Pahin vika luonteessasi?

Olen hyvin itsetyytyväinen ja ylpeä itsestäni. 

Olen liian ankara itseäni ja omia virheitäni kohtaan.

Yksinäisyys.

Syytän kaikesta itseäni. Olen täydellinen match omahyväiselle, toisia syyllistävälle narsistille.

No, olen vähän iän myötä harjaantunut pois tästä piirteestä. 

Päteminen ja laiskuus. Pätemisen epäilen syntyneen puolustusreaktiona jyrkkään vanhempaan ja toivon pääseväni siitä eroon. Se olisi kiva jos sisäisesti voisi tuntea pätevyyttä jossain määrin.

Laiska en ole ollut aina, kaipaisi nyt vaan motivaatiota.

Laiskuus, tyhmyys ja saamattomuus.

Sitä pahinta vikaa ei kukaan itse huomaa.

Olen niin täydellinen, että toiset eivät voi sietää minua. Kaunis, ystävällinen, iloinen, you name it.

Niitä on pitkä liuta, mutta vastapainoksi olen niin rakastettava ettei mies halua luopua.

Vierailija kirjoitti:

Laiskuus, tyhmyys ja saamattomuus.

Oletko Zen Cafelainen muusa...?

Minussa on vain ominaisuuksia. Kaikki rakkaat lapseni...

toi on ihan sairaan rasittava piirre ihmisessä. :DDD eka kannattaa selvittää asiat oman ittensä kanssa ja vasta sitten miettiä muita.. mikään ei voi olla enemmän myötähäpeää herättävä ku ihminen joka ei ole täydellinen mutta silti tuomitsee muita esim samoista asioista mitä itellään on omasta mielestä vikana, tai sitten jopa eri asioista. :'DDDDDDDDD

Olen liian hyväuskoinen.

Minä olen pitkävihainen, en ihan pienistä suutu, mutta jos suutun, en unohoda koskaan. Olen yrittänyt pyristellä tästä eroon, mutta vaikeaa on.

Mä olen hlvetin tylsä! Onneksi mun mies ja kaverit eivät ole sitä huomanneet 😁

Mun luonteessa ei ole mitään vikaa,  mutta elintavoissani on. Ne aiheuttavat laiskuutta ja saamattomuutta. Kun saisin elintavat kuntoon, niin olisin täydellinen:)

Epävakaus.

Tekee elämän suunnittelun vaikeaksi, kun ei voi luottaa itseensä siinä, että haluaa mennä kohti samaan suuntaa vielä hetken päästä. Mieli voi muuttua päivässä.

En pitkään aikaan tajunnut, miten suuri ongelma epävakaus on, koska olen ujo, arka ja hiljainen, ja siksi muut näkivät minut hyvin rauhallisena ihmisenä. Mielsin itsenikin tasaisen tylsäksi. Tylsä ehkä olenkin, mutta en tasainen. Tunteiden heittelehtiessä muuttuu myös toiveet ja mielipiteetkin jossain määrin.

Äärimmäinen pitkävihaisuus.

Ystävien eteen teen vaikka mitä mutta jos joku muu sanoo jotain vääräälä äänensävyllä niin se muistetaan. Vuosikymmenet ihan helposti.

Luovuttaminen. Jotenkin kuitenkin aina nousen, mutta se "välilasku" on kurja ja turha ja huonoin puoleni.

Nautin myös joskus muiden kateudesta ja se hävettää kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen hlvetin tylsä! Onneksi mun mies ja kaverit eivät ole sitä huomanneet 😁

Vaikutat hauskalta 🙂