Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu, ettei minua haluta koskaan tavata? (Yhteydenpito ystävien kanssa.)
23.04.2019 |
Olen aikuinen, perheellinen nainen. Pidän ystäviini yhteyttä lähinnä viestein ja puhelimitse, koska välimatkaa on monien kanssa jonkin verran. Lähes aina jos yritän tavata / ehdotan tapaamista tai koetan järjestää jotain yhteistä tekemistä, saan heti tyrmäyksen. Silti nämä samat naiset pitävät oikein mielellään yhteyttä juuri viestittelemällä säännöllisesti, ihmeellistä! Juuri yhteydenpidosta tulee sellainen tunne, että hei olispa kiva nähdä pitkästä aikaa ja kun sitä ehdottaa spontaanisti omien fiilisten pohjalta, menee luukku heti kiinni. Yhden heistä kanssa juuri keskustelleena on edelleen äimistynyt syystä, jonka hän heitti miksi ehdottamani tapaaminen ei onnistu. Siis tyyliin, ”koska mun pitää sinä viikonloppuna tuulettaa kaikki talvivaatteet”.
Syyt ovat aina todella naurettavia, mutta totuutta ei jostain syystä haluta sanoa? Miksei? Mitä iloa on ystävästä, jonka kanssa yhteydenpito tapahtuu vain viestein/puhelimitse?
Kommentit (11)
Onko nuo siis tilanteita, joissa sinä olisit menossa ystäväsi luokse? Vai että ystäväsi tulisivat sinun luoksesi? Välimatka on usein syynä, jos tapaamiset eivät oikein onnistu. Mä olen todennut, että kauempana asuvien ystävien kanssa tapaamiset onnistuu parhaiten silloin, kun olen jokatapauksessa menossa ystäväni paikkakunnalle joko työasioissa tai muuten. Joko piipahdan heidän kotonaan kahvilla tai nähdään vaikka jossain kauppakeskuksessa tai käydään ravintolassa syömässä ennenkuin lähden takaisin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, tosin viestitkin on loppuneet. Kai se syy on sama kuin miesten kohdalla, ei vaan kiinnosta tarpeeksi nähdä livenä. Onhan viestittely tuhat kertaa helpompaa kuin järjestää tapaaminen. Minun (ex) kaverini tapaavat toki muita ihmisiä vaikka se aikaa ja vaivaa viekin. Nykyään lähinnä toivon että olen joskus tosi rikas ja kun nämä kaivautuvat koloistaan asuntolainajelpin toivossa niin nauran paskaisesti...
Näin se varmaankin on - ei riitä kiinnostus tapaamaan, ei jakseta nähdä niin "suurta vaivaa".
Nytkin sain yhdeltä heistä innostuneen viestin liittyen meidän menneisyyden hetkiin (eräs huikea reissu). Siitä rohkaistuneena vastasin, että hei olispa ihana tavata, kävisikö sulle tämä viikonloppu. Vastaus tuossa tulikin jo. Eli ei onnistu.
Tästä tulee ennen kaikkea todella surullinen mieli. Olenko näin huonoa seuraa, merkkaanko näin vähän ystävilleni. Niin kai sitten.
Vierailija kirjoitti:
Onko nuo siis tilanteita, joissa sinä olisit menossa ystäväsi luokse? Vai että ystäväsi tulisivat sinun luoksesi? Välimatka on usein syynä, jos tapaamiset eivät oikein onnistu. Mä olen todennut, että kauempana asuvien ystävien kanssa tapaamiset onnistuu parhaiten silloin, kun olen jokatapauksessa menossa ystäväni paikkakunnalle joko työasioissa tai muuten. Joko piipahdan heidän kotonaan kahvilla tai nähdään vaikka jossain kauppakeskuksessa tai käydään ravintolassa syömässä ennenkuin lähden takaisin kotiin.
No joko niin, että ystävä tulee meille tai minä ystävän luo. Tai sitten olen ehdottanut yön yli reissua, ravintolassa tapaamista, yms. Ihan kaikkia variaatioita olen tässä vuosien mittaan yrittänyt :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, tosin viestitkin on loppuneet. Kai se syy on sama kuin miesten kohdalla, ei vaan kiinnosta tarpeeksi nähdä livenä. Onhan viestittely tuhat kertaa helpompaa kuin järjestää tapaaminen. Minun (ex) kaverini tapaavat toki muita ihmisiä vaikka se aikaa ja vaivaa viekin. Nykyään lähinnä toivon että olen joskus tosi rikas ja kun nämä kaivautuvat koloistaan asuntolainajelpin toivossa niin nauran paskaisesti...
Näin se varmaankin on - ei riitä kiinnostus tapaamaan, ei jakseta nähdä niin "suurta vaivaa".
Nytkin sain yhdeltä heistä innostuneen viestin liittyen meidän menneisyyden hetkiin (eräs huikea reissu). Siitä rohkaistuneena vastasin, että hei olispa ihana tavata, kävisikö sulle tämä viikonloppu. Vastaus tuossa tulikin jo. Eli ei onnistu.
Tästä tulee ennen kaikkea todella surullinen mieli. Olenko näin huonoa seuraa, merkkaanko näin vähän ystävilleni. Niin kai sitten.
Onko sinkku, lapseton ja kohtuullisen hyvissä varoissa? Nimittäin joskus kauempana asuvien kanssa joutuu sopimaan tapaamisista paljon aikaisemmin kuin samalla viikolla. Erityisesti, jos on lapsia, rahatilanne vaatii miettimistä esim junalippujen suhteen jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nuo siis tilanteita, joissa sinä olisit menossa ystäväsi luokse? Vai että ystäväsi tulisivat sinun luoksesi? Välimatka on usein syynä, jos tapaamiset eivät oikein onnistu. Mä olen todennut, että kauempana asuvien ystävien kanssa tapaamiset onnistuu parhaiten silloin, kun olen jokatapauksessa menossa ystäväni paikkakunnalle joko työasioissa tai muuten. Joko piipahdan heidän kotonaan kahvilla tai nähdään vaikka jossain kauppakeskuksessa tai käydään ravintolassa syömässä ennenkuin lähden takaisin kotiin.
No joko niin, että ystävä tulee meille tai minä ystävän luo. Tai sitten olen ehdottanut yön yli reissua, ravintolassa tapaamista, yms. Ihan kaikkia variaatioita olen tässä vuosien mittaan yrittänyt :)
Yön yli reissut on sovittava riittävän ajoissa. Matkakohteen on oltava molempia kiinnostava. Toisen nurkissa yöpyminen ei ole oikein enää kovin monen suosiossa. Mutta jos jollain paikkakunnalla on molempia kiinnostava tapahtuma ja kummallakin riittävästi rahaa yöpyä hotellissa, niin silloin voi onnistua. Kotiin kutsumisessakin on vähän sellainen juttu, että kun toinen tulee kauempaa, siihen pitää varata kuitekin monta tuntia tai jopa koko päivä. Kyseessä ei silloin ole mikään tunnin kahden kahvittelu, mikä taas on mahdollista, jos olet paikkakunnalla muusta syystä ja vain ennen kotiinpaluutasi ehtisit piipahtaa kahville.
Mulla on kaksi kaveria, joilla on pari kertaa vuodessa Helsingissä ammattiinsa liittyvä koulutustilaisuus. Tulevat siis tänne sitä varten pohjoisesta. Kun tämä tilaisuus on, sovitaan aina, että käydään lasillisella viiniä jonain päivänä koulutuspäivän päätteeksi. Saatetaan myös syödä samalla reissulla, mutta yhdessäolo kestää sen pari tuntia. Sitten he menevät hotelliin ja minä tulen kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, tosin viestitkin on loppuneet. Kai se syy on sama kuin miesten kohdalla, ei vaan kiinnosta tarpeeksi nähdä livenä. Onhan viestittely tuhat kertaa helpompaa kuin järjestää tapaaminen. Minun (ex) kaverini tapaavat toki muita ihmisiä vaikka se aikaa ja vaivaa viekin. Nykyään lähinnä toivon että olen joskus tosi rikas ja kun nämä kaivautuvat koloistaan asuntolainajelpin toivossa niin nauran paskaisesti...
Näin se varmaankin on - ei riitä kiinnostus tapaamaan, ei jakseta nähdä niin "suurta vaivaa".
Nytkin sain yhdeltä heistä innostuneen viestin liittyen meidän menneisyyden hetkiin (eräs huikea reissu). Siitä rohkaistuneena vastasin, että hei olispa ihana tavata, kävisikö sulle tämä viikonloppu. Vastaus tuossa tulikin jo. Eli ei onnistu.
Tästä tulee ennen kaikkea todella surullinen mieli. Olenko näin huonoa seuraa, merkkaanko näin vähän ystävilleni. Niin kai sitten.
Onko sinkku, lapseton ja kohtuullisen hyvissä varoissa? Nimittäin joskus kauempana asuvien kanssa joutuu sopimaan tapaamisista paljon aikaisemmin kuin samalla viikolla. Erityisesti, jos on lapsia, rahatilanne vaatii miettimistä esim junalippujen suhteen jne.
No tämä kyseinen ystävä josta nyt puhun, on sinkku, työelämässä (hyvätuloisessa työssä jos tällä nyt mitään merkitystä on), ei lapsia eikä tällä hetkellä seurustele kenenkään kanssa. On hyvinkin aktiivinen, reissaa ja tapaa ystäviään (somepäivityksien mukaan). Mun kanssa se ei vain ikinä onnistu.
Esim. nyt tarjouduin menemään hänen luokseen, en välttämättä yökylään, koska voin mennä vaikka hotelliin. Syy, miksi ei sovi oli ihan tekaistu, että joku todellinenkin syy siellä taustalla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nuo siis tilanteita, joissa sinä olisit menossa ystäväsi luokse? Vai että ystäväsi tulisivat sinun luoksesi? Välimatka on usein syynä, jos tapaamiset eivät oikein onnistu. Mä olen todennut, että kauempana asuvien ystävien kanssa tapaamiset onnistuu parhaiten silloin, kun olen jokatapauksessa menossa ystäväni paikkakunnalle joko työasioissa tai muuten. Joko piipahdan heidän kotonaan kahvilla tai nähdään vaikka jossain kauppakeskuksessa tai käydään ravintolassa syömässä ennenkuin lähden takaisin kotiin.
No joko niin, että ystävä tulee meille tai minä ystävän luo. Tai sitten olen ehdottanut yön yli reissua, ravintolassa tapaamista, yms. Ihan kaikkia variaatioita olen tässä vuosien mittaan yrittänyt :)
Yön yli reissut on sovittava riittävän ajoissa. Matkakohteen on oltava molempia kiinnostava. Toisen nurkissa yöpyminen ei ole oikein enää kovin monen suosiossa. Mutta jos jollain paikkakunnalla on molempia kiinnostava tapahtuma ja kummallakin riittävästi rahaa yöpyä hotellissa, niin silloin voi onnistua. Kotiin kutsumisessakin on vähän sellainen juttu, että kun toinen tulee kauempaa, siihen pitää varata kuitekin monta tuntia tai jopa koko päivä. Kyseessä ei silloin ole mikään tunnin kahden kahvittelu, mikä taas on mahdollista, jos olet paikkakunnalla muusta syystä ja vain ennen kotiinpaluutasi ehtisit piipahtaa kahville.
Mulla on kaksi kaveria, joilla on pari kertaa vuodessa Helsingissä ammattiinsa liittyvä koulutustilaisuus. Tulevat siis tänne sitä varten pohjoisesta. Kun tämä tilaisuus on, sovitaan aina, että käydään lasillisella viiniä jonain päivänä koulutuspäivän päätteeksi. Saatetaan myös syödä samalla reissulla, mutta yhdessäolo kestää sen pari tuntia. Sitten he menevät hotelliin ja minä tulen kotiin.
Totta.
Edellisen kerran yritin sopia hänen kanssaan yönylireissua helmikuussa 2018 samalle vuodelle, esim. kesä. Ajankohta olisi ihan koska vaan hänelle sopii, minä järjestän omani sen mukaan - ei onnistunut silti. Ehkä minun pitäisi ymmärtää luovuttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nuo siis tilanteita, joissa sinä olisit menossa ystäväsi luokse? Vai että ystäväsi tulisivat sinun luoksesi? Välimatka on usein syynä, jos tapaamiset eivät oikein onnistu. Mä olen todennut, että kauempana asuvien ystävien kanssa tapaamiset onnistuu parhaiten silloin, kun olen jokatapauksessa menossa ystäväni paikkakunnalle joko työasioissa tai muuten. Joko piipahdan heidän kotonaan kahvilla tai nähdään vaikka jossain kauppakeskuksessa tai käydään ravintolassa syömässä ennenkuin lähden takaisin kotiin.
No joko niin, että ystävä tulee meille tai minä ystävän luo. Tai sitten olen ehdottanut yön yli reissua, ravintolassa tapaamista, yms. Ihan kaikkia variaatioita olen tässä vuosien mittaan yrittänyt :)
Yön yli reissut on sovittava riittävän ajoissa. Matkakohteen on oltava molempia kiinnostava. Toisen nurkissa yöpyminen ei ole oikein enää kovin monen suosiossa. Mutta jos jollain paikkakunnalla on molempia kiinnostava tapahtuma ja kummallakin riittävästi rahaa yöpyä hotellissa, niin silloin voi onnistua. Kotiin kutsumisessakin on vähän sellainen juttu, että kun toinen tulee kauempaa, siihen pitää varata kuitekin monta tuntia tai jopa koko päivä. Kyseessä ei silloin ole mikään tunnin kahden kahvittelu, mikä taas on mahdollista, jos olet paikkakunnalla muusta syystä ja vain ennen kotiinpaluutasi ehtisit piipahtaa kahville.
Mulla on kaksi kaveria, joilla on pari kertaa vuodessa Helsingissä ammattiinsa liittyvä koulutustilaisuus. Tulevat siis tänne sitä varten pohjoisesta. Kun tämä tilaisuus on, sovitaan aina, että käydään lasillisella viiniä jonain päivänä koulutuspäivän päätteeksi. Saatetaan myös syödä samalla reissulla, mutta yhdessäolo kestää sen pari tuntia. Sitten he menevät hotelliin ja minä tulen kotiin.
Totta.
Edellisen kerran yritin sopia hänen kanssaan yönylireissua helmikuussa 2018 samalle vuodelle, esim. kesä. Ajankohta olisi ihan koska vaan hänelle sopii, minä järjestän omani sen mukaan - ei onnistunut silti. Ehkä minun pitäisi ymmärtää luovuttaa...
Mä ymmärrän kyllä tuota ystävääsikin. Varsinkin, jos hänellä on paljon muitakin ihmisiä, joita tapaa.
Suurin osa ystävistäni asuu pääkaupunkiseudulla. Voisin esim tänään laittaa viestiä jollekin ystävälleni ja kysyä, onko hänellä torstaina töiden jälkeen jotain kiireitä ja jos ei ole, käytäisiinkö kahvilla. Okei, hänellä ei ole vaan hänelle sopii, että on kotona tuntia tai kahta myöhemmin kuin normaalisti. Sovimme paikan ja kellonajan, missä Helsingin keskustassa tapaamme. Kumpikin tulee töistä suoraan sinne, käymme kahvilla ja sen jälkeen kumpikin lähtee kotiinsa. Tampereella asuvan ystäväni kanssa en tietenkään voi sopia näin. Siis lähteä töistä ensin junalla Tampereelle, käydä siellä ystäväni kanssa jossain kahvilla ja sitten tulla taas junalla takaisin Helsinkiin. Mutta jos mulla olisi torstaina vaikka iltapäivällä joku työpalaveri Tampereella, voisin laittaa tälle ystävälleni viestiä ja kertoa, että olen tulossa torstaina Tampereelle, palaverini päättyy arviolta kello se ja se ja junani Helsinkiin lähtee kello se ja se. Ja kysyä, ehtisikö hän siinä välissä tavata mua jossain Tampereen aseman lähistöllä, voitaisiin käydä jossain kahvilla. Yleensä tälle tamperelaiselle ystävälleni sopii. Hän tulee töistä suoraan, minä palaverista suoraan ja ehditään juoda kahvit ja rupatella. Sen jälkeen minä hyppään junaan ja hän menee kotiin. En siis mene varta vasten tapaamaan häntä Tampereelle vaan tavataan, koska mulla on muutenkin asiaa Tampereelle.
Onnistuisiko sulla jokin tuollainen? Lyhyempi tapaaminen jonkin muun asian yhteydessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, tosin viestitkin on loppuneet. Kai se syy on sama kuin miesten kohdalla, ei vaan kiinnosta tarpeeksi nähdä livenä. Onhan viestittely tuhat kertaa helpompaa kuin järjestää tapaaminen. Minun (ex) kaverini tapaavat toki muita ihmisiä vaikka se aikaa ja vaivaa viekin. Nykyään lähinnä toivon että olen joskus tosi rikas ja kun nämä kaivautuvat koloistaan asuntolainajelpin toivossa niin nauran paskaisesti...
Näin se varmaankin on - ei riitä kiinnostus tapaamaan, ei jakseta nähdä niin "suurta vaivaa".
Nytkin sain yhdeltä heistä innostuneen viestin liittyen meidän menneisyyden hetkiin (eräs huikea reissu). Siitä rohkaistuneena vastasin, että hei olispa ihana tavata, kävisikö sulle tämä viikonloppu. Vastaus tuossa tulikin jo. Eli ei onnistu.
Tästä tulee ennen kaikkea todella surullinen mieli. Olenko näin huonoa seuraa, merkkaanko näin vähän ystävilleni. Niin kai sitten.
Nämä on inhottavia juttuja, tuttua minullekin. Tai sitten kaveri sanoo että juu sopii ja päivä lähenee ja sen jälkeen ei kuulukaan enää mitään kun pitäisi sopia tarkempi kellonaika, ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin, kuin maa olisi nielaissut koko ihmisen!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin sitä vaan kelpaa nettiseuraksi viestein ja kuvin, mutta ei seuraksi kasvotusten.
Sama juttu, tosin viestitkin on loppuneet. Kai se syy on sama kuin miesten kohdalla, ei vaan kiinnosta tarpeeksi nähdä livenä. Onhan viestittely tuhat kertaa helpompaa kuin järjestää tapaaminen. Minun (ex) kaverini tapaavat toki muita ihmisiä vaikka se aikaa ja vaivaa viekin. Nykyään lähinnä toivon että olen joskus tosi rikas ja kun nämä kaivautuvat koloistaan asuntolainajelpin toivossa niin nauran paskaisesti...