Olen kateellinen naisille jotka tuskailee ettei muka liho vaikka söisi mitä.

Minä olen laiha, en liho vaikka söisin mitä.

Totta että lihavuudesta puhutaan ja huomautellaan ehkä vähän enemmän kuin laihuudesta, mutta kyllä silti (tahaton) laihuus nähdään myös ongelmaksi. Minulle on lapsesta asti aikuiset huomautelleen kapeista käsivarsistani negatiiviseen sävyyn, ja aina sama "söisit jotakin", vaikka syön enemmän kuin moni keskiverto ihminen. Ulkonäköihanteena tuntuu olevan "sopivan pyöreä ja muodokas, muttei lihava", joka saa tuntemaan itsensä rumaksi, kun hyvin kapeat kädet ja jalat, ei tissejä, ja kaikki lihottamisyritykset kertyy vatsaan -> vartaloon sopimattoman iso vatsa. Olen kateellinen niille jotka on tasaisesti isompikokoisia kuin minä. Harrastan tanssia ja liikkeet näyttää niin paljon paremmilta heillä.

Ps. Menee myös paljon rahaa ruokaan kun joutuu syömään paljon

Minä olen pienikokoinen ja se näkyy häiritsevän muita kuin itseäni. Minua kokoni ei häiritse ollenkaan, päinvastoin. Viihdyn kehossani. Olen hyväkuntoinen ja hormonitoimintani on normaali. Painan 47kg ja olen 162cm pitkä. Nämä mitat ovat olleet viimeiset parikymmentä vuotta.

Antaa toisten kommentoida jos siltä tuntuu. Mknä en kommentoi kenenkään ulkonäköä muuten kuin positiivisesti.

Kyllä sen huomaa ongelmaksi jos se sattuu omalle kohdalle. Itselläni on juuri terveysongelmien takia ajoittain olematon ruokahalu ja vatsa usein sekaisin, joten päivittäisen kaloritarpeen täyttö käy työstä. Ulkopuolisille tämä näyttää siltä että en liho millään, vaikka mätän juhlissa tai ravintolassa ruokaa kaksin käsin. Työvaatteet pyörii päällä, heikottaa, en jaksa tehdä mitään fyysistä ja ihmisiltä tulee niitä "onks sulla joku anoreksia tai bulimia" kommentteja.

Laiha saa itsensä helpommin lihotettua kun lihava vaihdutettua.

Laita jo romukoppaan nuo 90-luvun ihanteesi. Nykyajan ihanne on fitness tai Kardashian. Kummatkaan ei ole langanlaihoja, etenkin korostuneen iso takamus on in.

Joo-o tervetuloa vaan tänne ennakkoluulojen maailmaan, jossa äärilaihana saa elää. 50 % haukkuu ja 50 % kyräilee ilman syytä. Gaymuotisuunnittelijoita ja yksittäisiä fetistejä ei lasketa.

Minuakin ärsyttää. Treenaan lähes päivittäin mutta ellen noudata todella tarkkaa täysin herkutonta ruokavaliota, olen lievän ylipainon puolella ja kropassa on silminnähden ylimääräistä. (normaalisti ruokavaliossa siis kotiruokaa ja silloin tällöin esim. viikonloppuisin jotain hyvää.) Lapsesta asti ollut pulska. Olisi ihanaa jos voisi syödä vapaasti miettimättä koko ajan lihomista. En tahtoisi lihoa tästä tilanteesta enempää, mutta huolettaa kyllä lasten saaminen, tai siis raskauskilot, kun muutkin kilot tarttuu niin tiukasti.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen laiha, en liho vaikka söisin mitä.

Luulet syöväsi paljon, et vain ymmärrää mikä on iso määrä ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Laita jo romukoppaan nuo 90-luvun ihanteesi. Nykyajan ihanne on fitness tai Kardashian. Kummatkaan ei ole langanlaihoja, etenkin korostuneen iso takamus on in.

Joo-o tervetuloa vaan tänne ennakkoluulojen maailmaan, jossa äärilaihana saa elää. 50 % haukkuu ja 50 % kyräilee ilman syytä. Gaymuotisuunnittelijoita ja yksittäisiä fetistejä ei lasketa.

Nykyihanne on perse implantit, kumitissit ja kumihuulet. Hyi.

Vierailija kirjoitti:

Laiha saa itsensä helpommin lihotettua kun lihava vaihdutettua.

Senkus lopetat syömisen, helppoa!

Mä en ajatellut hankkia sydän- ja verisuonitauteja Mäkkäristä, eikä mulla kokopäivätyössä ole mahdollisuutta ravata jatkuvasti jääkaapin ja wc:n väliä. Mulla nimittäin tulee siellä vessassa muutakin kuin pikku pissaa.

(Ei tarkoitus kommentoida kenenkään ylipainoa)

Ei kannata. Minulla on jatkuvasti huono olo kun mikään ei pysy sisällä niin kauan että ravintoaineita ilmestyisi. Lihakset eivät myöskään pysty kasvamaan tässä kehossa.

Silmät, kasvot, hiukset ja olemus vaikuttavat eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen laiha, en liho vaikka söisin mitä.

Luulet syöväsi paljon, et vain ymmärrää mikä on iso määrä ruokaa.

Minustakin tuntuu, että nämä laihat, jotka sanovat syövänsä paljon, eivät oikeasti syö paljon. Pari kertaa olen tämän huomannut, kun joku "en liho sitten millään" tilaa ravintolassa annoksen ja hädin tuskin koskee siihen. Tai kahvipöydässä ottaa vain sen keksin. Juu, ei ole pakko mättää itseään ähkyyn, mutta naurettavaa väittää, että muka syö paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Totta että lihavuudesta puhutaan ja huomautellaan ehkä vähän enemmän kuin laihuudesta, mutta kyllä silti (tahaton) laihuus nähdään myös ongelmaksi. Minulle on lapsesta asti aikuiset huomautelleen kapeista käsivarsistani negatiiviseen sävyyn, ja aina sama "söisit jotakin", vaikka syön enemmän kuin moni keskiverto ihminen. Ulkonäköihanteena tuntuu olevan "sopivan pyöreä ja muodokas, muttei lihava", joka saa tuntemaan itsensä rumaksi, kun hyvin kapeat kädet ja jalat, ei tissejä, ja kaikki lihottamisyritykset kertyy vatsaan -> vartaloon sopimattoman iso vatsa. Olen kateellinen niille jotka on tasaisesti isompikokoisia kuin minä. Harrastan tanssia ja liikkeet näyttää niin paljon paremmilta heillä.

Ps. Menee myös paljon rahaa ruokaan kun joutuu syömään paljon

Kokemuksesta voin kertoa että jos sinulle lapsesta saakka on huomauteltu laihuudesta niin mikään ei muutu jos lihot. Jos lihot vähän eli olet sopusuhtainen, tulee joku sanomaan että "oletpas lihonut". Jos lihot enemmän niin että alat olla ylipainon rajoilla, ihmiset mutisee toisilleen "kauheasti lihonut" ja jos lihot vielä lisää aletaan hakemaan selitystä isän geeneistä, äidin geeneistä, suvun geeneistä ja selitellään toisille (lihavan kuullen, kuin tämä ei ymmärtäisi) että joku vika siinä ihmisessä on. Niin tai näin, teet aina väärinpäin, olet aina väärän kokoinen. Huvittavintahan tässä on se että ei ne sanojatkaan mitään missivartaloisia ole vaan ihan samanlaisia paino-ongelmaisia kuin me muutkin. Minunkin painoani kommentoi isoon ääneen (minusta noin 2m päässä istuen) anorektikon näköinen ja ylipainoinen kauhistellen painoani :D Olisivat katsoneet ensin peiliin että onko varaa kommentoida kenenkään painoa.

Minäkin luulin olevani tuollainen, että voisin syödä mitä vain lihoamatta. Keski-ikäisenä ymmärsin, että olen syönyt aina ihan todella pieniä annoksia. Minulle ei myöskään ikinä ole maistunut karkit ja limut ja harrastin liikuntaa säännöllisesti.. Kun sitten työni muuttui kokonaan istumatyöksi ja ainoa kiva asia siinä oli lounasravintoloissa käynti työkavereiden kanssa - aloin lihoa. 15 kg tuli yhdessä hujauksessa. Toki ikäkin varmaan vaikutti, mutta kun vertaan siihen mitä nuoremmat duunikaverit syövät lounaaksi niin itse söin ehkä kolmasosan siitä annoskoosta aiemmin. On muuten hirveän vaikea enää palata siihen takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen laiha, en liho vaikka söisin mitä.

Luulet syöväsi paljon, et vain ymmärrää mikä on iso määrä ruokaa.

Minustakin tuntuu, että nämä laihat, jotka sanovat syövänsä paljon, eivät oikeasti syö paljon. Pari kertaa olen tämän huomannut, kun joku "en liho sitten millään" tilaa ravintolassa annoksen ja hädin tuskin koskee siihen. Tai kahvipöydässä ottaa vain sen keksin. Juu, ei ole pakko mättää itseään ähkyyn, mutta naurettavaa väittää, että muka syö paljon. 

Itse sanoisin paremminkin, että syön mitä haluan. Voin syödä pizzaa, suklaata, keksejä... Mutta pointti onkin, että en syö koko rasiaa kerralla. Tyydytän oman tarpeeni, ja se on varmasti eri kuin kookkaammalla.

Toisaalta, olen ollut sellaisessakin elämäntilanteessa, jossa pystyin vertaamaan toisten opiskelijoiden annoksiin. En tiedä, mitä he kotona söivät, mutta lounaalla vedin ns miehekkäitä annoksia. Toki kävin myös kakalla, että sinne se ruoka sitten meni.

Vierailija kirjoitti:

Totta että lihavuudesta puhutaan ja huomautellaan ehkä vähän enemmän kuin laihuudesta, mutta kyllä silti (tahaton) laihuus nähdään myös ongelmaksi. Minulle on lapsesta asti aikuiset huomautelleen kapeista käsivarsistani negatiiviseen sävyyn, ja aina sama "söisit jotakin", vaikka syön enemmän kuin moni keskiverto ihminen. Ulkonäköihanteena tuntuu olevan "sopivan pyöreä ja muodokas, muttei lihava", joka saa tuntemaan itsensä rumaksi, kun hyvin kapeat kädet ja jalat, ei tissejä, ja kaikki lihottamisyritykset kertyy vatsaan -> vartaloon sopimattoman iso vatsa. Olen kateellinen niille jotka on tasaisesti isompikokoisia kuin minä. Harrastan tanssia ja liikkeet näyttää niin paljon paremmilta heillä.

Ps. Menee myös paljon rahaa ruokaan kun joutuu syömään paljon

Älä yritä lihoa, vaan treenaa käsiin ja jalkoihin terve määrä lihasta. Paksu maha ja tikkuraajat nyt ei ainakaan ole se mihin pitäisi pyrkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen laiha, en liho vaikka söisin mitä.

Luulet syöväsi paljon, et vain ymmärrää mikä on iso määrä ruokaa.

Minustakin tuntuu, että nämä laihat, jotka sanovat syövänsä paljon, eivät oikeasti syö paljon. Pari kertaa olen tämän huomannut, kun joku "en liho sitten millään" tilaa ravintolassa annoksen ja hädin tuskin koskee siihen. Tai kahvipöydässä ottaa vain sen keksin. Juu, ei ole pakko mättää itseään ähkyyn, mutta naurettavaa väittää, että muka syö paljon. 

Tämä juuri! Väitän myös ettei nämä syön älyttömästi tyypit elää porkkanalla ja yhdellä paahtoleivällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen laiha, en liho vaikka söisin mitä.

Luulet syöväsi paljon, et vain ymmärrää mikä on iso määrä ruokaa.

Minustakin tuntuu, että nämä laihat, jotka sanovat syövänsä paljon, eivät oikeasti syö paljon. Pari kertaa olen tämän huomannut, kun joku "en liho sitten millään" tilaa ravintolassa annoksen ja hädin tuskin koskee siihen. Tai kahvipöydässä ottaa vain sen keksin. Juu, ei ole pakko mättää itseään ähkyyn, mutta naurettavaa väittää, että muka syö paljon. 

Itse sanoisin paremminkin, että syön mitä haluan. Voin syödä pizzaa, suklaata, keksejä... Mutta pointti onkin, että en syö koko rasiaa kerralla. Tyydytän oman tarpeeni, ja se on varmasti eri kuin kookkaammalla.

Toisaalta, olen ollut sellaisessakin elämäntilanteessa, jossa pystyin vertaamaan toisten opiskelijoiden annoksiin. En tiedä, mitä he kotona söivät, mutta lounaalla vedin ns miehekkäitä annoksia. Toki kävin myös kakalla, että sinne se ruoka sitten meni.

Niin. On pikkuisen eri asia sanoa, että syö mitä haluaa kuin ei liho vaikka söisi mitä. Tuo ensimmäinenhän johtuu tasan siitä, että ei halua syödä paljon tai lihottavia asioita. Jälkimmäinen taas tarkoittaa, että oikeasti aineenvaihdunta on erikoinen. Useimmiten yritetään väittää nimenomaan jälkimmäistä vaikka kyse on oikeasti ensimmäisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen laiha, en liho vaikka söisin mitä.

Luulet syöväsi paljon, et vain ymmärrää mikä on iso määrä ruokaa.

Minustakin tuntuu, että nämä laihat, jotka sanovat syövänsä paljon, eivät oikeasti syö paljon. Pari kertaa olen tämän huomannut, kun joku "en liho sitten millään" tilaa ravintolassa annoksen ja hädin tuskin koskee siihen. Tai kahvipöydässä ottaa vain sen keksin. Juu, ei ole pakko mättää itseään ähkyyn, mutta naurettavaa väittää, että muka syö paljon. 

Tämä juuri! Väitän myös ettei nämä syön älyttömästi tyypit elää porkkanalla ja yhdellä paahtoleivällä.

Sori vaan mutta en edes syö kasviksia. Syön isoja annoksia kunnon kotiruokaa, pitsaa, hamppareita, karkkia, pullaa mitä vaan. Toiset ei vaan liho. Ei edes raskausajat lihottaneet.