Kolmasluokkalaisella (10 v.) säännöllisesti osa koulukirjoista koulussa ja läksyt jää sen takia tekemättä

Me tehtiin esikoiselle reissuvihko, joka hönen piti aina tarkistaa ennen kuin poistuu koulusta. Sinne muistutus mukaan otettavista tavaroista.

Oppi tän rutiinin eikä enää unohdellut kirjoja.

Kuulostaa toiminnanohjauksen haasteilta. Meillä laitettiin värillinen a4 paperi reppuun ja siihen muistiin.

Voiko laittaa puhelimen muistuttajan piippaamaan kellon aikaan kun koulu loppuu että ottaa kirjat mukaaan?

Kiitos vinkistä! Pitikö lapsen siis itse täyttää seuraavan päivän läksyt reissuvihkoon? Kuinka kauan rutiinin oppimisessa suunnilleen kesti? Oliko opettaja alkuun tukena siinä?

Ap

No eipä ole vinkkejä. Meillä samaa tekee kutosluokkalainen ja eniten juurikin enkunkirjojen kohdalla. Englanti on oppiaineista haastavin ja olenkin miettinyt, että onko sillä jotain alitajuista tekemistä siihen, että kirjat on välillä koulussa, kotona, hukassa ja ties missä.

Matikasta vetää kymppejä ja tämän aineen kohdalla ei ole unohdus-ym. ongelmia.

Yhdellä sisaruksellaan oli samaa ongelmaa vähän kaikkien aineiden kohdalla. Yläasteella jossain vaiheessa alkoi itse tsemppaamaan ja unohduksia ei enää tule kuin todella harvoin

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vinkistä! Pitikö lapsen siis itse täyttää seuraavan päivän läksyt reissuvihkoon? Kuinka kauan rutiinin oppimisessa suunnilleen kesti? Oliko opettaja alkuun tukena siinä?

Ap

Yhdessä se aina katsottiin ja täytettiin. Ja ei, ihan oli mun ja lapsen juttu. Nyt on lukiossa jo.

1

Sopiva rankaisu asioiden unohtelusta parantaa ihmeesti muistia.

Ehkä kyseessä on tosiaan toiminnanohjauksen haaste. Siltä minusta on tuntunut jo monta vuotta. Tarvitseeko tällaisessa tilanteessa käytännössä tukea koululta? Kun lapsi ei muista mitä illalla ja aamulla on keskusteltu, niin miten muistaa täyttää vihkoon tai paperiin tehtävät. Tuota puhelimen piippausta voisi ehkä kokeilla, siinä vaan se hankaluus että puhelin ei saisi piipata kesken tunnin eikä kovin paljon tunnin päättymisen jälkeenkään, muuten se häiritsee joko opetusta tai sitten lapsi on jo ehtinyt lähteä koulusta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sopiva rankaisu asioiden unohtelusta parantaa ihmeesti muistia.

Ei ole ajantasainen ohje.

Vierailija kirjoitti:

No eipä ole vinkkejä. Meillä samaa tekee kutosluokkalainen ja eniten juurikin enkunkirjojen kohdalla. Englanti on oppiaineista haastavin ja olenkin miettinyt, että onko sillä jotain alitajuista tekemistä siihen, että kirjat on välillä koulussa, kotona, hukassa ja ties missä.

Matikasta vetää kymppejä ja tämän aineen kohdalla ei ole unohdus-ym. ongelmia.

Yhdellä sisaruksellaan oli samaa ongelmaa vähän kaikkien aineiden kohdalla. Yläasteella jossain vaiheessa alkoi itse tsemppaamaan ja unohduksia ei enää tule kuin todella harvoin

Sen verran tähän vielä, että kolmen vanhemman lapsen kanssa ei tainnut olla koskaan läksy tai muita unohduksia, niin ei meinnanut millään mennä järkeen, että saman perheen nuoremmat ovat ihme haahuilijoita😂ja niiden perään pitääkin katsoa tarkemmin. Opin ilmeisesti liian hyvälle ja sitten osuikin omaan nilkkaan...

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kyseessä on tosiaan toiminnanohjauksen haaste. Siltä minusta on tuntunut jo monta vuotta. Tarvitseeko tällaisessa tilanteessa käytännössä tukea koululta? Kun lapsi ei muista mitä illalla ja aamulla on keskusteltu, niin miten muistaa täyttää vihkoon tai paperiin tehtävät. Tuota puhelimen piippausta voisi ehkä kokeilla, siinä vaan se hankaluus että puhelin ei saisi piipata kesken tunnin eikä kovin paljon tunnin päättymisen jälkeenkään, muuten se häiritsee joko opetusta tai sitten lapsi on jo ehtinyt lähteä koulusta.

Ap

Kannattaa olla yhteys johonkin kaveriin jolta tarkistaa. Meillä kokoontui monta vuotta läksypiiri eli oma lapsi plus pari muuta. Tekivät läksyt yhdessä.

1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sopiva rankaisu asioiden unohtelusta parantaa ihmeesti muistia.

Ei ole ajantasainen ohje.

Kuulostaako paremmalta, jos ilmaisen sen ohjeen muodossa "rankaisu edistää motivaatiota pyrkiä parantamaan omaa toiminnanohjausta"?

Tai mietipä vaikka ihan ite: jos kotiavaimien unohtamisesta oven taakse ei ole mitään seurausta ihmiselle vaan oven avaus onnistuu aina naapurin avustuksella ja ilmaiseksi, niin todennäköisesti se avan unohtuu paljon useammin kuin siinä tapauksessa, jos oven avausta varten pitää pyytää huoltomies joka veloittaa joka kerrasta 50 euroa?

Vierailija kirjoitti:

No eipä ole vinkkejä. Meillä samaa tekee kutosluokkalainen ja eniten juurikin enkunkirjojen kohdalla. Englanti on oppiaineista haastavin ja olenkin miettinyt, että onko sillä jotain alitajuista tekemistä siihen, että kirjat on välillä koulussa, kotona, hukassa ja ties missä.

Matikasta vetää kymppejä ja tämän aineen kohdalla ei ole unohdus-ym. ongelmia.

Yhdellä sisaruksellaan oli samaa ongelmaa vähän kaikkien aineiden kohdalla. Yläasteella jossain vaiheessa alkoi itse tsemppaamaan ja unohduksia ei enää tule kuin todella harvoin

Jostain syystä meilläkin on harvemmin matikan kirja jäänyt kouluun. Pitääkö tässä nyt sitten vaan odotella että lapsi kypsyy ja alkaa muistaa kirjansa. 

Ap

Edellisten vinkkien lisäksi porkkana ja keppi. Eli jos edelleen unohtelee kirjat kouluun niin sellaisina iltoina menettää esim peliaikansa. Jos taas hoitaa loppukevään enkut unohtelematta kirjoja ym kouluun saa keväällä jotain mieluista (leffareissun, tavaran tai mikä nyt teillä voisi toimia.

Meillä tytöllä oli kolmosluokkalla opettaja jonka mielestä lasten ei kuulunut tehdä kotiläksyjä lainkaan. Matikassa saivat edetä omaan tahtiinsa. Lisätehtäviä ei tarvinnut tehdä jne. Lapsi joka oli aina hoitanut läksyt ongelmitta muuttui kitiseväksi ja vastusteli jos esim englannin opettaja antoi läksyjä. Niiden teko oli niiiiin kauheaa. Matikan koetulokset putosivat koska ei enää tehty lisätehtäviä eikä ollut kunnon opetusta.

Vannoin tyttöä tuomaan matikan kirjan kotiin niin katsottaisiin kotona lisätehtäviä. Ei muistanut viikkoon vaikka muistutin joka päivä. Sitten ilmoitin että käyn ostamassa lapsen rahoilla samanlaisen matikankirjan kotona laskettavaksi jos ei muista koulun kirjaa. Seuraavana päivänä tuli jo matikan kirja kotiin. Eli kunnon sanktio paransi meillä muistia kunnolla. Ja opiskeltiin siten kotona matikkaa ja numerot nousivat.

Nyt normaali opettaja ja matikan numero näyttää olevan 9 tai 10 kevään toikkarissa kokeista päätellen.

Kuulostaa tutulta. Todennäköisesti kyse on pojasta? Toki näitä tyttöjäkin on, mutta pääosin ovat poikia, joilla on tämmöisiä ongelmia. Taustalla on todellakin oman toiminnanohjauksen -ongelmaa, mutta todennäköisesti pitkälti kehittymättömyyteen liittyvää. Ikä korjaa useimmiten näitä asioita, jotkut on vaan lapsellisempia kuin toiset. Lisäksi touhukas/toiminnallinen oppilas ei jaksa kiinnittää huomiota aina "epäoleelliseen", kun on tärkeämpiä asioita mielessä.

Oma poikani harrastaa samaa ja on kakkosluokalla. Fiksu poika, nyppii kokeista täysiä pisteitä ja on muutenkin nokkela/utelias tapaus. Sanoo, ettei muista laittaa kirjoja reppuun, koska on kiire välitunnille ja välitunnit on niin lyhyitä. Vähän syytän opettajaakin, erityisesti alkuopetuksessa opettajan pitää myös osata viestiä asiat oikein. Pysäyttää luokka, ohjeistaa, vahtia, että toimivat käskyn mukaan jne. Tosi kiva opettaja ja hyvin tekee työnsä, mutta kokemattomuus näkyy juuri tämmöisissä asioissa. Välillä on yrmyilty kotona, luvattu palkintoja jne. Sitten voi pari-kolme viikkoa mennä paremmin ja taas jotain unohtuu kirja kouluun. Osan läksykirjoista muistaa tuoda, mutta sitten se joku yksi harjoitusvihko on taas koulussa ja etsii sitä turhautuneena repusta tietäen jo valmiiksi, että läksyunohdusta pukkaa taas.

Ei siinä auta kuin keppi-porkkana -menetelmä ja systeemaattinen opastus. Joillain ottaa aikaa enemmän kuin toisilla. Ota yhteyttä opettajaan, sopikaa jotain yhteistä menetelmää. Myös koulun päässä pitäisi asiassa tukea.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Todennäköisesti kyse on pojasta? Toki näitä tyttöjäkin on, mutta pääosin ovat poikia, joilla on tämmöisiä ongelmia. Taustalla on todellakin oman toiminnanohjauksen -ongelmaa, mutta todennäköisesti pitkälti kehittymättömyyteen liittyvää. Ikä korjaa useimmiten näitä asioita, jotkut on vaan lapsellisempia kuin toiset. Lisäksi touhukas/toiminnallinen oppilas ei jaksa kiinnittää huomiota aina "epäoleelliseen", kun on tärkeämpiä asioita mielessä.

Oma poikani harrastaa samaa ja on kakkosluokalla. Fiksu poika, nyppii kokeista täysiä pisteitä ja on muutenkin nokkela/utelias tapaus. Sanoo, ettei muista laittaa kirjoja reppuun, koska on kiire välitunnille ja välitunnit on niin lyhyitä. Vähän syytän opettajaakin, erityisesti alkuopetuksessa opettajan pitää myös osata viestiä asiat oikein. Pysäyttää luokka, ohjeistaa, vahtia, että toimivat käskyn mukaan jne. Tosi kiva opettaja ja hyvin tekee työnsä, mutta kokemattomuus näkyy juuri tämmöisissä asioissa. Välillä on yrmyilty kotona, luvattu palkintoja jne. Sitten voi pari-kolme viikkoa mennä paremmin ja taas jotain unohtuu kirja kouluun. Osan läksykirjoista muistaa tuoda, mutta sitten se joku yksi harjoitusvihko on taas koulussa ja etsii sitä turhautuneena repusta tietäen jo valmiiksi, että läksyunohdusta pukkaa taas.

Ei siinä auta kuin keppi-porkkana -menetelmä ja systeemaattinen opastus. Joillain ottaa aikaa enemmän kuin toisilla. Ota yhteyttä opettajaan, sopikaa jotain yhteistä menetelmää. Myös koulun päässä pitäisi asiassa tukea.

Jättäisin sen kepin vähemmälle. Kokemusta on. Olin ihan hiilenä sen unohtelevan pojan kanssa. Mun hernostuminen ei millään tavalla asiaa edistänyt. Kun itse aloin ottaa rauhallisesti JA poika kasvoi, myös unohdukset väheni.

Ihan oikeasti. Mitä haittaa näistä unohduksista on alakoululaiselle? Mitä haittaa, jos tulee merkintöjä tai joku koe menee huonosti. Ei yhtään mitään. Se lapsi ehtii vielä moneen kertaan ne adiat oppia. Siitä on haittaa, jos lapsi kokee itsensä huonoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Todennäköisesti kyse on pojasta? Toki näitä tyttöjäkin on, mutta pääosin ovat poikia, joilla on tämmöisiä ongelmia. Taustalla on todellakin oman toiminnanohjauksen -ongelmaa, mutta todennäköisesti pitkälti kehittymättömyyteen liittyvää. Ikä korjaa useimmiten näitä asioita, jotkut on vaan lapsellisempia kuin toiset. Lisäksi touhukas/toiminnallinen oppilas ei jaksa kiinnittää huomiota aina "epäoleelliseen", kun on tärkeämpiä asioita mielessä.

Oma poikani harrastaa samaa ja on kakkosluokalla. Fiksu poika, nyppii kokeista täysiä pisteitä ja on muutenkin nokkela/utelias tapaus. Sanoo, ettei muista laittaa kirjoja reppuun, koska on kiire välitunnille ja välitunnit on niin lyhyitä. Vähän syytän opettajaakin, erityisesti alkuopetuksessa opettajan pitää myös osata viestiä asiat oikein. Pysäyttää luokka, ohjeistaa, vahtia, että toimivat käskyn mukaan jne. Tosi kiva opettaja ja hyvin tekee työnsä, mutta kokemattomuus näkyy juuri tämmöisissä asioissa. Välillä on yrmyilty kotona, luvattu palkintoja jne. Sitten voi pari-kolme viikkoa mennä paremmin ja taas jotain unohtuu kirja kouluun. Osan läksykirjoista muistaa tuoda, mutta sitten se joku yksi harjoitusvihko on taas koulussa ja etsii sitä turhautuneena repusta tietäen jo valmiiksi, että läksyunohdusta pukkaa taas.

Ei siinä auta kuin keppi-porkkana -menetelmä ja systeemaattinen opastus. Joillain ottaa aikaa enemmän kuin toisilla. Ota yhteyttä opettajaan, sopikaa jotain yhteistä menetelmää. Myös koulun päässä pitäisi asiassa tukea.

Jättäisin sen kepin vähemmälle. Kokemusta on. Olin ihan hiilenä sen unohtelevan pojan kanssa. Mun hernostuminen ei millään tavalla asiaa edistänyt. Kun itse aloin ottaa rauhallisesti JA poika kasvoi, myös unohdukset väheni.

Ihan oikeasti. Mitä haittaa näistä unohduksista on alakoululaiselle? Mitä haittaa, jos tulee merkintöjä tai joku koe menee huonosti. Ei yhtään mitään. Se lapsi ehtii vielä moneen kertaan ne adiat oppia. Siitä on haittaa, jos lapsi kokee itsensä huonoksi

Kyllä kepitkin toimii, mutta minähän en tuosta mitään hysteriaa nostaisi. Kyse on lapsista ja ne opettelee vasta asioita. Ja kyllä, unohdukset pitäisi saada pois, koska pitää oppia huolehtimaan asioistaan. se ei tarkoita, että lapsen elämästä pitää tehdä helvettiä. Koulun päässä pitää myös ohjeistaa ja tukea, ei kotoa pysty kaikkea tekemään. Siitähän opettajat saa palkkansa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Todennäköisesti kyse on pojasta? Toki näitä tyttöjäkin on, mutta pääosin ovat poikia, joilla on tämmöisiä ongelmia. Taustalla on todellakin oman toiminnanohjauksen -ongelmaa, mutta todennäköisesti pitkälti kehittymättömyyteen liittyvää. Ikä korjaa useimmiten näitä asioita, jotkut on vaan lapsellisempia kuin toiset. Lisäksi touhukas/toiminnallinen oppilas ei jaksa kiinnittää huomiota aina "epäoleelliseen", kun on tärkeämpiä asioita mielessä.

Oma poikani harrastaa samaa ja on kakkosluokalla. Fiksu poika, nyppii kokeista täysiä pisteitä ja on muutenkin nokkela/utelias tapaus. Sanoo, ettei muista laittaa kirjoja reppuun, koska on kiire välitunnille ja välitunnit on niin lyhyitä. Vähän syytän opettajaakin, erityisesti alkuopetuksessa opettajan pitää myös osata viestiä asiat oikein. Pysäyttää luokka, ohjeistaa, vahtia, että toimivat käskyn mukaan jne. Tosi kiva opettaja ja hyvin tekee työnsä, mutta kokemattomuus näkyy juuri tämmöisissä asioissa. Välillä on yrmyilty kotona, luvattu palkintoja jne. Sitten voi pari-kolme viikkoa mennä paremmin ja taas jotain unohtuu kirja kouluun. Osan läksykirjoista muistaa tuoda, mutta sitten se joku yksi harjoitusvihko on taas koulussa ja etsii sitä turhautuneena repusta tietäen jo valmiiksi, että läksyunohdusta pukkaa taas.

Ei siinä auta kuin keppi-porkkana -menetelmä ja systeemaattinen opastus. Joillain ottaa aikaa enemmän kuin toisilla. Ota yhteyttä opettajaan, sopikaa jotain yhteistä menetelmää. Myös koulun päässä pitäisi asiassa tukea.

Minun on tyttö.

Ja kyllä se minusta on vanhempien asia. Kuuluu siihen vanhemmuuteen.

1

Olenkohan liian kyynistynyt yläkoulun opettajana, kun en lainkaan usko, että lapsi unohtaa niitä enkun kirjoja vahingossa tai hajamielisyyttään vaan ihan tarkoituksellisesti, ettei tarvitse tehdä tehtäviä eikä lukea kokeisiin?

Tiedän, että kuulostan kamalalta natsilta, mutta kokemuksesta totean, että te ihanat ymmärtäjä-vanhemmat teette lapsillenne karhunpalveluksen, kun ette opeta perusasioita alakoulun puolella. Yläkoulussa ei pärjää enää sillä, että hengailee opetuksen mukana eikä tee hommia kotona. On tuskastuttavaa katsella melkein peruskoulun päättävää, joka ei suostu tekemään läksyjä tai lukemaan kokeisiin, ja vanhemmat ovat aivan avuttomia asian suhteen ja odottavat, että koulu hoitaa homman. Niin hoitaakin, numerot ovat nelosia ja luokalle jääminen uhkaa.

Kyllä minunkin lapseni on unohtanut kirjoja kouluun ennen koetta. Olen kuitenkin tehnyt selväksi, että näin ei saa tapahtua uudestaan. Tiedän, että opettajat pyytävät oppilaita pakkaamaan koulukirjat kotiin aina koetta ennen, joten unohteleva lapsi ei vain unohda vaan jättää myös noudattamatta ohjeita. Ei siihen auta päähän taputtelu vaan selkeä ja johdonmukainen seuraamus. Meillä siis se, että kun lapsi pääsi kotiin, soitin ja kysyin, oliko koekirja mukana, ja jos ei ollut, piti kävellä takaisin koululle sitä hakemaan.

Lakatkaa paapomasta niitä lapsianne. Jokainen unohtaa joskus jotain, mutta jos unohtaa aina enkun kirjat eikä koskaan matikan kirjaa, niin johan tuossa on kuvio selvä.

Vierailija kirjoitti:

Olenkohan liian kyynistynyt yläkoulun opettajana, kun en lainkaan usko, että lapsi unohtaa niitä enkun kirjoja vahingossa tai hajamielisyyttään vaan ihan tarkoituksellisesti, ettei tarvitse tehdä tehtäviä eikä lukea kokeisiin?

Tiedän, että kuulostan kamalalta natsilta, mutta kokemuksesta totean, että te ihanat ymmärtäjä-vanhemmat teette lapsillenne karhunpalveluksen, kun ette opeta perusasioita alakoulun puolella. Yläkoulussa ei pärjää enää sillä, että hengailee opetuksen mukana eikä tee hommia kotona. On tuskastuttavaa katsella melkein peruskoulun päättävää, joka ei suostu tekemään läksyjä tai lukemaan kokeisiin, ja vanhemmat ovat aivan avuttomia asian suhteen ja odottavat, että koulu hoitaa homman. Niin hoitaakin, numerot ovat nelosia ja luokalle jääminen uhkaa.

Kyllä minunkin lapseni on unohtanut kirjoja kouluun ennen koetta. Olen kuitenkin tehnyt selväksi, että näin ei saa tapahtua uudestaan. Tiedän, että opettajat pyytävät oppilaita pakkaamaan koulukirjat kotiin aina koetta ennen, joten unohteleva lapsi ei vain unohda vaan jättää myös noudattamatta ohjeita. Ei siihen auta päähän taputtelu vaan selkeä ja johdonmukainen seuraamus. Meillä siis se, että kun lapsi pääsi kotiin, soitin ja kysyin, oliko koekirja mukana, ja jos ei ollut, piti kävellä takaisin koululle sitä hakemaan.

Lakatkaa paapomasta niitä lapsianne. Jokainen unohtaa joskus jotain, mutta jos unohtaa aina enkun kirjat eikä koskaan matikan kirjaa, niin johan tuossa on kuvio selvä.

Kyllä se lapsi voi ihan oikeasti voi vain ns hutiloida. Mun lapsi on edelleen sellainen että esim avain saattaa jäädä kotiin tms. Varsinkin jos päivä on ollut kuormittava, on hälyä tms.

Mutta tosiaan en ns ”ymmärtänyt” sitä vaan keksin keinot millä valvoa sitä ja lapsen läksyjen tekoa ja joka ikinen kerta kun jotain silti jäi, se kirja mentiin sitten koululle hakemaan.

1