Mies seuraa ja rajoittaa menemisiäni ja tekemisiäni

Minulla myös mustasukkainen mies. Tai oikeastaan oli koska on rauhoittunut ja muuttunut paljon mutta vuosia oli tosi rankkaa. En tajua miten edes siedin sitä? Jossain vaiheessa sainkin tarpeekseni ja mies sitten muuttui mutta taitaa olla harvinaista että niin käy?

Fyysisen väkivallan pelkoa ei ollut eikä mitään kauppareissujen rajoittamista tai pukeutumiseen ja meikkaamiseen puuttumista niin ehkä sitä sen takia jäi ja sieti.

Viihteelle en saanut lähteä ollenkaan tai mihinkään tyttöjen iltaan ja jos hirveän riidan jälkeen "sain luvan" niin oli tarkka kotiintuloaika. Jos en noudattanut sitä niin uhkailtiin erolla ja minut saatiin tuntemaan syyllisyyttä ja sitä että tein jotain väärin.

Myös tarkistussoittoja tuli koko ajan jos olin kaverin kanssa vaikka lenkillä tms. Osa kavereista oli ok eikä niiden seurassa tarkistussoittoja tullut.

Yhdessä ollaan oltu nyt reilu kymmenen vuotta ja vaikka pitkään aikaan ei menojani ollakaan kontrolloitu niin edelleen olen varpaillani ja jännittää ilmoittaa esim tyttöjen illasta joita on kuitenkin tosi harvoin.

Mies myös itse lopetti käymisen missään silloin kun mustasukkaisuus oli pahimmillaan ja istuttiinkin vuoden päivät kotona yhdessä vaiheessa tapaamatta kavereita. Mies sanoi että kun hänkään ei missään käy niin en minäkään saa mennä.

Enää en katselisi hetkeäkään edes pientäkään kontrollointia. Jos jostain syystä kontrollointi ja mystasukkaisuus (lihoin ja nyt olen laihtunut ja laihdutan vielä) alkaa niin se on ero. Ei tuollaista tarvitse sietää missään nimessä!

Uskon ja toivon että tilanne pysyy meillä ennallaan. Mies tukee laihdutustani ja on hyvä isä meidän lapsille ja hyvä puoliso nykyään. Mies on itsekin jotenkin rentoutunut nyt kun ei enää kyttää menojani ja epäile että minulla on toinen mies.

Joskus huomaan että häntä selvästi ärsyttää jos juttelen vastakkaisen sukupuolen kanssa mutta hillitsee itsensä. Ollaan myös juteltu niistä tilanteista joskus ja on huomannut ettei mitään pahaa tapahdu.

Oma neuvoni on omasta kokemuksesta huolimatta (tai juuri siitä syystä) että harkitset vielä uudestaan haluatko jatkaa suhdetta. Monesti tilanne vain pahenee ja jos on jo nyt ilmassa agressiivista sävyä. Jossain vaiheessa itsekään et enää huomaa mikä on normaalia ja mikä ei. Noin kävi minullekin.

Oletteko jutellut tuosta kontrolloinnin tarpeesta?

Suhteessa ollaan ihan vapaaehtoisesti ja jos suhde tuntuu vankilalta niin silloin ei ole terveellä pohjalla se.

Ihan helvettiä oli olla vuoden verran mustasukkaisen miehen kanssa. Tarkasti puhelimen yhteystietojen numerotkin numerotiedustelusta, että ovatko henkilöt oikeilla nimillä. Kävi kimppuun, kun kävin siskon kanssa kahvilla. Autossa piti varoa, että ei vaan katsele sivulle, koska hirveä riita, jos vilkaisi vaikka jalankulkijaa, joka sattui olemaan vastakkaista sukupuolta. Näitä sekoiluja riitti pilvin pimein ja tuntuu, että hullummaksi menivät päivä päivältä.

Meikkaamisten rajoittamiset oli vasta alkusoittoa. Kuulemma tällään työpaikan miehiä varten. Lopulta alkoi jo puuttua aamulla suihkussa käymisiinkin. Oikein hävettää myöntää, että nuuhki kerran käytetyt alushousutkin, että onko sitä oltu torttu märkänä työpaikalla. Hyi helvetti, että inhotti. Eihän noista sekoiluista kenenkään kaverinkaan kanssa kehdannut jutella.

Ja se dramaattisuus. Rakkautta piti vakuutella ja pusuja vaihdella, kun vei roskapussinkin ja oli minuutin ero edessä. Hyi helvetti!

Helvetin vaikeaa oli päästä eroon. Tajusin jo kuukauden, parin jälkeen, että ei tästä tule ikinä yhtään mitään. Inho ja kuvotus oli ainoa tunne. Siinä sitten vaan kituuttelin (omistusasunto ja vakituinen työ) ja onneksi petti ja jätti. Voi sitä riemua, kun löysi uuden piinattavan ja sain jäädä rauhaan. Pari yöllistä kännipuhelua tuli, mutta nekin loppuivat kun vaihdoin numeroa.

Yritin edesauttaa jättämistä kaikin mahdollisin tavoin. Olin tylsä, mielenkiinnoton, ällöttävä ja inhottava kaikin tavoin. Tekeydyin oikein supertyhmäksi. Tuntui ettei edes ruokapöydässä piereskely auttanut ajamaan moukkaa muualle saalistamaan.

Tuosta suhteesta opin tärkeimmän läksyn, että mustasukkaisuudella ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Heti, jos näin tulevissa suhteissa merkinkin, annoin välittömästi kenkää. Olen myös rohkaissut tuon tapauksen jälkeen niin miehiä kuin naisiakin pääsemään eroon sairaista kumppaneistaan.

Ai että nykyisen kanssa osaa arvostaa, kun saa olla, tulla ja mennä ilman turhan vouhkaamisia.

Sairaalloista mustasukkaisuutta, toi tulee vaan pahenemaan ja voi eskaloitua todella pahasti. Lähde kun voit. Kuulostaa pelottavalta ja ahdistavalta eikä todellakaan kuulu normaaliin parisuhteeseen mikään noista asioista. Jos/kun toivottavasti laitat välit poikki niin tee se mieluiten julkisella paikalla, ja vältä sen jälkeen yksin olemista kotona, pyydä joku avuksesi ja seuraksi kun pakkaat kamat. Tää voi kuulostaa liioittelulta mutta liian varovainen ton tyyppisten ihmisyen kanssa ei voi olla. Vaikkei fyysistä vakivaltaa olevielä ollut, se ei tarkoita ettei sitä voisi olla tulossa seuraavan kerran kun et noudata miehen käskyjä.

Ja tälle vastaajalle joka oli ollut 10 vuotta yhdessä tällaisen "nykyään tapansa korjanneen" miehen kanssa - suhde ei edelleenkään ole ihan normaali jos ahdistut ulkona ollessasi siitä mitä mies sanoo. Tulin tästäkin vähän surulliseksi miettiessäni millaisissa parisuhteissa ihmiset (ja etenkin naiset) olecat ja kituuttavat. Mä olisin ottanut näiden aikaisempien perusteella hatkat. Mies voi olla hyvä isä vaikka muu olisin pielessä.

Vierailija kirjoitti:

On jo mennyt överiksi, lähde kun vielä pääset hengissä.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Sitä se rakkaus teettää.

Varsinki tosi kiltin rakkaus.

Tuo viikonloppuna meikkaaminen. Onko kyse siitä, ettei mies halua sinun meikkaavan, vai eikö mies jaksa odottaa. Mulle tuli kirjoituksestasi kuva, että kyse on jälkimmäisestä eli mies ei jaksa odotella suotta, koska hänelle on sama oletko meikattu vai et.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli eksä joka yritti lihottaa mua ja aina selitti miten vaatimattoman näköiset naiset ovat kauneimpia, kerran lipsautti vihaisena että yrittää tehdä minusta mahdollisimman ruman jotten pettäisi ja löytäisi parempaa :D

Mun ex halusi olla makutuomarina kun ostin vaatteita. Valitsi tarkoituksella rumia, jotta en kelpaa muille. Oksettava paska.

Onko tuo auton sijainnin lähetys automaattinen eli turhaan syytät miestä kyttäämisestä. Mulla mies kyseli samaa eli luuli minun seuraavan, vaikka en ole kertaakaan katsonut missä hän menee. Miehelle tuli vaan joku ilmoitus seurannasta, vaikka en kyseisenä aikana edes koskenut kännykkään.

Vierailija kirjoitti:

Täällä näkyy nyt vain naisten näkökulma moniin tapauksiin. Toinen puoli asiasta on se, että mies haluaa yleensä oikeasti pitää huolta naisestaan hyvin konkreettisesti. On paljon naisia, jotka ihan oikeasti kaipaavat sitä, että mies kertoo hyvin konkreettisesti sen mitä naisen pitää tehdä ja mitä ei. Joillekin toisille naisille tämä kaikki sitten on todellinen punainen vaate.  He tulkitsevat asiat heti kontrolliksi.

En tietenkään puolusta mitään väkivaltaa tai lukkojen taakse sulkemista vaan sitä, että molemmat oppivat toimimaan niin, että parisuhde menestyy. Yhtä hyvin monet naiset haluavat rajoittaa sitä miten paljon mies on muiden ihmisten kanssa ja kuinka hän käyttäytyy työpaikoilla. Monilta naisilta on täydellisesti hämärtynyt se, että parisuhde ei todellakaan ole sitä, että hän saa kaikki edut, mutta suhde ei saa tuoda mitään rajoituksia entiseen.

Osalle naisista on tyypillistä hysteerinen ja liioitteleva panikointi. Kaikki miehen teot ylitulkitaan jonkinlaiseksi sairaaksi kontrolliksi, jota ei oikeasti ole muualla kuin naisen mielikuvituksessa. Vielä kerran, en siis kiistä että on todellisiakin ongelmia, joissa nainen todella tarvitsee apua ja tukea, mutta sitten on paljon näitä tehtyjä ongelmia.

Hyvä kirjoitus. Naiset usein hakee sympatiaa toisiltaan tällaisilla kontrollifriikkijutuillaan. Samaa miehet on perinteisesti tehneet jakamalla juttuja jatkuvasti nalkuttavista vaimoistaan, jotka ajavat heidät hulluiksi  ja motivoivat syrjähypyt. Onko ne totta? Suurin osa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä näkyy nyt vain naisten näkökulma moniin tapauksiin. Toinen puoli asiasta on se, että mies haluaa yleensä oikeasti pitää huolta naisestaan hyvin konkreettisesti. On paljon naisia, jotka ihan oikeasti kaipaavat sitä, että mies kertoo hyvin konkreettisesti sen mitä naisen pitää tehdä ja mitä ei. Joillekin toisille naisille tämä kaikki sitten on todellinen punainen vaate.  He tulkitsevat asiat heti kontrolliksi.

En tietenkään puolusta mitään väkivaltaa tai lukkojen taakse sulkemista vaan sitä, että molemmat oppivat toimimaan niin, että parisuhde menestyy. Yhtä hyvin monet naiset haluavat rajoittaa sitä miten paljon mies on muiden ihmisten kanssa ja kuinka hän käyttäytyy työpaikoilla. Monilta naisilta on täydellisesti hämärtynyt se, että parisuhde ei todellakaan ole sitä, että hän saa kaikki edut, mutta suhde ei saa tuoda mitään rajoituksia entiseen.

Osalle naisista on tyypillistä hysteerinen ja liioitteleva panikointi. Kaikki miehen teot ylitulkitaan jonkinlaiseksi sairaaksi kontrolliksi, jota ei oikeasti ole muualla kuin naisen mielikuvituksessa. Vielä kerran, en siis kiistä että on todellisiakin ongelmia, joissa nainen todella tarvitsee apua ja tukea, mutta sitten on paljon näitä tehtyjä ongelmia.

Hyvä kirjoitus. Naiset usein hakee sympatiaa toisiltaan tällaisilla kontrollifriikkijutuillaan. Samaa miehet on perinteisesti tehneet jakamalla juttuja jatkuvasti nalkuttavista vaimoistaan, jotka ajavat heidät hulluiksi  ja motivoivat syrjähypyt. Onko ne totta? Suurin osa ei.

Pitäisikö tuolla tavalla ajattelevien etsiä uutta kortteeria vaikka jostain Lähi-idän maasta? Joku Saudi-Arabia voisi olla oikea osoite ja hengenheimolaisia löytyisi.