Lue keskustelun säännöt.
Miksi välttelen ja lykkään viiden minuutin juttuja? Kohtalotovereita?
28.04.2019 |
Kysymys itsekullekin. En ymmärrä miksi välttelen jotain parvekkeen imurointia, pyykkien kaapitusta tai pölyjen pyyhkimistä tai laskun maksua. Ne ei kestäisi kuin muutaman minuutin. Tiedän tämän ja silti välttelen. Tämä on kai jotain patalaiskuutta tai arjen pientä hulluutta. Miksi olen tällainen? En voi syyttää ketään, asun yksin. Haluanko olla ilkeä itselleni ja pitää likaista parveketta? Eikö minulla ole tahdonvoimaa? Saan kyllä kaiken nopeasti kuntoon, jos tulee vieraita. En kai vaan välitä tehdä itselleni? Mitä mieltä, tarvitseeko minun muuttua ja miten sen tekisin?
Kommentit (28)
En osaa sanoa miksi noin teet, mutta tässä sulle vinkki miten saat jotain noista tehtyä joka päivä:
Laita ajastin soimaan vaikkapa 15 minuutin päästä. Kun kello käy, teet noita pikkujuttuja. Ajastimen soidessa lopetat hommat etkä mieti niitä pikkuhommia enää sinä päivänä. Sama homma seuraavana päivänä, eli ajastin päälle jne.
Miksi näin? No, saat toivottavasti noita pikkujuttuja tehtyä joka päivä muutaman ja voit sitten loppupäivän olla niitä miettimättä. Vapauttaa energiaa kun ei takaraivossa jauha "mun pitäis... miksen tee".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iltalehdessä oli taannoin hyvä artikkeli tästä. Mä kärsin itse samasta asiasta, mutta paljon laajemmin. Pahimmillaan en voi tehdä yhtään mitään, koska se ahdistaa liikaa, ja tilanne paheni oman perheeni ja lasten kanssa :( Kyseessä on ahdistuminen tai jokin vastaava, se ei todellakaan tarkoita sitä, että välttelijä olisi laiska, saamaton, vetelys, haluaisi muille pahaa tai mitään! Ainoa apu on selvittää syyt sen takana, mikä siinä ahdistaa. Mutta se voi olla monesti tosi vaikeaa.
Syytän itse kotikasvatustani asiasta. Minulle sanottiin aina pahasti siivoamisista, äitini syytti minua vaikkei ollut syytä ja sen sellaista. En voi tehdä mitään, mikä muistuttaa minua niistä tilanteista, varsinkaan jos joku ulkopuolinen hyötyisi siitä, että teen. Tilanne on vaikea, koska siitä kärsii se, jolle ne traumat on aiheutettu, ei aiheuttaja. Vaikka aiheuttaja on niiden synnystä vastuussa.
t.kristallikissa
Minulla on sama juttu, mutta taustalla ei kyllä ole mitään ikäviä kokemuksia ko. asiasta. En vaan saa aloitettua. Sama pätee ihan kaikissa asioissa. Jopa kauppaan meno on pitkällisen jahkailun takana ennen kuin kuin saan itseni liikkeelle. En keksi mitään syytä tälle ja sepä se vasta ahdistaakin. Ajastintoiminnosta olen lukenut ja ajatellut kokeillakin mutta en ole saanut aloitettua.
Jos asia häiritsee itseäsi, niin kyllähän sille olisi hyvä yrittää saada muutosta aikaan. Valitettavasti en osaa sanoa, miten. Itse kokeilisin jonkinlaista palkitsemissysteemiä. Esim. saan palstailla tunnin kun olen saanut parvekkeen siivottua tms. Tai vaihtoehtoisesti konetta ei saa avata ennen kuin homma on tehty. Vaatii toki itsekuria, mutta eipä sen kehittäminen haitaksi ole.
Diagnosoin sinulle lorvikatarin.
Ja olen diagnosoinut itseni samalla tavalla. Se aloittaminen on vaikeinta, mutta sitten kun pääsee siihen fiilikseen niin tekeekin vaikka kuinka kauan ja paljon muutakin kuin vain se mikä piti tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama. Kotitöiden tekemiseen liittyy ahdistusta. Olen myös usein aika voimaton, siis siinä mielessä "laiskuuttakin".
Mutta jos joku muu käskee tehdä jotain, en samalla tavalla ahdistu. Vaikeinta onkin "itsensä käskeminen" eli oma-alotteinen hommaan ryhtyminen. Liittyisiköhän huono itsetunto ja yleinen epävarmuus (ei luottoa itseensä) tähän jotenkin?
Olen pitänyt rutiineista kirjaa. Päivittäisiin kotitöihin kuuluu tiskaus, pöytien pyyhkiminen ja roskien keruu. Usein jää tekemättä, mutta jokseenkin järkevä rytmi pysyy yllä, kun on etukäteen päättänyt milloin tai miten usein jotain kuuluu tehdä.
Täältä myös yksi "saamaton" ilmoittautuu. Vain vieraiden tuleminen saa minut motivoitumaan siivoamiseen. Pitäisi kai kutsua vieraita joka viikko niin pysyisi koti siistinä :) Kaappeihin se ei kyllä auttaisi, koska niihin vain tungen ylimääräiset tavarat pois näkyvistä ja niitä ei tarvitse järjestellä vieraiden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lorvia tai ei, mutta nyt olen tehnyt tunnin verran lähtöä kauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Lorvia tai ei, mutta nyt olen tehnyt tunnin verran lähtöä kauppaan.
Kun kello lyö 11.30 sinä pistät koneen kiinni ja lähdet kauppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lorvia tai ei, mutta nyt olen tehnyt tunnin verran lähtöä kauppaan.
Kun kello lyö 11.30 sinä pistät koneen kiinni ja lähdet kauppaan.
Aika lähteä. Tule sitten kertomaan meille miten mukavalta tuntui kun sait lähdettyä. Se motivoi meitä muitakin aloittamaan lykätyn homman.
Täällä yksi kohtalotoveri ilmoittautuu. Olen miettinyt, että kyse on jonkun asteisesta ADHD:stä. Saan kyllä tehtyä kaikki asiat, jotka kiinnostavat ja innostavat minua, mutta esim. siivoamiseen minun on vaikea motivoitua, vaikka pidänkin siististä kodista. En vaan saa itseäni komennettua tekemään, paitsi tietenkin silloin, kun vieraita on tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana kuulla että on myös muita samanlaisia. Ei tunnu olo enää ihan niin syylliseltä. Olen miettinyt omalla kohdallani voisiko kyse olla jonkinasteisesta masennuksesta. Mutta ottaako lääkäri tosissaan, jos menen sanomaan, että en saa siivottua tai mentyä kauppaan tms.? Vai pitääkö vain laiskuutena?
Sama juttu toisinaan. Esim. osa talvikengistä on vielä eteisessä. Olisi muutaman minuutin homma imuroida ne joita ei voi pestä, laittaa kenkälaatikkoon tai kaappiin. Omat talvitakki pitäisi viedä pesulaan, toinen imuroida ja laittaa kaappiin. Samoin inhoan kenkärallia eli lasten pienien kenkien poislaittamista kenkäkaapista. Huonot roskiin ja hyvät kierrätykseen tai säilöön.
Pääsiäiskoristeet vielä pöydällä. Lapset asettivat ne, mutta eivät laita takaisin säilytykseen.
Nuo perusjutut eli imurointi, ruuanlaitto, pyykkihuolto sujuu, mutta poikkeamat on aina tuskaa.
Esim paperilaskun maksaminen työlästä vs. sähköinen lasku, jossa pelkkä hyväksyntä riittää.
Tunnen itseäni laiskempia, joilla ei ole edes lapsia ja itseäni tehokkaampia, joilla on lapsia. Heitä kadehdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea termi tuolle aloittamisen lykkäämiselle ja vetkuttelemiselle on prokrastinaatio. Googlaa, löytyy paljon vinkkejä mitä voisit kokeilla.
Mulla on tismalleen sama ongelma. Esim. parin laskun maksaminen.... jätän aina ihan viime tinkaan kaiken. Kaikki pienet asiat, jotka olisi helppo ja nopea hoitaa. Ei vaan tule hoidetuksi, vaan jätän aina ihan viimeisimpään tinkaan.
Jostain luin jutun, että kyse ei ole laiskuudesta tai saamattouudesta, vaan jonkinlaisesta ahdistuneisuushäiriöstä. Allekirjoitan tämän. Asioiden tekemisen ajatteleminen jo aiheuttaa jotain ihme ahdistusta. Sitten kun ne lopulta tekee, niin sitä miettii, että miksi en tehnyt aiemmin? Eihän tämä nyt niin kauheeta ollutkaan ja helppo kakku.
Täällä kans yksi kotitöiden siirtäjä, en vain saa aikaseksi esim. siivota. Töissä kuljen mielelläni ja ylitöitä teen tarvittaessa, sen suhteen ei ole ongelmaa. Tänä keväänä ratkaisin siivous-ongelman niin että maksan ylityökorvauksella asuntoni siivouksen. Huomenna tulee siivooja klo.9 ja lähtee pois klo.15, luusis tuossa ajassa kaksio puhdistuvan.
T. Laiska hoitsu
Oliko muita jotka luuli aloituksen koskevan seksiä?
Vierailija kirjoitti:
Oliko muita jotka luuli aloituksen koskevan seksiä?
No ei käynyt pienessä mielessäkään, että olisi koskenut.
(En ole ap.) Ajattelin nyt kokeilla tuota ajastusta. Laitan 15 min, josta suurin osa menee varmaan tiskaamiseen. Ihme jos edes riittää, mutta kokeillaan. Ensin meinasin laittaa 30 min, mutta se tuntuikin liian epämiellyttvältä uhraukselta.
Mulla sama juttu, asun myös yksin. Kun vieraita tulee, kaikki paikat on tiptop ja järjestyksessä. Kukaan ei uskoisi miltä muuten näyttää. Vihaan yllätysvieraita, tai no kukaan ei tule luokseni yllätyksenä. Sanon silloin etten ole kotona tai ”nähdään ulkona, kun on niin hyvä ilma”.