Pyysin 11v tyttöni olemaan tulevalla kesäleirillä syrjitylle tytölle kaveri, tyttö kieltäytyi vaikka tarjosin palkkiotakin
Tämä syrjitty tyttö ei ymmärrä älylaitteista juurikaan. Leiri on siis pääasiassa liikuntaan keskittyvä mutta toki nykyaikana tytöt keskittyvät pääosin älypuhelimiinsa. Kaikille jaetaan mm. paperikartat eli ei ole kyse siitä että kukaan ei saisi kartaa tai tarvittavia tietoja tehtäviä varten. Esimerkiksi tehtävien tulostus ei onnistu koska ne vaihtelevat sitä mukaan, kun reittiä suorittaa.
Mitä teen?
Kommentit (11)
Onko tuo tyttö siis syrjitty sen takia, että ei ole älylaitteiden perään, vai jonkin muun syyn takia?
Annat tytön valita ihan itse omat kaverinsa. Kaveruutta ei voi synnyttää väkisin, vaikka kuinka olisi kaunista leikkiä kaikkien kanssa. Eihän aikuisetkaan ole kaikkien kavereita, vaikka saattavat tulla toimeen kaikkien kanssa.
Jokainen on sen kaveri jonka kaveri on. Ja puhu ohjaajille että leiriläiset komennetaan vuoron perään auttamaan muita. Ei ole oikein pistää lasta hoitamaan vajaakykyisiä.
Jaetaan paperikartat, mutta tehtävien tulostus ei onnistu? Hiukkasen nyt sekava tämä sinun kuvauksesi. Jos kartatkin jaetaan paperisina niin kai ne tehtävätkin saa paperilla. Ja miten älypuhelimet tähän edes liittyvät?
Hirveää yrittää lahjoa jostakin täysin hyviin käytöstapoihin kuuluvasta asiasta, että ketään ei jätetä yksin ja ollaan kavereita isolla porukalla. Sinun tyttärelläsi taitaa se ongelma ollakin. Empatian puute kotikasvatuksen tai -kasvattamattomuuden vuoksi.
Lahjonta ai auttanut, joten kiristys eli tyttösi ei leirille lähde.
Ei ymmärrä älylaitteista? Vai ei ole kiinnostunut? Näin päin varmaan paremminkin.
Minä olin lapsena se syrjitty tyttö. Olisin mieluummin kuollut kuin ottanut kaveriksi jonkun, jonka äiti on pakottanut hänet säälimään minua. Viihdyin yksin, mutta kun introvertismi oli lailla kielletty 80-luvulla, niin minut julistettiin kummajaiseksi yhteiskunnassa, joka palkitsee kovaääniset MINÄMINÄt.
Eli älä pakota tyttöäsi, alkaa vaan inhota sitä tyttöä enemmän.
Joka ikinen kerta, kun olen säälistä ollut ystävällinen jollekulle yksin jätetylle, mielestäni sorretulle, on käynyt niin, että tyyppi on osoittautunut ilkeäksi ja itsekeskeiseksi paskiaiseksi. Siis lapsena tein noita yrityksiä olla hyvä ihminen, en tietenkään enää nyt aikuisena. Ihan oikein olikin , että sain nenilleni, koska oma käytökseni oli aika ylimielistä ja yritin jäljitellä lukemieni ns. tyttökirjojen pyhimysmäisiä sankareita. Aikuisena olen oppinut, että siihen, että joku on yksin, hyvin usein on hyvät syynsä. Ei sille oikein mitään voi.
Tämä on taas tosi huono. Äiti huhtikuussa pohtii KESÄleirin karttoja ja reppanoita. Huono
Onkohan toi nyt varmasti ihan järkevä leiri ton ikäisille. Eikait ton ikäisillä vielä ole älyä.