Olen 17-vuotias ja ainut mikä pitää mut suht. "normaalina" on lääkkeet

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne lääkkeet paranna, mutta auttavat sekoittamaan aistimuksia sen verran, että kestät paskan maailman. Hyvä kuitenkin että edes tuon avun saat, vaikka parempiakin olisi olemassa.

No mulla on onneksi alkamassa psykoterapia, mutta sen vaikutus on vasta pitkän ajan päässä. Tasaista musta kuulema ei koskaan saada. :D

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sun määritelmä normaaliudesta? Miten poikkeat siitä jos et syö noita myrkkyjä? Keneen se vaikuttaa ja miten?

No normaalius on mielestäni sitä että pystyy säätelemään tunteita, eikä ole hirveästi itsetuhoisuutta. Poikkean siitä juuri normaalin päinvastaisesti.

ap

Millainen sun tilanne on kahden vuoden kuluttua? Aiotko loppuelämäsi turvautua vain lääkkeisiin vai saatko myös muuta apua? Miten luulet muiden samanlaisessa tilanteessa eläneiden selvinneen?

No terapiassa alan käymään tosissani. Tämä kaikki on hyvin ristiriitaista, kun toisaalta haluaisin vain tappaa itseni isompana.

ap

Lääkkeet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveää myrkkyä syöt, itse voin niin paljon paremmin ilman mitään lääkkeitä. En siis syyllistä aloittajaa, vaan kritisoin lähinnä lääkäreitä vastuuttomuudesta ja siitä, kuinka he määräävät vahvoja psyykelääkkeitä aivan liian heppoisin perustein.

No voi h*lvetti, älä jeesustele jos et mistään mitään tiedä. Tuo myrkkymäärä saattaa hyvinkin pitää ihmisen elossa. Vaikka sitten turtana, mutta poissa siitä hirveästä ahdistuksesta ja tuskasta joka saattaa johtaa itsemurhaan.

Itseasiassa tuo myrkkymäärä ei ole välttämättä edes tarpeeksi. :D

ap

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeet!

Olepa hyvä! 💊

Tsemppiä! Tiedän miltä susta tuntuu, samoja lääkkeitä olen syönyt ja kymmeniä muita. Teini-iässä kanssa aloittanut. Tosin mitkään niistä eivät ole auttaneet, päinvastoin. 😞 Tosi kiva kuulla, että sua auttavat! 👍🏻 Oon kanssa täysin epäkelpo neljällä diagnoosilla, joista kaksi johtuu lapsuuden traumoista. Ei sille mitään voi, psykoterapia on myös edessä. Kiva kuulla kanssa se että olet saanut apua noinkin nuorena, minua hoidettiin 10 vuotta pelkkänä masennuspotilaana ja sitten minulla vaihtui lääkäriä ja alkoi tapahtua.

Älä häpeä itseäsi tai lääkitystäsi, se ei ole sinun vikasi ja varmasti haluaisit olla ”normaali” (mitä se nyt sitten onkaan🙄) . Olet nuori ja sinulla on aikaa vielä parantua. ❤️

Myrkky