Työttömyydessä pahinta on torjutuksi tulemisen ja ulkopuolisuuden tunteet

Ainakin minulle henkilökohtaisesti.

Arvostan toki säännöllisiä palkkatuloja ja työn mukanaan tuomia rutiineja. Lisäksi korkeakoulutettuna olen yleensä saanut tehdä työtä, joka tuottaa minulle iloa jo sinänsä.

Mutta kaikista pahinta työttömyydessä on ollut se, kuinka tulee jatkuvasti torjutuksi ja ulkopuolelle jätetyksi. Kuinka toiveet nousevat haastattelukutsun myötä, mutta radiohiljaisuus haastattelun jälkeen tekee heti selväksi, että taas löytyi joku sinua parempi. Ja samalla, kun tulee torjutuksi, jää myös työyhteisön ulkopuolelle - ei siis välttämättä juuri sen tietyn työpaikan, vaan yleensäkin työssäkäyvien ja tuottavien yhteiskunnan jäsenten joukon ulkopuolelle.

Ja kun muut elävät arkielämää työtä tekevinä normaaleina ihmisinä, sitä vaan katsoo viikosta toiseen sivusta ja miettii, miksi minua ei kelpuuteta samaan joukkoon.