G: Oma aika lapsiperheessä

Ei meillä mitään "varattu", kumpikin käytti aikaa menoihin minkä tarvitsi, eli pari kertaa viikossa salilla ja lenkillä, jonkun kerran vuodessa kavereiden tai työporukan kanssa jossain. Yhdessä siis kaksin käytiin joskus jossain, kun siltä tuntui.

Nyt alkaa lapset olla jo aikuisia, joten vähän enemmän on tullut omia harrastuksia, mutta edelleen viihdytään eniten ihan vaan kotona😊

A) 100%

B) 0%

C) 0%

Vierailija kirjoitti:

A) 100%

B) 0%

C) 0%

Miehet on sikoja, jokaikinen.

Ei meillä ole mitään. Nyt on ekaa kertaa ns omaa aikaa kun lukiolainen on ulkomailla ja mies kulkee mökiltä yläkoulu,aisen kuopuksen kanssa töihin ja kouluun. Minä saan viikon tehdä itsekseni päivät tehdä mökillä pihatöitä.

Meillä on vähissä. Mies saa olla rauhassa yksin omissa ajatuksissaaan ajomatkat töihin ja takaisin. Minä siivotessa aika rauhassa (en yksin kuitenkaan). Parisuhdeaikaa ei ollenkaan.

Kiitos! "Kiva" kuulla, että muillakin on haasteita tässä. t. ap

Hmm, minä en käynyt ekaan puoleentoista vuoteen lapsen syntymän jälkeen missään. Kerran kaverin kanssa kahvilla, viivyin reissussa tunnin (jonka siis mies oli kotona muksun kanssa). Mutta siis 1,5v meni niin että olin 24/7 palvelija ja läsnä, kotona. Aina. Mies sai koota ajatuksiaan pari kertaa viikossa kun haki toista lastaan meille tai käytti iäkästä vanhempaansa asioilla. Nykyään on sovittu että mies vie lapset viikonloppuna päiväksi mummon tai papan luo (tai mitä nyt keksikään) ja minä jään kotiin. Yksin. Koska jessus sentään minäkin tarvitsen joskus pari tuntia hiljaisuutta. Ja näin lapset saavat viettää myös isän kanssa aikaa, eivätkä vain minun, vaikka molempia lapsia rakastankin kovasti.

Aika nollissa oli parisuhdeaika, kun lapset alle 2 v. Omaa aikaa molemmilla n. 2-3 h viikossa. Nyt selvästi helpompaa, kun muksut 5 ja 7 v. Molemmat saavat harrastaa sen mitä haluaa ja kerran kuussa lapset mummolassa yökylässä, jolloin on paremmin aikaa yhdessä olollekin.

Mies on aina käynyt joka ilta kävelylenkillä ja useamman kerran viikossa kävi ennen vanhaa äitiään katsomassa ja kun häntä ei enää ole, niin eläkkeellä olevaa veljeään jolla ei ole täällä muuta perhettä kuin kaksi veljeään.

Minä myös olen saanut aina mennä mihin haluan, aika lailla koska haluan. Yleensä aina on järjestynyt niin että mies tai esikoinen on ollut nuorimmaisten kanssa.

Esikoinen on muuttanut kotoa jo vuosia sitten ja nuorimmaisetkin on jo 10 vuotiaita, joten omaa aikaa on kyllä ihan yllinkyllin, monesti tulen kotiin tyhjään kotiin, varsinkin nyt kun on lämpimät kelit niin lapset on ulkona kavereiden kanssa. Eikä muutenkaan lapset juurikaan häiritse mun tekemisiä kun tekevät omia juttujaan, pelaavat tai leikkivät keskenään. 

Miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa ei mitenkään ole tarvetta saada koska jos sitä onkin niin ei me tehdä mitään eri tavalla kuin jos lapset on kotona, hyvin harvoin lähdetään mihinkään kahdestaan. Ravintolassa syömässäkin käydään yleensä koko perhe, samoin matkoilla. Minä joskus käyn työmatkalla tms. yksinkin tai kaverin kanssa, mies ei tykkää lähteä juurikaan kotoa mihinkään ja yrittää välttää kaikkia työmatkoja ja muita tilaisuuksia esim. saunailtoja työkavereiden kanssa.

Kun en ole töissä mun aika kuluu, tässä koneella, telkkaria katsoessa, joskus teen puutarhatöitä, luen tai teen käsitöitä. Ja nukun oikeastaan koska huvittaa, jos alkaa väsyttää vaikka iltapäivällä niin menen nukkumaan. Varmistan vaan että muulle porukalle on jotain ruokaa, joko itse laitan tai mies.

En ole ikinä osannut ajatella niin, että elämäni ei ole kokonaan omaa aikaa. Kenen aikaa sitten on se, kun luen lapsille satuja, kuljetan esikoista treeneihin, juon miehen kanssa aamukahvia?

Saan olla yksin juuri niin paljon kuin haluan.

Mä käyn joka päivä lenkillä, 1-4 kertaa kuussa kavereiden kanssa syömässä, shoppailemassa, saunaillassa yms. Viihteellä 1-2 kertaa vuodessa.

Mies käy kalassa kesäisin pari kolme kertaa viikossa, jossa menee useampi tunti. Ehkä n joka toinen kuukausi käy viihteellä kavereiden kanssa, joskus useammin.

Yhteistä aikaa ilman lapsia meillä on ehkä kerran kuussa tai kahdessa kun lapset on yökylässä, yleensä ollaan vaan kotona sillon ja nautitaan rauhasta. Kesällä käydään 1-2 yön reissussa kaksin. Ja aika usein me jätetään lapset mummulaan ja käydään kahdestaan kaupassa 😁

Lasten ollessa reilusti alle kouluikäisiä (kolme lasta) minulla oli omaa aikaa aika vähän, ehkä noin kerran parissa viikossa jaksoin käydä lenkillä. Olisi ollut useammin, jos vain olisin jaksanut raahautua kotoa pois. Miehellä oli noin 4krt/vko harrastus ja sen lisäksi paljon työmatkoja, jolloin illat olivat hänellä vapaat omalle puuhailulle hotellilla tai kyseisessä kaupungissa. Parisuhdeaikaa meillä oli aina viikonloppuna iltaisin, kun lapset menivät 20 nukkumaan ja vauva nukkui ehkä sen 2h putkeen. Toisaalta vauva ei sinänsä estä parisuhdeaikaa, kun se ei liiku mihinkään ja jos vauvalla ei ole koliikkia tai muita vatsavaivoja. 

Nyt pienten koululaisten kanssa saan omaa aikaa 4-6krt/vko. Mies harrastaa edelleen noin 4krt/vko ja lisäksi työmatkat ja noin kerran tai kahdesti kuussa käy jossain kavereidensa kanssa. Muutaman kerran vuodessa tekee kavereidensa kanssa viikonloppureissun. Minulla olisi sama oikeus, mutta ei vain oikein ole ketään, kenen kanssa lähtisin. Parisuhdeaikaa meillä on nykyisin kaksi kertaa vuodessa kokonainen viikonloppu, mikä on ihanaa. Toisaalta juuri äsken pelailtiin miehen kanssa lautapeliä kahdestaan rauhassa, vaikka lapset olivat hereillä eli parisuhdeaikaa on nykyisin huomattavasti enemmän. 

Kahdestaan ollaan ehkä 1 ilta kerran-pari vuodessa.

Aamu-unet oli vklaamuina vuorotellen. Mies kävi kotikaupungissaan välillä yksin ja välillä kaksin lapsen kanssa, silloin siis toisella aikaa yksin.

Työpaikan bileissa on kumpikin käynyt. Joskus sitä ajeli kauppareissun maisemareittiä että sai hetken kuunnella hiljaisuutta. Lapsi on nyt 12....aika kotona roikkuvaa sorttia vieläkin.

Meillä on nykyisin toinen asunto miehen kotikaupungissa ja kumpikin aina välillä pakenee sinne pitkäksi vkl itsekseen.

Onneksi ei ole kuin tuo 1 lapsi, ei pää kestäisi useampaa.

Mikä "G"?

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä osannut ajatella niin, että elämäni ei ole kokonaan omaa aikaa. Kenen aikaa sitten on se, kun luen lapsille satuja, kuljetan esikoista treeneihin, juon miehen kanssa aamukahvia?

Saan olla yksin juuri niin paljon kuin haluan.

Siis tarkoitatko, että kaikki aikasi, myös lasten kanssa vietetty on omaa aikaasi ja erikseen saat vielä olla yksin niin paljon kuin haluat?

A) tarpeeksi

B) liian vähän, mutta synnytyksen jälkeen otan aikaa tarpeeksi

C) ei juurikaan koska ei tukiverkkoja eikä lasta vielä yksin kotiin voi jättää. Aikanaan sitten. Iltaisin vähän lapsen nukkumaan mentyä.

1 lapsi alle kouluikäinen, toinen tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä mitään "varattu", kumpikin käytti aikaa menoihin minkä tarvitsi, eli pari kertaa viikossa salilla ja lenkillä, jonkun kerran vuodessa kavereiden tai työporukan kanssa jossain. Yhdessä siis kaksin käytiin joskus jossain, kun siltä tuntui.

Nyt alkaa lapset olla jo aikuisia, joten vähän enemmän on tullut omia harrastuksia, mutta edelleen viihdytään eniten ihan vaan kotona😊

Komppaan tätä, tosin meillä lapset vielä lapsia.

Meillä mies touhuaa omia juttuja miten haluaa (paljon harrastaa) töiden päälle. Mulla yks 1.5h harrastus viikossa, johon en ole kohta kolmeen viikkoon päässyt. Parisuhdeaikaa ehkä 1-2 iltaa vuodessa. Ja en ole tyytyväinen.

Kummallakin oma harrastus viikon aikana plus tietty suunnittelemattomia menoja joista selvitään.

Parisuhde aikaa kahdestaan harvakseltaan niin että kotoa lähdettäisiin. Kotona sen sijaan ollaan kaksin viikonloppuöisin ja katsellaan elokuva ja "muuta"..

Vierailija kirjoitti:

A) 100%

B) 0%

C) 0%

Tästä syystä mun on tarkoitus tehdä vanhempainvapaalla sunnuntai vuoroja että mies joutuu osallistumaan edes kerran viikossa perhe-elämään. Ei se omaa aikaa ole kun olen töissä, mutta jos näin saan miehen osallistumaan niin mieluusti menen töihin.

Lilla rv 24