Lohdutukseksi teille jotka pelkäätte kuolemaa

Cool! :) 

En pelkää kuolemaa, mutta elämää senkin edestä. Voisin kuolla vaikka heti, mutta elämää en pysty elämään hyvin ja oikein. Ja  se ahdistaa. Minua ei ole kukaan vastassa, kun kuolen koska en usko taivaaseen. En ole uskonnollinen ihminen ja ei minusta sellaista tulekaan.

Lohdullista. Mutta mä pelkään kuolemassa varmaan kipua ja eniten sitä, mitä jää jälkeeni, eli lapsen tuska äidin kuolemasta. Ja sitä tietoutta, että kohta kuolee, paitsi jos kuolee äkillisesti. Ja ajatus siitä, että kuoltuani elämä jatkuu. Perhe jatkaa elämää ja tulee joulut ja muut juhlat olman mua. Itsekästä, tiedän.

Kiitos ♥️

Vierailija kirjoitti:

Lohdullista. Mutta mä pelkään kuolemassa varmaan kipua ja eniten sitä, mitä jää jälkeeni, eli lapsen tuska äidin kuolemasta. Ja sitä tietoutta, että kohta kuolee, paitsi jos kuolee äkillisesti. Ja ajatus siitä, että kuoltuani elämä jatkuu. Perhe jatkaa elämää ja tulee joulut ja muut juhlat olman mua. Itsekästä, tiedän.

Lapsen tuska äidin kuolemasta on paljon pienempi kuin äidin tuska lapsen kuolemasta.

Vierailija kirjoitti:

En pelkää kuolemaa, mutta elämää senkin edestä. Voisin kuolla vaikka heti, mutta elämää en pysty elämään hyvin ja oikein. Ja  se ahdistaa. Minua ei ole kukaan vastassa, kun kuolen koska en usko taivaaseen. En ole uskonnollinen ihminen ja ei minusta sellaista tulekaan.

Tähän lisäisin vielä sen, että itse pelkään kuolevani yksin. Tiedän etten saa koskaan lapsia ja olen jo nyt todella yksinäinen ihminen. Toisaalta tämä on helpottava ajatus ettei kukaan jää suremaan, mutta samalla aiheuttaa kauheaa ahdistusta siitä kuinka kukaan ei muista minua kuoleman jälkeen. Kuka järjestää hautajaiset ja hoitaa asiani jos olen se yksinäinen vanhus. Nämä kaikki pelottavat ja aiheuttavat epävarmuutta. Sen tiedän, että jos asiat eivät muutu niin minua ei jää kukaan kaipaamaan ja tavallaan unohdun täysin, kun kuolen. Kuin minua ei olisi ollutkaan. Olen vasta nuori, mutta paljon nämä asiat pyörivät mielessä ja varsinkin nyt kun yksi tuttuva on kuollut ja häntä kaivataan ja kaipaan minäkin. Vertaan vaan omaan tilanteeseen kuinka minulla ei olisikaan ketään joka muistelisi.

Sivuhuomautus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lohdullista. Mutta mä pelkään kuolemassa varmaan kipua ja eniten sitä, mitä jää jälkeeni, eli lapsen tuska äidin kuolemasta. Ja sitä tietoutta, että kohta kuolee, paitsi jos kuolee äkillisesti. Ja ajatus siitä, että kuoltuani elämä jatkuu. Perhe jatkaa elämää ja tulee joulut ja muut juhlat olman mua. Itsekästä, tiedän.

Lapsen tuska äidin kuolemasta on paljon pienempi kuin äidin tuska lapsen kuolemasta.

Onko noin? Tutkimuksiako on tehty? Tietty yksilöllistä vaihtelua esiintyy.

Kiitos yrityksestä, mutta ei lohduta, ellet pysty todistamaan väitettäsi.

Minäkin olen yksinäinen ja jo melkein vanhus, täytän 60 v syksyllä. Ei ole lapsia eikä paljon sukulaisia ja ystäviäkään. Missään nimessä en haluaisi tehdä itsestäni mitään numeroa kuolemani jälkeen, ei perintöä, ei hyvää DNA:ta kenellekään. Veljeni sanoi ennen kuolemaansa että heittäkää vaikka pahvilaatikossa.

Mä pelkään sitä, etten ehdi tehdä kuolinsiivousta. Taidankin tehdä sen huomenna heti. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen yksinäinen ja jo melkein vanhus, täytän 60 v syksyllä. Ei ole lapsia eikä paljon sukulaisia ja ystäviäkään. Missään nimessä en haluaisi tehdä itsestäni mitään numeroa kuolemani jälkeen, ei perintöä, ei hyvää DNA:ta kenellekään. Veljeni sanoi ennen kuolemaansa että heittäkää vaikka pahvilaatikossa.

ja sinäkö olet ateisti? Että pistetään vaan pahvilaatikkoon ja se siitä? 

Suosittelen sulle TV7 ohjelmia TV.stä tai Radio Dei radiosta.  Ja sitten se Raamattu. Mieti uudelleen? Ei sun sielu mihinkään laatikkoon mene, mutta jonnekin se menee. Minne? Sen voit itse päättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen yksinäinen ja jo melkein vanhus, täytän 60 v syksyllä. Ei ole lapsia eikä paljon sukulaisia ja ystäviäkään. Missään nimessä en haluaisi tehdä itsestäni mitään numeroa kuolemani jälkeen, ei perintöä, ei hyvää DNA:ta kenellekään. Veljeni sanoi ennen kuolemaansa että heittäkää vaikka pahvilaatikossa.

ja sinäkö olet ateisti? Että pistetään vaan pahvilaatikkoon ja se siitä? 

Suosittelen sulle TV7 ohjelmia TV.stä tai Radio Dei radiosta.  Ja sitten se Raamattu. Mieti uudelleen? Ei sun sielu mihinkään laatikkoon mene, mutta jonnekin se menee. Minne? Sen voit itse päättää.

Keittiöön? 

Minä en ole koskaan halunnut lapsia ja ärsyttävää kun naapurit kuvittelevat että olen kateellinen niiden lapsenlapsistaan. Inhoan kakaroita enkä halua lähettyvillekkään niitä. Johan olisin itse tehnyt jos olisin halunnut. Kaikki tyhmät ihmiset kuvittelevat niin etteivät saa kakaroita ja eivät voi uskoa ettei niitä kaikki halua. Aliarvioidaan toisten älykkyysosamäärä eikä uskota ettei kaikki ihmiset ole yhtä tyhmiä kuin he itse ovat.