8-vuotiaan huuto/raivokohtaukset, mikä avuksi?
Tämä ei taida olla ihan "normaalia" 8-vuotiaan käytöstä. Huutaminen, itkeminen ja raivoaminen (toisten lyöminen, tavaroiden heittely) alkaa pienimmänkin vastoinkäymisen kohdalla, ja toisinaan ihan muuten vaan ns. tyhjästä. Uskon että ei osaa käsitellä pettymyksiä tai vastoinkäymisiä ollenkaan, varmasti siitä johtuu ainakin osittain. Kun tällainen tilanne alkaa, ei lasta oikein mikään enää hillitse vaikka kuinka yrittäisi kysyä että miten voi auttaa tai kertoa järkeviä ratkaisuja, huutaa ja itkee vaan pää punaisena, menee johonkin omituiseen "tilaan", on ihan hysteerinen. Mä en oikeasti tiedä että miten tuollaisessa tilanteessa pitäisi toimia, välillä hävettää kamalasti olla kyseisen lapsen kanssa julkisilla paikoilla. Mitä voin/saan tehdä jos lapsi saa tuollaisen "kohtauksen" jossain julkisella paikalla? Saako lapsen kantaa vaikka väkisin autoon tms.? Kohta tietysti sekään ei onnistu kun tuosta vielä kasvaa isommaksi.
Lapsen sisarukset ovat normaaleja käytökseltään, heidän kanssa ei ole minkäänlaista ongelmaa. Vietän kyseisen lapsen/lasten kanssa aikaa muutaman kerran kuukaudessa, emme siis asu 24/7 yhdessä, joka sekin tietysti hankaloittaa ongelman ratkaisua. Tiedän senkin, että en pysty tätä ongelmaa kokonaan ratkaisemaan vallitsevien olosuhteiden vuoksi, mutta kaipaisin jotain apua, miten tuollaisen herkän/vaikean lapsen kanssa pärjäisi mahdollisimman hyvin.
Kommentit (47)
Ns. holding-tekniikka toimii usein noissa tilanteissa. Eli pitelee lasta sylissä paikallaan eikä sano lapselle sanaakaan ainakaan ennen kuin lapsi alkaa olla taas puheella tavoitettavissa.
Onko lämmin ja turvallinen kosketus ja empatia jo kokeiltu? Monella tuo johtuu siitä, että olo on turvaton ja yksinäinen ja tunteet lähtevät hallitsenattomaan sekamelskaan. Komentaminen ja kylmyys vain pahentavat asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Ns. holding-tekniikka toimii usein noissa tilanteissa. Eli pitelee lasta sylissä paikallaan eikä sano lapselle sanaakaan ainakaan ennen kuin lapsi alkaa olla taas puheella tavoitettavissa.
huh, löysinpä tämän aloitukseni.
Muistan kerran kokeilleeni tuollaista sylissä pitämistä kun lapsi oli nuorempi (suunnilleen 3 vuotta sitten). Suunnilleen puoli tuntia huusi, itki ja rimpuili siinä sylissä. En enää olisi jaksanutkaan (otti aika koville pidellä lasta aloillaan tuo koko puoli tuntia), luovutin kun lapsen isä sanoi että ei tuo tehoa, anna sen mennä tms. En kyllä usko että tuohon kyseiseen lapseen se tehoaisi, jaksaisi varmaan huutaa ja rimpuilla kauemmin kun mitä tuollaista 8-vuotiasta jaksaisi sylissä aloillaan pidellä.
-ap
Muistan omasta päiväkerhoajoista kun joukossa oli tuollainen poika. Ei kestänyt mitään ja riitaantui kaikkien kanssa ja kantoi kaunaa kuukasitolkulla. Nyt hän on 35 ja on ihan samanlainen, käyttää lääkkeitä ja alkoholia sekaisin. Juo kiljua. Pukeutuu sukkahousuihin ja uhkailee ihmisiä ja skitsoilee muille kun hänellä on paha olo. Sitten kun ihmiset hänet hylkää, niin alkaa vainoaminen. Ei se sinun lapsesi tule koskaan muuttumaan, jos on jo tuon ikäisenä narsisti.
Sinun pitää raivostua kovempaa ja huutta kovempaa, jotta lapsesi pelästyy. Muu ei oikeasti tehoa. Jos se ei ikinä sinua pelkää, niin olette kusessa kun se kasvaa aikuiseksi. Voi tehd äteille mitä tahansa, kun huomaa olevansa isompi ja vahvempi.
Adoptoitavaksi antaminen voisi auttaa.
No on sulla mies kun ei yhtä lasta saa kuriin.
Hyi mitä vastauksia, varmaan "vitsillä" kirjoiteltu mutta silti.
Ja lapsi ei ole minun biologinen lapsi, olen äitipuoli ja vietän aikaa lapsen kanssa muutaman kerran kuukaudessa.
-ap
Uhkaat hylätä. Sanot että jos ei käytös muutu, niin joutuu kasvatuslaitokseen, vieraiden ihmisten kynsiin. Sanot myös ettei koskaan tule tippumaan viikkorahaa tms. Pitäisi tehota, ellei hän ole sairas mieleltään.
Johan tuli taas provoja tähän ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Johan tuli taas provoja tähän ketjuun.
Taitaa olla saman tyypin tekosia kuin mikä jauhaa persujen hakkaamisesta joka toisessa ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi mitä vastauksia, varmaan "vitsillä" kirjoiteltu mutta silti.
Ja lapsi ei ole minun biologinen lapsi, olen äitipuoli ja vietän aikaa lapsen kanssa muutaman kerran kuukaudessa.
-ap
Tästä on kuule vitsit kaukana saa tanan huo ra. Minä tiedän kuka sinä olet.
Lähtiköhän sulla nyt vähän lapasesta?
-ap
Miten pelaaminen/netinkäyttö? Onko aika rajattu ja sisältö valvottu?
En aattele tätä välttis syynä, mutta yhtenä lyhytpinnaisuutta ylläpitävänä asiana.
Miten pelaaminen/netinkäyttö? Onko aika rajattu ja sisältö valvottu?
En aattele tätä välttis syynä, mutta yhtenä lyhytpinnaisuutta ylläpitävänä asiana.
Vierailija kirjoitti:
Jämäkkä ja johdonmukainen kieltäminen heti kun se alkaa. Lapselle pitää tehdä selväksi, että tuollaista ei hyväksytä.
Lapsen siirto syrjemmäs jos on häiriöksi ulkopuolisille, vaikka sitten kantamalla jos taluttaminen ei onnistu. Tarvittaessa rankaisu/kuritus jos lapsi on uhmakas eikä halua totella.
Tämä toiminee, jos ns normaali lapsi on vain jäänyt kasvatusta vaille ja oman toiminnan säätely sekä tunteiden hallinta on normaalisti opeteltavissa (toki myöhään tässä kohtaa). Mutta ei toimi, mikäli kyse keskushermostotason viasta, siihen haettava jo ihan ammattiapua..
Vierailija kirjoitti:
Miten pelaaminen/netinkäyttö? Onko aika rajattu ja sisältö valvottu?
En aattele tätä välttis syynä, mutta yhtenä lyhytpinnaisuutta ylläpitävänä asiana.
No tämäkin varmasti vaikuttaa. Lapsi viettää tosi paljon aikaa puhelimella, jatkuvasti tulee viestejä ja koko ajan on joku peli käynnissä. Tuskin ainakaan auttaa siihen lyhytpinnaisuuteen. Meillä ollessaan kyllä rajoitetaan puhelimen käyttöä, lapset eivät juuri ollenkaan ole puhelimella meillä ollessaan.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi mitä vastauksia, varmaan "vitsillä" kirjoiteltu mutta silti.
Ja lapsi ei ole minun biologinen lapsi, olen äitipuoli ja vietän aikaa lapsen kanssa muutaman kerran kuukaudessa.
-ap
Tästä on kuule vitsit kaukana saa tanan huo ra. Minä tiedän kuka sinä olet.
Lähtiköhän sulla nyt vähän lapasesta?
-ap
Tottakai minulla lähtee lapasesta todella usein. Siinä vaiheessa ihmiset tajuavat väistää tai kokevat käsittämätöntä väkivaltaa.
Lyhytpinnaisuus on persoonan piirre. Ei se tule koskaan siitä miksikään muuttumaan.
Jämäkkä ja johdonmukainen kieltäminen heti kun se alkaa. Lapselle pitää tehdä selväksi, että tuollaista ei hyväksytä.
Lapsen siirto syrjemmäs jos on häiriöksi ulkopuolisille, vaikka sitten kantamalla jos taluttaminen ei onnistu. Tarvittaessa rankaisu/kuritus jos lapsi on uhmakas eikä halua totella.