Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia kateellisuudesta
21.04.2019 |
Millaisia kokemuksia teillä on kateellisuudesta?
Kateellisuudesta teitä kohtaan, tai siitä kuinka olette olleet kateellisia jollekkin toiselle. Kertokaa myös vähän tarkemmin että miksi olette olleet kateellisia, tai miksi oletatte että teille ollaan oltu kateellisia?
Koen itse silloin tällöin että minulle ollaan kateellisia menestymiseni vuoksi. Erityisesti heidän osaltaan, joiden kanssa olemme yhdessä varttuneet samassa kaupungissa, kouluissa ja kulmilla. Taidan olla ainoa joka on tehnyt elämässään jotakin, saavuttanut jotakin ja pärjää nyt taloudellisesti merkittävän hyvin. En pyri korostamaan itseäni tai kehumaan asialla, mutta siitä huolimatta huomaan silloin tällöin kateellisuutta. Esimerkiksi saatan kuulla selkäni takana joskus ihmisten keskustelevan itsestäni ja kuulen seasta negatiivisia sanoja.
En ole kuitenkaan välittänyt, koska on käytännössä selvää että kyseessä on kateellisuus.
Esimerkiksi viimeksi kuulin ilkeää kommenttia autostani jonka ostin uutena muutama kuukausi sitten. Seuraavassa käänteessä ilkeän kommentin heittäjä pyysi minulta kyydin bussiasemalle. Vein hänet, mutta en viitsinyt sanoa ilkeästä kommentista mitään, ilkeyksiin mukaan lähteminen olisi typerää, varsinkin kun asetelmassa jossa toinen heittää uudella autollaan toisen bussiasemalle, on selvää kumpi on tilanteessa se ns "voittaja"..
Ikävää. Erityisesti kun pyrin olemaan kehuskelematta. Mutta tottakai haluan nauttia elämästäni ja elää kuten minulla on mahdollisuus. En ala esittämään köyhää, esimerkiksi muuttamaan yksiöön ja kulkemaan bussilla, vain että joku ei nyt pahoittaisi mieltään.
Tiedän ystäväpiiristäni myös niitä kehuskelija-rikkaita, ja sen ymmärrän jos heitä haukutaan. Meitä, jotka olemme itse varallisuutemme luoneet ja elämme kehuskelematta, ei tulisi mielestäni tölviä. Ikävää.
Kertokaa omia kokemuksianne?
Kommentit (12)
Voi luoja ap. Mikä sua vaivaa? Kiitos pääsiäisen parhaista nauruista.
ps. yritän olla kehuskelematta, mehustelematta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tokihan tilannetta on hyvä taustoittaa ja kertoa asian lähtökohdat, mutta ilmeisesti muutamat vastanneet eivät tällaista asiaa ymmärrä..
mummini oli kateellinen minulla syntymästäni kun vein hänen miehensä eli papan huomion. semmosta :D
En kadehdi mitään minkä voi saada rahalla.
En myöskään ammattia, työtä yms.
En myöskään lahjakkuutta. Koska lahjakkuus on ihmiselle suotu asia ja siitäkin voi iloita toisen puolesta.
Olen onnellinen toisen menestymisestä.
Se ei ole minulta pois. Minulla on ihan sopivasti kaikkea. Olen tyytyväinen osaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja ap. Mikä sua vaivaa? Kiitos pääsiäisen parhaista nauruista.
ps. yritän olla kehuskelematta, mehustelematta...
Minua aina vähän ihmetyttää ihmiset, jotka nauravat toiselle ihmiselle. Tulee mieleen alakouluikäinen lapsi, joka toisen heikkouden nähdessään alkaa naureskella ja toivoo muidenkin alkavan naureskella hänen kanssaan. On paljon kivempaa kiusata kun on tukijoukot mukana.
Rakas Ap.
Oletko ajatellut, että taivaallisten aarteiden kerääminen on se kaikkein tärkein asia?
Usko ja hyvä omatunto. Se, että on synnit anteeksi ja Rauha Jumalan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini sisaret olivat hänelle kateellisia. Äitini oli kaunis nainen ja hänen perhe-elämänsä oli kunnossa. Hänen miehensä ei juopotellut, ei tapellut eikä pahoinpidellyt vaimoaan. Sisarkateus kestää elämän loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Rakas Ap.
Oletko ajatellut, että taivaallisten aarteiden kerääminen on se kaikkein tärkein asia?
Usko ja hyvä omatunto. Se, että on synnit anteeksi ja Rauha Jumalan kanssa.
Itseasiassa uskon jumalaan.
En myöskään pidä maallista mammonaa erityisen hyvänä asiana, lähinnä näen sen vain elämää helpottavana tekijänä, mukavana lisämausteena.
Sehän se surullista onkin, kun usein tällaisessa tilanteessa toiset ihmiset tekevät varallisuutesi merkityksellisemmäksi kuin mitä sen itse teet, kun itse pidät tärkeänä ystävyyssuhteita, perhettä ja muita vastaavia asioita.
Ei raha tee onnelliseksi, mutta kyllähän se tottakai elämää helpottaa.
Hassua kuinka täälläkin tartutaan juuri siihen varallisuuteen, eikä itse asiaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mistään kateellinen. Tuskin kukaan on minulle kateellinen.
Olen tyytyväinen elämääni. Älä sinäkään turhaa mieti tuollaista.
Ehkä löydät vielä oikeita ystäviä.
Tässä köyhä tyttö kirjoittaa joka on luonut kuitenkin itse toimeentulevan elämän. Ja saat olla varma että kadehtijoita piisaa.
Joten emme siis välitä vaan keskitymme omaan elämäämme. Joku sanoo itsekkyydeksi, sanokoon.
Olen siis +nelikymppinen yh joka teki lapset "väärälle" miehelle. Miehelle joka sanoi jees jees eikä välittänyt lapsista tuon taivaallista ja itse hormooni höyryissäni en halunnut nähdä totuutta. Ja kyllä, itse mieheni valitsin ja kyllä, merkit olivat näkyvissä ennen lapsia. Lapsiani en kadu, ovat parasta mitä olen elämääni saanut.
Matalapalkka-alalla työskentelen, enkä omaa kunnianhimoa lukea itseäni yhtään sen korkeammalle. Riittää että saan tehdä työni ja sillä kituutan mieluusti. Jostain syystä se aiheuttaa närää ihmisissä, varsinkin kun sanon ettei ole esim. autokorttia varaa esikoiselle kustantaa. Tuo on totuus, jotkut sanovat että valitan vaan kaiken aikaa. No ööö, tuo sattuu olemaan elämääni. Asia jota en voi tehdä vaikka haluaisin niin miksi siitä ei saa myöskään puhua? En valita, totean.
Muutoin elämä on hyvää vaikkakin köyhää. Emme käy ulkomailla tai matkustele ympäriinsä, huvitukset ovat lähempänä ja yleensä ilmaisia. Olemme tyytyväisiä ja sekös se harmittaa mitä ilmeisemmin aika montaakin ns. lähipiirissä olevaa. Pitäisi varmasti vaan valittaa kaikesta kaiken aikaa ja voivotella, olla katkera ja vihainen.
Mitä kadehtimista on köyhän elämässä? Tai miksi se pitäisi kokea jollain tavalla vääränä asiana ja äkkiä tehdä asialle jotain? Ja mitä on tehtävissä? Olen todella iloinen työpaikastani ja vähäisestä toimeentulostani. Lapsista saan minimielarit ja lapsilisät, ennenkuin joku taas keksii että kynin exää ja elän kuitenkin hulppesti. Ja se elari, se on tarkoitettu lapsen elatukseen josta toinen vanhempi on vastuussa kunnes lapsi täyttää 18v.
Kyllä tulee hulluksi jos kaikkien mielipiteitä rupiaa kuunteleen. Ei kannata.
"Pyrin olemaan kehuskelematta mutta olen ainoa joka on tehnyt elämässään jotakin, saavuttanut jotakin ja pärjää nyt taloudellisesti merkittävän hyvin"
Joo yritä vähän enemmän olla kehuskelematta.