Lue keskustelun säännöt.
Onko ulkonäöllä sinulle väliä?
27.04.2019 |
Komea mieheni ihmettelee usein, miksi minua kiinnostaa ihmisten ulkonäkö ja miksi arvioin ihmisten ulkonäköä.
Minua tosiaan kiinnostaa ulkonäkö ja päättelen sen pohjalta ihmisistä aika paljon.
Mieheni sanoo, että hänelle ulkonäöllä ei ole kovinkaan paljon merkitystä. En voi ymmärtää tätä.
Usein sanotaaan, että nimenomaan miehille ulkonäkö merkitsee enemmän kuin naisille. Meillä menee selvästi toisinpäin. Vai valehteleeko mieheni? Miksi hän niin usein kritisoi sitä, että arvostelen ihmisten ulkonäköä.
En katsele vain kauniita ihmisiä vaan kaikkia ja helposti sanon mielipiteitäni ulkoasusta ym. En tietenkään noiden ihmisten kuullen, vaan miehelleni. Mutta häntä selvästi häiritsee se. Täytyy kai yrittää olla kommentoimatta.
Omasta mielestäni en edes kovinkaan usein kommentoi, mutta heti kun sanon jotain niin mieheni tokaisee että ulkonäkö on sulle niin tärkeä. No, ei ole, mutta katson sekä naisten että miesten ulkonäköä. Ilman sitä että olisin mitenkään ihmisisestä kiinnostunut.
Oletko sinä kiinnostunut ihmisten ulkonäöstä? Oletko mies vai nainen?
Kommentit (20)
Kyllä minulle on merkitystä miltä itse näytän. Myöskin kumppanin ulkonäkö merkitsee. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että minua miellyttäisi perinteisen komea elokuvatähti. On tärkeää että toisen ulkonäkö ja olemus viehättää, eikä se riipu mistään pituudesta tai silmien koosta. Mies voi olla monella tavalla vetävän näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä juuri. Ystävistäni sen huomaa, että meitä on monen näköistä, mutta ihania silti!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulle on merkitystä miltä itse näytän. Myöskin kumppanin ulkonäkö merkitsee. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että minua miellyttäisi perinteisen komea elokuvatähti. On tärkeää että toisen ulkonäkö ja olemus viehättää, eikä se riipu mistään pituudesta tai silmien koosta. Mies voi olla monella tavalla vetävän näköinen.
Sama juttu. Kokonaisuus ratkaisee ja monenlaiset ihmisten voivat olla viehättäviä.
En silti ymmärrä mieheni kritiikkiä miksei toisen olemusta voisi arvioida. Ihan kuin tabu hänelle.
ap
Suurinta osaa muiden ulkonäkö kiinnostaa jonkin verran, mutta eri ihmisillä se ilmenee eri tavoin. Jotkut eivät mieti asiaa juuri mitenkään, vaikka tuntevatkin mielihyvää/kateutta/jotain nähdessään kauniin ihmisen, jotkut taas paljonkin analysoivat ja kiinnittävät tietoisesti huomiota siihen, mikä tekee jostakusta viehättävän tai epäviehättävän.
Sekin vaihtelee, miten paljon ulkonäöstä puhuu ääneen. Jotkut esim. arvostelevat tai kommentoivat toisten ulkonäköä. Jotkut taas vain miettivät mielessään.
Mielestäni pahimpia tapoja "kiinnostua" muiden ulkonäöstä on vaativa tapa. Eli odotetaan että ihmisten pitäisi näyttää tietynlaiselta, ja arvostellaan tai huomautellaan, kun eivät näytä.
Sekin on kyllä vähän ärsyttävää, että oletetaan ulkonäöstä puhumattomuuden olevan sama asia kuin välinpitämättämyys sitä kohtaan. Se joka puhuu ulkonäöstä eniten, ei välttämättä ole se pinnallisin. (Riippuu miten siitä puhuu.) Ulkonäkö vaikuttaa, vaikkei siitä ääneen puhuisi.
Ihminen voi olla hyvinkin pinnallinen sitä edes itse tiedostamatta. Jos puolisot ja kaverit ovat aina viehättävän näköisiä, se tuskin on sattumaa. Ihminen joka välttelee rumiin tutustumista (koska ei vain tule ajatelleeksi heitä samanveroisina tai yhtä kiinnostavina kuin silmiä miellyttäviä ihmisiä), voi kirkkain silmin väittää, ettei ulkonäöllä ole väliä.
Riippuu vähän miten pinnallisuus määritellään, mutta jonkin määritelmän mukaan voisi sanoa, että kaikki ovat pinnallisia. Kuitenkin toiset ovat sitä haitallisemmin kuin toiset.
Sinun ja miehesi pinnallisuudessa taitaa olla enimmäkseen se ero, miten tuotte sitä esiin: mies vain katselee, mutta sinä myös puhut ja analysoit. Miestä tuo ajatustyö ei kiinnosta. Tai ehkä hän ajattelee, että pinnallisuus on ikävä asia ja jos siitä ei puhu, niin se katoaa tai on vähemmän haitallista. Ei se hiljaisuudella katoa, mutta jos ulkonäöstä puhuu liikaa, sen merkitys voi alkaa korostua entisestään.
Ulkonäön ääneen arvostelu on eri asia kuin pelkästään jonkun kokeminen kauniiksi/rumaksi. Kun sanoo mielipiteensä ääneen, osallistuu ylläpitämään pinnallisia ajatuksia ja ulkonäköön keskittymistä. Jos sanoo toista henkilöä rumaksi, antaa helposti kuvan, että se olisi jotenkin väärin = ruma ei kelpaa. Ja jos sanoo ääneen kauniiksi, se saattaa kuulostaa hyväksynnän osoittamiselta = kaunis kelpaa. Kun moni tuo nämä mielipiteet esiin, se ruokkii sitä, että ihmiset keskittyvät korjailemaan ulkonäköään saamansa tai muiden saaman "palautteen" pohjalta. Se taas johtaa monilla itsensä peittelyyn, salaamiseen, häpeään, itsetunto-ongelmiin, henkisten voimien riittämättömyyteen muilla osa-alueilla, mielen sairauksiin... Vaikkei sanoisi mielipiteitä kohteelle suoraan vaan jollekin muulle, niin kuulijaa voi silti harmittaa törmätä noihin ajatuksiin. Kuullessaan miten arvostelet muiden ulkonäköä, komea miehesi sattaa tuntea epävarmuutta siitä, kelpaisiko hän sinulle rumempana tai pidätkö hänestä muista syystä kuin pintapuolisista.
Eipä juuri. Mulle paljon tärkeämpää on, mitä ihminen tekee tai suustaan päästää kuin miltä hän näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurinta osaa muiden ulkonäkö kiinnostaa jonkin verran, mutta eri ihmisillä se ilmenee eri tavoin. Jotkut eivät mieti asiaa juuri mitenkään, vaikka tuntevatkin mielihyvää/kateutta/jotain nähdessään kauniin ihmisen, jotkut taas paljonkin analysoivat ja kiinnittävät tietoisesti huomiota siihen, mikä tekee jostakusta viehättävän tai epäviehättävän.
Sekin vaihtelee, miten paljon ulkonäöstä puhuu ääneen. Jotkut esim. arvostelevat tai kommentoivat toisten ulkonäköä. Jotkut taas vain miettivät mielessään.
Mielestäni pahimpia tapoja "kiinnostua" muiden ulkonäöstä on vaativa tapa. Eli odotetaan että ihmisten pitäisi näyttää tietynlaiselta, ja arvostellaan tai huomautellaan, kun eivät näytä.
Sekin on kyllä vähän ärsyttävää, että oletetaan ulkonäöstä puhumattomuuden olevan sama asia kuin välinpitämättämyys sitä kohtaan. Se joka puhuu ulkonäöstä eniten, ei välttämättä ole se pinnallisin. (Riippuu miten siitä puhuu.) Ulkonäkö vaikuttaa, vaikkei siitä ääneen puhuisi.
Ihminen voi olla hyvinkin pinnallinen sitä edes itse tiedostamatta. Jos puolisot ja kaverit ovat aina viehättävän näköisiä, se tuskin on sattumaa. Ihminen joka välttelee rumiin tutustumista (koska ei vain tule ajatelleeksi heitä samanveroisina tai yhtä kiinnostavina kuin silmiä miellyttäviä ihmisiä), voi kirkkain silmin väittää, ettei ulkonäöllä ole väliä.
Riippuu vähän miten pinnallisuus määritellään, mutta jonkin määritelmän mukaan voisi sanoa, että kaikki ovat pinnallisia. Kuitenkin toiset ovat sitä haitallisemmin kuin toiset.
Sinun ja miehesi pinnallisuudessa taitaa olla enimmäkseen se ero, miten tuotte sitä esiin: mies vain katselee, mutta sinä myös puhut ja analysoit. Miestä tuo ajatustyö ei kiinnosta. Tai ehkä hän ajattelee, että pinnallisuus on ikävä asia ja jos siitä ei puhu, niin se katoaa tai on vähemmän haitallista. Ei se hiljaisuudella katoa, mutta jos ulkonäöstä puhuu liikaa, sen merkitys voi alkaa korostua entisestään.
Ulkonäön ääneen arvostelu on eri asia kuin pelkästään jonkun kokeminen kauniiksi/rumaksi. Kun sanoo mielipiteensä ääneen, osallistuu ylläpitämään pinnallisia ajatuksia ja ulkonäköön keskittymistä. Jos sanoo toista henkilöä rumaksi, antaa helposti kuvan, että se olisi jotenkin väärin = ruma ei kelpaa. Ja jos sanoo ääneen kauniiksi, se saattaa kuulostaa hyväksynnän osoittamiselta = kaunis kelpaa. Kun moni tuo nämä mielipiteet esiin, se ruokkii sitä, että ihmiset keskittyvät korjailemaan ulkonäköään saamansa tai muiden saaman "palautteen" pohjalta. Se taas johtaa monilla itsensä peittelyyn, salaamiseen, häpeään, itsetunto-ongelmiin, henkisten voimien riittämättömyyteen muilla osa-alueilla, mielen sairauksiin... Vaikkei sanoisi mielipiteitä kohteelle suoraan vaan jollekin muulle, niin kuulijaa voi silti harmittaa törmätä noihin ajatuksiin. Kuullessaan miten arvostelet muiden ulkonäköä, komea miehesi sattaa tuntea epävarmuutta siitä, kelpaisiko hän sinulle rumempana tai pidätkö hänestä muista syystä kuin pintapuolisista.
Kiitos. Hyvää analyysiä!
t. ap
Vierailija kirjoitti:
En ole yhtä hyvän näköinen kuin mieheni, vaan olen tällainen perusnätti. Mieheni kyllä sanoo pitävänsä minun ulkonäöstäni, mutta selvästi vilkuilee kun liikumme kauniita naisia.
Jotenkin ristiriitaista, että minä en saisi kiinnittää naisten enkä miesten ulkonäköön huomiota (kommentoimalla) mutta itse hän selvästi kiinnittää. Ja kun sanon siitä niin ei myönnä huomaavansa kauniita ihmisiä.
Analysoikaa miestäni? En ymmärrä hänen kritiikkiään.
ap
Miehestäsi en tiedä, mutta itse en pidä kaltaisistasi negatiivisista ja muita jatkuvasti kritisoivista ihmisistä. En halua heitä ystäviini, enkä palkkaa heitä firmaani. Syy on se, että he myrkyttävät omaa mielialaani ja firman kulttuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riittää että nainen on perusnätti eli elämänhallinta kunnossa. En intoile mistään meganfoxeista
Sanoisin, että käytännössä kaikkia miehiä kiinnostaa paljon vaikka muuta voivat sanoa. Naiset ovat himpun verran viisaampia tuossa asiassa.
mies50v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että käytännössä kaikkia miehiä kiinnostaa paljon vaikka muuta voivat sanoa. Naiset ovat himpun verran viisaampia tuossa asiassa.
mies50v
Miksi kiinnostaa jos on parisuhteeseen sitoutunut mies?
Miksi ap:n mies ei voi tuota myöntää?
Eipä ulkonäöllä ole hirveästi minulle väliä, enemmän merkitsee henkilön persoona. Muutenkin vieroksun toisen ulkonäön kommentointia negatiivisella tavalla, ihan sama vaikka henkilö itse ei koskaan saisi kuulla tätä kommenttia. Se on vaan mielestäni ilkeää, en ymmärrä mitä pointtia siinä on. Kivoja kommentteja sen sijaan sanon toisista mielelläni. Ja nainen olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sinä kommentoit muiden ulkonäköä? Tulee vaikutelma (kuten nr. 8 tuossa kirjoittaa), että lähinnä arvostelet negatiivisesti. Jos puhuisit muista positiivisesti, niin sittenhän sinä voisit tehdä sen ihan näiden muiden kuullen, et vain selän takana.
Sinun kannattaisi tutkailla vähän omaa sisintäsi, että miksi tunnet tarvetta moiseen? Haluat ilmeisesti arvostelemalla muita ihmisiä nostaa omaa itseäsi. Ei sinua ulkonäkö kiinnosta, vaan negatiivisuus ja sen tunteen saat helpoiten katsomalla vain pintaa.
Itseäni kiinnostaa oma ulkonäkö ja kumppanin, jos joskus nään hyvännäköisen ihmisen niin voin katsoa mutta en muuten tuijottele ja kommentoi tuntemattomia.
Aloittajan tekstistä tulee vaikutelma että kommentoi negatiivisesti yms. itse en tykkää sellasista ihmisistä jotka on aina kommentoimassa kaikkia, tulee epämukava olo heidän seurassa. Ehkä miestäsi ärsyttää että koet tarvetta kommentoida vieraiden ihmisten ulkomuotoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kommentoi pelkästään negatiivisesti, joskus myös ihan positiivisia huomioita. Ja yleensä tosi kaukana ihmisistä (esim. sisällä katson ulos tai televisiosta tms.). Mieheni ei vaan ymmärrä miten tuntemattomien ulkonäkö tai tyyli voivat mua kiinnostaa ja häntä ärsyttää se.
Toki huomioin ulkonäön muuallakin, esim. työpaikalla, mutta pidän toki silloin arvioinnit ihan pään sisällä.
ap
En arvioi ihmisten ulkonäköä ikinä negatiivisesti. Huomaan yksityiskohtia ja voin sanoa niistä.
Ulkonäkö miehen valinnassa merkitsee. Mutta onneksi meillä on kaikilla omat mieltymyksemme. Kaverit eivät pidä miesmaustani ulkonäön puolesta, enkä minä heidän.
Kommentoitko ihmisten ulkonäköä muiden kuin miehesi kuullen/nähden? Esimerkiksi nettikeskusteluissa?
Vierailija kirjoitti:
Kommentoitko ihmisten ulkonäköä muiden kuin miehesi kuullen/nähden? Esimerkiksi nettikeskusteluissa?
En. Jos joku haukkumaketju on, puolustan sitä jota haukutaan rumaksi. Sairaat ihmiset haukkuvat toisten ulkonäköä. ilkeät ihmiset ovat rumia, sen voin sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Kommentoitko ihmisten ulkonäköä muiden kuin miehesi kuullen/nähden? Esimerkiksi nettikeskusteluissa?
No en. Ei kiinnosta enkä jaksa.
ap
Miehesi on voinut oppia kotoa ettei toisia saa arvostella tai tuijottaa. En ihmettele ettei miehesi pidä tavastasi. Kun ihminen ihastuu niin hän alkaa nähdä puolisonsa erityisen hyvän näköisenä. Todennäköisesti miehesi on siksi sinulle erityisen komea, vaikkei muiden mielestä olisikaan niin komea. samoin ihminen näkee itsensä usein negatiivisemmin kuin muut ihmiset.
En ole yhtä hyvän näköinen kuin mieheni, vaan olen tällainen perusnätti. Mieheni kyllä sanoo pitävänsä minun ulkonäöstäni, mutta selvästi vilkuilee kun liikumme kauniita naisia.
Jotenkin ristiriitaista, että minä en saisi kiinnittää naisten enkä miesten ulkonäköön huomiota (kommentoimalla) mutta itse hän selvästi kiinnittää. Ja kun sanon siitä niin ei myönnä huomaavansa kauniita ihmisiä.
Analysoikaa miestäni? En ymmärrä hänen kritiikkiään.
ap