Onko tämä nyt ihastumista vai ihmettä tämä on?

Olen nyt ollut jo useamman vuoden samassa organisaatiossa erään varatun miehen kanssa ja tilanne menee itselle koko ajan vain hullummaksi. Samalla kun leijun jossain ihanassa pilvimaassa olen myös kuin kiirastulessa. Ajattelen häntä koko ajan. Jos yritänkin olla ajattelematta, niin sitten hän on unissanikin. Jos tiedän törmääväni häneen olen useita tunteja aiemmin jo ihan kipsissä. Samaan aikaan omat tunteet hämmentävät. Olen aika seksuaalinen henkilö, mutta hänen kanssaan en ihastumisen tuntemuksista huolimatta koe, että tunteeni häntä kohtaan olisivat seksuaalisia. Koen lähinnä jotain kummaa kaipuuta olla hänen seurassaan mutta se tuntuu olevan ei-seksuaalista. Vaikka tunnenkin lapsenomaista halua olla myös fyysisesti kontaktissa häneen.

Mietin, että voiko tämä olla puhtaasti jotain hormonitason ihastumista, koska muistan edelleen mistä kaikki alkoi. Olimme juttelemassa käytävällä, kun yhtäkkiä sen lomassa itselle vain tuli kumma lämmin tunne joka vei melkein jalat alta. En ole ikinä tuommoista kokenut.

En usko, että hänen puolestaan on mitään pelkoa, että saisin vastakaikua kummille tunteilleni. Minulle itselleni taas tulee syyllinen olo jo siitäkin, kun olen hänen seurassaan ja omista ajatuksistakin, koska tunnen mitä tunnen.

Onko muilla ollut vastaavaa "platonista" ihastumista ja mistä luulette tunteidenne johtuvan?