Lue keskustelun säännöt.
Narsistivanhempi ja suosikkilapsi - miten suhtautua?
26.04.2019 |
Toinen vanhemmistani on narsisti.
Tiedän jo miten häneen suhtautua ja olen tottunut puoliorpouteeni, mutta miten suhtautua ainoaan sisarukseeni, siihen narsistin valitsemaan ”kultalapseen”?
Tämä on hankalaa. Se jatkuva vertailu ja peittelemätön toisen suosiminen (kultalapsi-musta lammas) herättää vihaa ja huonoja muistoja lapsuudesta. Ja se kultalapsen omahyväinen, pönkittynut ego... en muista että hän olisi koskaan sisarustaan eli minua puolustanut, päinvastoin: nauttinut omasta etuoikeutetusta asemastaan ja perustellut varmaan itselleen ansaitsevansa tämän erityiskohtelun jostakin syystä.
Pitääkö ne välit katkaista myös tähän kultalapseen, ainoaan sisarukseeni? Miten suhtautua? Uhrihan hänkin on, vaikkei sitä ymmärrä.
Kommentit (4)
Välit poikki jos keskustelu tämän suosikin kanssa ei tuota tulosta. Uskoisin ettei tuota.
Ei tuollainen suosikki halua tinkiä omista eduistaan. Lisäksi defenssit estävät näkemästä ettei se oma täydellisyys ja etuoikeutettu rooli ole sittenkään ihan totta vaan narskun luomaa harhaa.
Voithan sanoa että olet valmis keskustelemaan jos jonakin päivänä totuus hänelle vihdoin kirkastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustele ihmeessä. Etsi tietolähteitä tueksi jotta voit perustella näkemystäsi myös faktalla. Itsellä sama tilanne, alussa pidin etäisyyttä ja sitten kun oma olo oli tilanteen hyväksyvä otin asian saunassa puheeksi. Että miltä tuntuu olla vanhemman hylkäämä, kun toinen taas on se vanhemmalle mieluinen. Meillä tää ulottuu myös lapsenlapsiin. Mun skidit ei ole koskaan saaneet mitään, ei edes huomiota sekunnin vertaa, kun taas suosikin lapset on tärkeät. Se sattuu ehkä eniten. Varsinkin kun oon ollut tämän takia tavallaan täysorpo toisen vanhemman kuoleman jälkeen.
Minä katkaisin välit samassa tilanteessa, sisarus ei käsittänyt miten voin kultaista ihanaa äitiä kutsua narsistiksi, ei muka mitään pahaa ole tehnyt koskaan meille. No ei hän asiaa tietysti nähnyt samalla tavalla, mutta ei siitä tullut mitään, kun äiti uteli häneltä asioitani ja ääliö kertoi, mm. salaisen osoitteen ja numeron jne.
Et sinä voi kummankaan asennetta sinuun muuttaa. Joten ei kai tuossa mitään muuta toimivaa keinoa ole kuin pitää etäisyyttä. Toki sitä aina haluaisi toivoa, että olisi olemassa jotain perhesuhteita. Mutta omalle mielenterveydelle olisi parempi, kun osaisi luovuttaa.