Miehen 1v hääpäivälahja on nimitatuoinnit molemmille, miten kieltäydyn nätisti?

Ehdota että otatte samanlaiset kuvatatuoinnit? Tai sellainen pari-tatuointi missä merkitys tulee esiin vasta kun laitatte ne vierekkäin. Ja rehellisesti vaan sanot että sinun mielestä tekstitatuointia et aio ottaa.

Ymmärrän, että tässä on kyse isosta huolesta.

Voithan vedota vuosipäivälahjaperinteeseen!

Eli, jokaiselle vuosipäivälle on oma nimityksensä ja perinteen mukaan lahja on annettu tuon nimen puitteissa. Ensimmäinen hääpäivä on paperihäät, joten lahjan tulisi olla vaikkapa kauniille paperille kirjoitettu rakkausruno, liput festareille, kirja, jokin origamitaittelu, perhepotretti, passi ja matkaliput jne.

Mikään hääpäivä ei ole nimeltään tatuointihäät. Tuosta saisi myös kivan (no, makuasia) jatkumon seuraavien vuosipäivien lahjoihin ja jos lahjoja on vaikea keksiä, auttaa tuo materiaali kivasti alkuun.

Suhdetta ei kannata jatkaa. Jos tuommoinen asia on ongelmallista sanoa, niin takaan, että tulevaisuudessa, kun tulee noin miljoona kertaa vaikeampia asioita, sanominen on sen, noh, miljoona kertaa vaikeampaa.

Seuraava iso ongelma? Ratkaisen sen nyt tässä samalla.

Sano että otetaan ihmeessä, mutta haluat ehdottomasti ne keskelle otsaan.

(Olettaen ettei pidä kuitenkaan naamatatskoista).

Sanot ei. Kiitos.

Sanot, että ne on sinun mielestä wt.

Jos ei puolisolle voi sanoa ei kiitos, niin kenelle sitten? Tosin meillä mies tietää tasan tarkkaan, että minusta nimitatuoinnit on lihaleimoja, joten ei edes ehdota.

Tai sano miehelle, että hyvä idea, mutta tatuoidaan kumpikin sama nimi eli Atria.

No sanot vaan ettet halua ja mitä ajattelet semmoisesta. Ehdota vaikka jotain muuta yhteistä tatuointia. Kyllä parisuhteessa minusta pitäisi pystyä omalle kumppanilleen puhumaan valehtelematta.

Pistäkää roomalaisilla nimet, ei niistä kukaan tiedä mitä siinä lukee.

Vierailija kirjoitti:

Pistäkää roomalaisilla nimet, ei niistä kukaan tiedä mitä siinä lukee.

Tai latinalaisilla kirjaimilla 😂

Miten olisi: "Minä en halua kenenkään muun nimeä tatuoitavani ihooni kuin korkeintaan oman ja lapsieni". Ja jos alkaa inttämään, niin selityksenä on se, että ihosi on omaa "verta ja lihaa", niin kuin esim. lapsetkin.

Tämä ajatus yhdeltä mieheltä.

En minäkään ymmärrä miksei asiaa voi vaan sanoa miehelle. Erikoista tosiaan, jos tollaben asia on avioliitossa niin suuri, että pelkää puhua toiselle.

eli ap valehteli alttarilla. pääsit siis miehen kanssa naimisiin vain gold diggeröimään?

Tatuoikaa jotain kiinalaisilla merkeillä. Luulette että siinä lukee jotain love you forever mutta todellisuudessa siinä lukee että päivän lounas kana kung po.

Vierailija kirjoitti:

Suhdetta ei kannata jatkaa. Jos tuommoinen asia on ongelmallista sanoa, niin takaan, että tulevaisuudessa, kun tulee noin miljoona kertaa vaikeampia asioita, sanominen on sen, noh, miljoona kertaa vaikeampaa.

Seuraava iso ongelma? Ratkaisen sen nyt tässä samalla.

Tämä on niin totta. Itse ongelma on aika vähäpätöinen ja pitäisi olla itsestään selvää, että voi sanoa toiselle ettei pidä ideasta. Jos tätä arkailee sanoa, pelkää suututtavansa, kokee tarvitsevansa SYYN niin kaikki hälytyskellot soi jo.