Varattu ja ihastunut toiseen. Onko kokemusta? Mitä teit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihastunut mieheni veljeen. Olen jo vanha konkari (no en ole, mutta monessa liemessä keitetty teini-ikäisestä asti, koska seurustelukuviot olleet läsnä 14-vuotiaasta asti joten osaan suhtautua tähän suhteellisen tyylikkäästi ainakin omasta mielestäni) ja olen päättänyt etten tee mitään. Sitä paitsi en ole varma pidänkö enemmän tilanteen luomasta jännityksestä vai siitä, että haluan olla ihastunut saavuttamattomasti, joten en senkään takia vie tilannetta eteenpäin. Välttelen myös tilanteita joissa on alkoholia ja miehen veli kaupanpäällisinä, se kuvio olisi tuhoontuomittu ja nolaisin vain itseni. Ilmeisesti miehen veli ajattelee samoin, koska on vältellyt suvun mökkireissuja ja kaikkia yhteisiä tapaamisia kuin ruttoa sen jälkeen kun humalassa tunnustin tykkääväni hänestä. Joka tapauksessa mitään ei tule tapahtumaan, lusin ensin avioliittoni läpi ja keskityn itseeni ja siihen että elämä on mahtavaa ilman draamaakin. 

Eikö toi että humalassa tunnustaa tykkäävänsä ole jo "jonkin tekemistä"? Siis kun sanoit ettet ole tehnyt mitään? Onhan sekin eräänlainen teko. 

Vauva.fi - ikuinen hiustenhalkomo, olikin jo ikävä tätä jankutusta. Kannattaisiko joskus ajatella, että kaikki puhe ei ole aina vonkaamista? Sanoin vain suoraan, että näin on käynyt, mutta saippuaoopperan välttämiseksi mitään ei tuu tapahtumaan. Saattaa olla myös, että sovimme tällä tavalla olevamme vain kavereita ja kumpikin tietää olla törmäämättä toisiinsa tai ainakin itse tiedän. On mun mielestä miljoonasti helpompaa ja tehty mikä tehty. 

Kun tunnutit humallassa tykkääväsi miehesi veljestä, niin mielestäsi sillä tavalla sovitte olevanne kavereita. Erikoista ajattelua. Ja sen jälkeen tuo veli on vältellyt sinua ja mielestäsi te molemmat nyt välttelette toisianne. Just.

Miten vain haluat tuon kommentin lukea. Et ole tainnut hirveästi elää kun nämä kaksi asiaa poissulkevat toisensa samasta keskustelusta? :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kysymys, kun ei tiedä taustoja. Onko nykyinen suhteesi millä tolalla?

Kyllä minä sanoisin että meillä on ihan hyvä avioliitto, rakkautta on edelleen enkä voi väittää että olisin onneton tai että meillä olisi jotain suuria ongelmia. Intohimoon ja sellaiseen voisi varmasti panostaa enemmän. Mutta ei minua siis kotona mitenkään kaltoin kohdella että sen takia haikailisin toisen perään.

Ihmetyttää lähinnä, kun aiemmin elämässä ajattelin aina että suhteen ulkopuolinen ihastus on aina "oire" jostain syvemmästä ongelmasta, mutta en kyllä keksi omalla kohdalla yhtään mikä ongelma se voisi olla. Keski-iän kriisi? ap

Luulen, että se syy on nykyaika. Tänä päivänä ei tarvita mitään suurempaa syytä siihen, että omaan elämään haetaan kipinää ulkopuolelta.

Tämä on niin väsynyt väite parisuhteiden ulkopuolisista suhteista. Ei tarvitse mennä sataakaan vuotta taakse päin historiaan, niin hovielämä ja yläluokka oli täynnä avioliiton ulkopuolisia romansseja. Viisikymmentä vuotta sitten perheenisät kahlitsivat vaimot koteihinsa ja tapailivat vieraita naisia. Ihan kautta aikain on petetty ja jätetty ja tapailtu muita, nykyaikana netti tekee siitä näkyvämmän ilmiön. 

Eli parisuhteet on suurimmaksi osaksi pas-kaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kysymys, kun ei tiedä taustoja. Onko nykyinen suhteesi millä tolalla?

Kyllä minä sanoisin että meillä on ihan hyvä avioliitto, rakkautta on edelleen enkä voi väittää että olisin onneton tai että meillä olisi jotain suuria ongelmia. Intohimoon ja sellaiseen voisi varmasti panostaa enemmän. Mutta ei minua siis kotona mitenkään kaltoin kohdella että sen takia haikailisin toisen perään.

Ihmetyttää lähinnä, kun aiemmin elämässä ajattelin aina että suhteen ulkopuolinen ihastus on aina "oire" jostain syvemmästä ongelmasta, mutta en kyllä keksi omalla kohdalla yhtään mikä ongelma se voisi olla. Keski-iän kriisi? ap

Luulen, että se syy on nykyaika. Tänä päivänä ei tarvita mitään suurempaa syytä siihen, että omaan elämään haetaan kipinää ulkopuolelta.

Tämä on niin väsynyt väite parisuhteiden ulkopuolisista suhteista. Ei tarvitse mennä sataakaan vuotta taakse päin historiaan, niin hovielämä ja yläluokka oli täynnä avioliiton ulkopuolisia romansseja. Viisikymmentä vuotta sitten perheenisät kahlitsivat vaimot koteihinsa ja tapailivat vieraita naisia. Ihan kautta aikain on petetty ja jätetty ja tapailtu muita, nykyaikana netti tekee siitä näkyvämmän ilmiön. 

Eli parisuhteet on suurimmaksi osaksi pas-kaa.

Juu, tämähän se pointti olikin... Ei, vaan että uskottomuutta ei kyllä parhaalla tahdollakaan voi kutsua miksikään nykyajan villitykseksi.

Kyllähän ihminen on jotain vailla, jos ihastuu toiseen. Se voi olla huomiota, rakkautta tms. Luulen, että aloittaja ei vaan pysty hyvin analysoimaan tunteitaan. Ihminen ei voi olla rakastunut kahteen yhtä aikaa, joten rakkaus on luultavasti kuollut. Toinen asia voi olla, että seksissä tai tunnetasolla ei täyty se mitä haluaa. Jos tietää, mikä on vialla niin sitä voi yrittää korjata.

Klassisesti toisiin ihastuvilla parisuhde on huono, jo lähtökohtaisesti väärät ihmiset ovat pariutuneet. Esimerkiksi toisella on huono tinneäly ja toinen on herkkä. Herkkä ihminen on tyytymätön parisuhteeseen, jossa toinen loukkaa. Helppo ihastua toiseen, joka on herkkä ja tunneälykäs. Fiksu idea myös lopettaa suhde, koska tunnetasolla ei olla kohdattu. Parisuhde voi ulospäin olla kulisseissa hyvä, mutta ei kuitenkaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihastunut mieheni veljeen. Olen jo vanha konkari (no en ole, mutta monessa liemessä keitetty teini-ikäisestä asti, koska seurustelukuviot olleet läsnä 14-vuotiaasta asti joten osaan suhtautua tähän suhteellisen tyylikkäästi ainakin omasta mielestäni) ja olen päättänyt etten tee mitään. Sitä paitsi en ole varma pidänkö enemmän tilanteen luomasta jännityksestä vai siitä, että haluan olla ihastunut saavuttamattomasti, joten en senkään takia vie tilannetta eteenpäin. Välttelen myös tilanteita joissa on alkoholia ja miehen veli kaupanpäällisinä, se kuvio olisi tuhoontuomittu ja nolaisin vain itseni. Ilmeisesti miehen veli ajattelee samoin, koska on vältellyt suvun mökkireissuja ja kaikkia yhteisiä tapaamisia kuin ruttoa sen jälkeen kun humalassa tunnustin tykkääväni hänestä. Joka tapauksessa mitään ei tule tapahtumaan, lusin ensin avioliittoni läpi ja keskityn itseeni ja siihen että elämä on mahtavaa ilman draamaakin. 

Eikö toi että humalassa tunnustaa tykkäävänsä ole jo "jonkin tekemistä"? Siis kun sanoit ettet ole tehnyt mitään? Onhan sekin eräänlainen teko. 

Vauva.fi - ikuinen hiustenhalkomo, olikin jo ikävä tätä jankutusta. Kannattaisiko joskus ajatella, että kaikki puhe ei ole aina vonkaamista? Sanoin vain suoraan, että näin on käynyt, mutta saippuaoopperan välttämiseksi mitään ei tuu tapahtumaan. Saattaa olla myös, että sovimme tällä tavalla olevamme vain kavereita ja kumpikin tietää olla törmäämättä toisiinsa tai ainakin itse tiedän. On mun mielestä miljoonasti helpompaa ja tehty mikä tehty. 

Kun tunnutit humallassa tykkääväsi miehesi veljestä, niin mielestäsi sillä tavalla sovitte olevanne kavereita. Erikoista ajattelua. Ja sen jälkeen tuo veli on vältellyt sinua ja mielestäsi te molemmat nyt välttelette toisianne. Just.

Ihan hyvin voi kaksi aikuista ottaa keskenään puheeksi että nyt on tällaisia tunteita, mutta olosuhteiden takia en halua että välillämme tapahtuu mitään, yritetään siis olla kavereita, jooko? En tiedä onko tämän keskustelun käyminen humalassa se kaikkein fiksuin veto, mutta mikäli lopputulos on se että molemmat tietävät missä mennään eikä kukaan joudu petetyksi niin sittenhän asia on ratkaistu tyylikkäimmällä mahdollisella tavalla. Ilmeisesti suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu se, että asiat pitää vaan kantaa hiljaa sisällään hautaan asti, koska kaikki muu on jotenkin epäkunniallista toimintaa. Kyllä asioista pitää voida puhua, parempi niin kuin että sitten jossain sukujuhlissa päädytään miestenvessaan känniselle pikapanolle joka hävettää ja kaduttaa molempia osapuolia jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän ihminen on jotain vailla, jos ihastuu toiseen. Se voi olla huomiota, rakkautta tms. Luulen, että aloittaja ei vaan pysty hyvin analysoimaan tunteitaan. Ihminen ei voi olla rakastunut kahteen yhtä aikaa, joten rakkaus on luultavasti kuollut. Toinen asia voi olla, että seksissä tai tunnetasolla ei täyty se mitä haluaa. Jos tietää, mikä on vialla niin sitä voi yrittää korjata.

Klassisesti toisiin ihastuvilla parisuhde on huono, jo lähtökohtaisesti väärät ihmiset ovat pariutuneet. Esimerkiksi toisella on huono tinneäly ja toinen on herkkä. Herkkä ihminen on tyytymätön parisuhteeseen, jossa toinen loukkaa. Helppo ihastua toiseen, joka on herkkä ja tunneälykäs. Fiksu idea myös lopettaa suhde, koska tunnetasolla ei olla kohdattu. Parisuhde voi ulospäin olla kulisseissa hyvä, mutta ei kuitenkaan ole.

Sinun mielestäsi pitää siis lopettaa parisuhde sillä siunaamalla kun tuntee vetoa johonkin toiseen, koska se on merkki siitä että rakkaus on kuollut? Kuinka pitkiä sinun parisuhteesi ovat olleet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän ihminen on jotain vailla, jos ihastuu toiseen. Se voi olla huomiota, rakkautta tms. Luulen, että aloittaja ei vaan pysty hyvin analysoimaan tunteitaan. Ihminen ei voi olla rakastunut kahteen yhtä aikaa, joten rakkaus on luultavasti kuollut. Toinen asia voi olla, että seksissä tai tunnetasolla ei täyty se mitä haluaa. Jos tietää, mikä on vialla niin sitä voi yrittää korjata.

Klassisesti toisiin ihastuvilla parisuhde on huono, jo lähtökohtaisesti väärät ihmiset ovat pariutuneet. Esimerkiksi toisella on huono tinneäly ja toinen on herkkä. Herkkä ihminen on tyytymätön parisuhteeseen, jossa toinen loukkaa. Helppo ihastua toiseen, joka on herkkä ja tunneälykäs. Fiksu idea myös lopettaa suhde, koska tunnetasolla ei olla kohdattu. Parisuhde voi ulospäin olla kulisseissa hyvä, mutta ei kuitenkaan ole.

Sinun mielestäsi pitää siis lopettaa parisuhde sillä siunaamalla kun tuntee vetoa johonkin toiseen, koska se on merkki siitä että rakkaus on kuollut? Kuinka pitkiä sinun parisuhteesi ovat olleet?

Olen eri henkilö, mutta minulla on kokemusta naisesta, joka ehti ihastua moneen eri mieheen parisuhteen aikana ja myös sekoili humalassa. Tulin siihen johtopäätökseen, että jotkut vaan ovat epäluotettavia, eivätkä hallitse itseään, vaan toistavat samoja virheitä aina uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihastunut mieheni veljeen. Olen jo vanha konkari (no en ole, mutta monessa liemessä keitetty teini-ikäisestä asti, koska seurustelukuviot olleet läsnä 14-vuotiaasta asti joten osaan suhtautua tähän suhteellisen tyylikkäästi ainakin omasta mielestäni) ja olen päättänyt etten tee mitään. Sitä paitsi en ole varma pidänkö enemmän tilanteen luomasta jännityksestä vai siitä, että haluan olla ihastunut saavuttamattomasti, joten en senkään takia vie tilannetta eteenpäin. Välttelen myös tilanteita joissa on alkoholia ja miehen veli kaupanpäällisinä, se kuvio olisi tuhoontuomittu ja nolaisin vain itseni. Ilmeisesti miehen veli ajattelee samoin, koska on vältellyt suvun mökkireissuja ja kaikkia yhteisiä tapaamisia kuin ruttoa sen jälkeen kun humalassa tunnustin tykkääväni hänestä. Joka tapauksessa mitään ei tule tapahtumaan, lusin ensin avioliittoni läpi ja keskityn itseeni ja siihen että elämä on mahtavaa ilman draamaakin. 

Eikö toi että humalassa tunnustaa tykkäävänsä ole jo "jonkin tekemistä"? Siis kun sanoit ettet ole tehnyt mitään? Onhan sekin eräänlainen teko. 

Vauva.fi - ikuinen hiustenhalkomo, olikin jo ikävä tätä jankutusta. Kannattaisiko joskus ajatella, että kaikki puhe ei ole aina vonkaamista? Sanoin vain suoraan, että näin on käynyt, mutta saippuaoopperan välttämiseksi mitään ei tuu tapahtumaan. Saattaa olla myös, että sovimme tällä tavalla olevamme vain kavereita ja kumpikin tietää olla törmäämättä toisiinsa tai ainakin itse tiedän. On mun mielestä miljoonasti helpompaa ja tehty mikä tehty. 

Kun tunnutit humallassa tykkääväsi miehesi veljestä, niin mielestäsi sillä tavalla sovitte olevanne kavereita. Erikoista ajattelua. Ja sen jälkeen tuo veli on vältellyt sinua ja mielestäsi te molemmat nyt välttelette toisianne. Just.

Ihan hyvin voi kaksi aikuista ottaa keskenään puheeksi että nyt on tällaisia tunteita, mutta olosuhteiden takia en halua että välillämme tapahtuu mitään, yritetään siis olla kavereita, jooko? En tiedä onko tämän keskustelun käyminen humalassa se kaikkein fiksuin veto, mutta mikäli lopputulos on se että molemmat tietävät missä mennään eikä kukaan joudu petetyksi niin sittenhän asia on ratkaistu tyylikkäimmällä mahdollisella tavalla. Ilmeisesti suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu se, että asiat pitää vaan kantaa hiljaa sisällään hautaan asti, koska kaikki muu on jotenkin epäkunniallista toimintaa. Kyllä asioista pitää voida puhua, parempi niin kuin että sitten jossain sukujuhlissa päädytään miestenvessaan känniselle pikapanolle joka hävettää ja kaduttaa molempia osapuolia jälkeenpäin.

Jos se on vaan toisen päässä se ihastus. Sen, jolla on jo mies ja jonka ihastuksen kohde on tämän miehen veli. Fiksuinta on todellakin jättää keskustelematta ja unohtaa se oma ihastus, ja se on tyylikkäintä siinä tilanteessa. Jos ihastus jatkuu, niin kannattaa miettiä tarkkaan, onko sellaisessa suhteessa, jossa haluaa olla, kun kerran miehen lähipiirikin alkaa jo kiinnostaa vähän liikaa. Jos siitä pitää puhua, niin puhuu jollekin ulkopuoliselle. Ehkä jopa ammattiauttajalle.

Hämmentää olla ihastunut! Olen ollut mieheni kanssa kohta 20 vuotta ja meillä menee ihan hyvin. Mies on huomaavainen ja kehuu minua, en kärsi huomiopulasta. Tapasin viikko sitten miehen työpiireistä. Aluksi en kiinnittänyt häneen mitään huomiota, mutta yhtäkkiä iski kuin metrin halko! Olisin voinut sukeltaa hänen silmiin. Silmäily oli selvästi molemminpuolista. Siihen silmäpeliin se jäikin, olihan mieskin varattu. On hyvin todennäköistä, ettemme tapaa enää ikinä. (Ajatus tuntuu musertavalta!) Välimatkaa on satoja kilometrejä. Ehkä tapaamme vielä joskus työn merkeissä. Nyt taistelen itseni kanssa, että "ruokinko" tätä ihastusta haaveilemalla ja nautin tästä hupsusta tunteesta vai vihellänkö pelin päässäni poikki ja palaan harmaaseen arkeen. Sinäänsä tälläisesta kaukaisesta ihastuksesta olisi helppo nauttia, kun ei ole vaaraa, että mitään sopimatonta tapahtuisi. Mutta toisaalta tämä rauhaton olo on vähän inhottavaakin. Takokaa päähäni järkeä!

Kumpikin varattuja, kumpikaan ei lähtenyt mihinkään matkaan, mutta pitihän se kerran nyt panna.

On kokemusta. Tietenkään en ollut niin ääliö, että olisin mennyt fiiliksen mukaan, ja heittänyt vuosien hyvän avioliiton romukoppaan vain ohimenevän tunteen takia.

Kyllä, ne tunteet yleensä menee myös pois! (Minulla kesti n. 1,5v, mut meni kuin menikin.) Ja avioliitto voi paremmin kuin ikinä.

Nyt järki ja moraali käteen, tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Hämmentää olla ihastunut! Olen ollut mieheni kanssa kohta 20 vuotta ja meillä menee ihan hyvin. Mies on huomaavainen ja kehuu minua, en kärsi huomiopulasta. Tapasin viikko sitten miehen työpiireistä. Aluksi en kiinnittänyt häneen mitään huomiota, mutta yhtäkkiä iski kuin metrin halko! Olisin voinut sukeltaa hänen silmiin. Silmäily oli selvästi molemminpuolista. Siihen silmäpeliin se jäikin, olihan mieskin varattu. On hyvin todennäköistä, ettemme tapaa enää ikinä. (Ajatus tuntuu musertavalta!) Välimatkaa on satoja kilometrejä. Ehkä tapaamme vielä joskus työn merkeissä. Nyt taistelen itseni kanssa, että "ruokinko" tätä ihastusta haaveilemalla ja nautin tästä hupsusta tunteesta vai vihellänkö pelin päässäni poikki ja palaan harmaaseen arkeen. Sinäänsä tälläisesta kaukaisesta ihastuksesta olisi helppo nauttia, kun ei ole vaaraa, että mitään sopimatonta tapahtuisi. Mutta toisaalta tämä rauhaton olo on vähän inhottavaakin. Takokaa päähäni järkeä!

Tiedostan itsekin, kuinka naurettava olen tämän asiani kanssa. Eilen firman fb-sivuilla oli kuvia ja keskustelua viime viikon työtapahtumasta ja menin aivan sekaisin, kun tämä mies tykkäsi kommentistani. Kyseisestä viestistä saattoi lukea rivien välistä vihjauksen siihen meidän flirttiin, joten vähemmästäkin menee hämilleen. Ihan kuin olisin joku teini, vaikka ikä alkaa jo nelosella! Anteeksi, että pidän täällä tällaista yksinpuhelua aiheesta, mutta minulla on valtava tarve saada puhua tästä asiasta, mutta ei ole ketään, kenelle voisin uskoutua. Siksi pitää tänne kirjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän ihminen on jotain vailla, jos ihastuu toiseen. Se voi olla huomiota, rakkautta tms. Luulen, että aloittaja ei vaan pysty hyvin analysoimaan tunteitaan. Ihminen ei voi olla rakastunut kahteen yhtä aikaa, joten rakkaus on luultavasti kuollut. Toinen asia voi olla, että seksissä tai tunnetasolla ei täyty se mitä haluaa. Jos tietää, mikä on vialla niin sitä voi yrittää korjata.

Klassisesti toisiin ihastuvilla parisuhde on huono, jo lähtökohtaisesti väärät ihmiset ovat pariutuneet. Esimerkiksi toisella on huono tinneäly ja toinen on herkkä. Herkkä ihminen on tyytymätön parisuhteeseen, jossa toinen loukkaa. Helppo ihastua toiseen, joka on herkkä ja tunneälykäs. Fiksu idea myös lopettaa suhde, koska tunnetasolla ei olla kohdattu. Parisuhde voi ulospäin olla kulisseissa hyvä, mutta ei kuitenkaan ole.

Vailla? Onkos sinkutkin vailla jos ihastuvat ja ne ketkä eivät ihastu vaikka haluaisivat eivät sitten ole mitään vailla? 

Ihmeellinen ajattelutapa.

Mitäpä jos siihen ihmiseen ihastutaan sen ihmisen persoonan takia oli sinkku taikka varattu? 

Eriasia sitten lähteekö sille ihastukselleen mitään tekemään. 

Itse en usko siihen yhteen oikeaan vaan varmasti on jokaiselle monia sopivia, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, toisilla käy tuuri toisilla ei, sitoutuminen on aina päätös, ihastuminen on taas tunne. 

Yleisimmin varmaan käy, että homma ei toimi uudenkaan kanssa kuin hetken  ja vanhakin suhde on jo sitten mennyttä. Ainakin jos on työpaikka ihastuksesta kysymys. Minkälainen nainen on valmis suhteeseen varatun kanssa? Mieti sitä.

- kokemusta on

up

Eropaperit vetämään ja uuden miehen mukaan täyttä vauhtia.

Niin helppoa se on, kaikille tunteettomille pettäjille.

On kokemusta, minulla on ollut salasuhde jo kuudetta vuotta erääseen mieheen. Molemmilla vaihtunu kumppanitkin tässä välissä. Ei tehä ehkä mitään. Ajateltiin jatkaa näin hamaan loppuun saakka.

Mä ihastun vain miehiin joiden kuvittelen, tai jotka antavat ymmärtää olevansa minun elämäni miehiä. Tällaisa ei mieheni jälkeen ole tullut vastaan ainuttakaan, koska siihen että tiedän jonkun olisi elämäni mies, vaatii sen että hän olisi kulkenut kanssani läpi vaikeidenkin aikojen. Tällaisia henkilöitä on tasan yksi, eli nykyinen mieheni, enkä tiedä kyllä yhtään syytä miksi lähtisin kokeilemaan jonkun uppo-oudon miehen kanssa että tulisikohan tästä suhteesta yhtä hyvä kuin nykyinen.

Olen käynyt elämäni aikana riittävän määrän miehiä läpi, eikä kukaan enää saa sukkia pyörähtämään. Sänkyhommat on kokeiltu jo kaikki kikat mitä ylipäätään koen jollain tasolla mukavaksi, joten ei ole haihattelua mihinkään suuntaan. Mielestäni olen nyt vasta valmis suhteeseen jossa ollaan lopun ikää. Pari kymppisenä en ollut vielä.

Ettekö voi googlettaa näitä keskusteluja?? Niitä löytyy netistä pilvinpimein.

Ja ei kai kukaan ulkopuolinen voi sanoa mitä pitää tehdä.

Jos olet niin yksinkertainen että sitä pitää kysyä netistä, on ehkä parempi pitää elämä niin yksinkertaisena kuin mahdollista. Muuhun ei äo riitä

En ole tehnyt mitään enkä aio tehdä. Odotan, että ihastus menee ohi.