli viidennessä ja kuudennessa hoitokierroksessa mukana kortisonilääkitys koska kemiallisten raskauksien jälkeen oletettiin että kehoni hylkii liian herkästi alkavaa raskautta. Lääkitys aloitettiin jo piikittelyvaiheessa ja jatkettiin pitkälle raskauteen.
Minäkin ajattelin aina että ”no jos ei lasta saa luomusti niin hoidoilla sitten otetaan se lapsi”. Oli ahdistavaa huomata etteivät hoidotkaan takaa mitään mutta meille kävi lopuksi hyvin.
Kiitos💕 sinulle
pelkään että lääkäri ei halua jatkaa 3., 4. tai viidettä IVF, vaan aiemmin sanotaan että pitää lopettaa. Ollaan siis selittämättömiä, terveitä ja ovuloivia, raskaus ei vaan jatku.
Kysyin jo 1. kierrossa kortisonia ja siitä vastattiin että sen käyttämisestä ei ole tutkimustuloksia. Että sen käyttö on pelkkää arvailua. Minkä niminen sinun kortisoni oli?
Miten sinä tuon pitkän ajan elit, söit, urheilit, työskentelit, matkustit?
Tutkittiinko teillä tuota kiinnittymistä tai jotain/mitään lisää IVF hoitojen välissä?
Meillä vasta IUI ja IVF 1. kierto ja tämä ulkopuolisuus ja yksinäisyys asian kanssa on jotenkin aivan hirveää ja musertavaa...
Elämäntavat samoin, vitamiinit pitää muistaa, alkoholi kielletty, kahvi ei hyvä, kaikki ahdistaa vaikka raskautta haluaa.
Itse olen aktiivisesti halunnut lisätutkimuksia ja selvityksiä. Pitkä 5 päivän viljely kiinnostaa, vaikka lääkäri varoitteli että siirtoon ei päästä. No kamalia ovat nämä tuloksettomat hoidotkkn.
Miten sinulla lopullinen plussa erosi? Huomasitko erilaiset oireet?
Kun olitte onnistuneet, kerroitteko hoidosta läheisille?
Kiittäen,
Ap
Meillä (olen siis tuo edellinen vastaaja) oli käytössä, tai no minulla, ihan sellainen kortisoni kuin prednison. Sitä ei tosiaan käytetä pahemmin Suomessa mutta meillä oli hyvä kokenut lääkäri joka ei pelännyt kokeilla uutta maailmalla olevaa tapaa. Hän on jo eläkkeellä kyllä valitettavasti.
Meistä tutkittiin kaikki mahdollinen mutta mitään ei löytynyt. Mutta heti kun prednisonia käytettiin tulin kaksi kertaa raskaaksi joista toinen meni siis loppuun asti onnellisesti :)
Kumpikin näistä viimeisistä raskauksista alkoi samalla tavalla oireiden kannalta. Jo ennen testausta hirveä jano kokoajan. Kahvi tuoksui pahalle. Ne olivat ne ensimmäiset oireet joita kemiallisissa raskauksissa ei koskaan ollut (kemiallisissa raskauksissa verikokeessa hcg oli luokkaa 70-90 eli selkeästi raskaus alkanut mutta menossa heti kesken). Tuossa rv11 keskenmenneessä raskaudessa oli vähän vuotoa rv6-7 mutta vain vähän. Onnistunut raskaus oli täysin vuodoton.
Meillä meni yhteensä 5 vuotta raskaustoiveen alusta siihen että elävän lapsen saimme syliimme. Se oli raskasta aikaa ja elämä kulki hoitoaijataulujen sanelemaa vauhtia. Matkustelimme vähän minkä pystyimme. Työskentelin normaalisti. Söin normaalisti. Alkoholia en ole koskaan käyttänyt paljon joten en tuolloinkaan (yrityskuukausina en tietenkään yhtään, muulloinkin hyvin maltillisesti).
Kiitos!
Nyt on meitä tutkittu lisää, vasta-aineita, keliakia eli ilmeisesti kiinnittymistä tutkivat. Täytyypäs kysyä Prednisonista.
Mietin jo sitäkin onko klinikoiden välillä eroja, lääkäreiden välillä eroja, teidän ONNEKSI teitä hoidettiin ns loppuun asti eikä alettu sanomaan että kannattaisi jo lopettaa.
Meilläkin on hyvä, vanha/ kokenut lääkäri. Pelkään että hän jää kohta eläkkeelle.
Henkistä apua täytyy varmaan hakea seuraavaksi. Aiemmin olen tavannut ihmisiä ja ottanut skumppaa, viiniä ruoan kanssa, ja nyt kun on hoidettu viime syksyltä putkeen eli alkoholi täysin poissa, niin kyllä ystävät ja kaverit ihmettelevät miksi ette VOI ottaa lasia skumppaa? Sitten klinikka suosittaa nollatoleranssia. Suomessa kaikkiin tapaamisiin ja juhlapyhiin kuuluu miehillä kalja, naisilla skumppa ja ruoan kanssa viini. Eristäytyminen ei ole hyvä, mutta tähän se on meillä mennyt.
Tosi vaikea mistä ei myöskään puhuta on hoitojen rytmittäminen töiden ja lomien kanssa. Olen NIIN monta kertaa jo näissä tuloksettomissa hoidossa juossut ruokatunnilla ultraan/ toimenpiteeseen.
Kyselläänkö teiltä että ” hankitteko” toisen?
Kiitos; kyllä sun kirjoitus auttoi meitä paljon.
Onnea teille omasta perheestä!
Kiittäen
Ap
Teillä, joille on tehty monta ivf:iä ja olette lopulta onnistuneet, minkä asian muutitte tuossa onnistuneessa kierrossa? Munasolut kypsyvät kolme kuukautta, joten koko se aika pitäisi huomioida elää ja syödä terveellisesti. Onko stressillä ollut vaikutusta munasolujen/alkioiden laatuun?
Keskeytyneiden hoitojenkin jälkeen osa tulee luonnolisesti raskaaksi. Siitä huomaa, että joko hoitoja lopetetaan liian aikaisin, stressi vaikuttaa tuloksiin tai luonnollisella tavalla onnistuminen voi kuitenkin olla helpompaa. Asioita, joita ei ole vielä tarpeeksi tutkittu.
Sitten tähän vielä omat sukulaiset ja läheisin ystäväpariskunta ilmoittaa vauvauutisistaan, kaksikin pariskuntaa heistä ilmoitti näin että ”ei yritetty lasta mutta se olikin helpompaa kuin puhutaan, kun ekalla yrityksellä onnistui”
Iloitsen jokaisesta lapsesta, mutta omista hoidoista ei ole ketään kenelle puhua paitsi mies. Sen takia AV on erittäin tärkeä, teidän tuki, neuvot, kokemukset
Ap