Ulkomaille töihin vs. työttömyys Suomessa?

Olen väsynyt työtilanteeseeni. Olen tehnyt n. 15 vuotta töitä. Alkuun opintojen ohella. Työura toi tohtorikoulutuksen ja olen tehnyt asiantuntijatöitä arvostetuissa tutkimusryhmissä ja saavuttaneet vauhdilla meriittejä. Työn rahoituksen luonteesta johtuen työpestini ovat olleet 3kk-3v pituisia. Milloin missäkin projektissa nyt rahaa onkaan. Suuri osa ajasta kuluu näitä rahahakemuksia rustaten. Mitään varmuutta ei koskaan ole, että loppuuko rahat ryhmältä ensi vuonna.

Nyt alan vain olla uupunut tähän jatkuvaan palkanmaksun epävarmuuteen. Suomessa on tutkijoilla niin epävakaa tulonlähde. Tiedän olevani todella hyvä työssäni: aikaansaava, monipuolinen, luova ja sosiaalisesti kyvykäs. Silti vakipaikkoja ei heru, esim. Turussa vaikipaikat sai turkulaiset, joilla oli paljon heikommat meriitit. Minua ei kutsuttu edes haastatteluun.

Nyt minulle on tarjottu professorin (ast.) paikkaa hyvästä eurooppalaisesta yliopistosta. Todennäköisesti ura merkitsisi lopputyöuraa ulkomailla. Projekteja toki pitäisi hakea siinäkin työssä, mutta lähtökohtaisesti tilanne olisi jo vakaampi, varmempi ja pohjarahoitus valmiina.

Nyt olen saanut syyllistystä siitä, että hankin koulutukset ym Suomessa ja sitten lähden. Itsellekään ajatus aivoviennistä ei ole helppo, mutta onko enää vaihtoehtoja? Suomessa palkallani ei osteta perheelle edes kotia, vaan makselemme kovaa vuokraa.

Mitä ajatuksia herättää? Miten itse toimisit?