Kotikokki: tärkein oppimasi asia?

Hauduta. Hauduta pitempään. Se yleensä lisää makua.

Yleensä kannattaa laittaa enemmän mausteita (yrttejä) kuin ohjeessa lukee.

Ei oo mitään yksittäistä. Vinkki sieltä, toinen täältä. Keksin paljon itse ruokia, mutta musta on hyvä tehdä resepteistä, koska niiden avulla oppii uusia taitoja, makuyhdistelmiä ja ylipäätään ideoita, joita voi sitten varioida. Ennen ostin usein aina kaupasta ainekset tiettyihin ruokiin. Toki teen sitä nytkin, mutta pääasiassa ostan tiettyjä tarvikkeita, joista sitten sävellän ruokaa mieleni mukaan.

Ruuan tylsään mauttomuuteen voi olla syynä suolan puute, mutta vähintään yhtä usein tekele kaipaa jotain hapanta - esimerkiksi tilkkaa sitruunamehua tai viinietikkaa.

Maillard-reaktiot ovat hyvän ruuanlaiton kulmakivi: asioita kannatta paahtaa tai ruskistaa reippaasti! (Monet esimerkiksi jauhelihaa paistaessaan jättävät sen harmaaksi. Toki se on silloin jo kypsää, mutta ei todellakaan saavuttanut makunsa täyttä potentiaalia!)

Ylempänä onkin jo mainittu hauduttamisen tärkeys. Esimerkiksi halvemmat ruhonosat hyötyvät usein puolenkin päivän haudutuksesta: sidekudokset gelatinoituvat hitaasti, ja liha muuttuu suussasulavaksi.

Ruhon kaikki osat kannattaa hyödyntää. Esimerkiksi kanan-/broilerinperkuujätteet kannattaa keittää juuresten kanssa liemeksi. (Jos aikaa ja jaksamista riittää.)

Monet makeat asiat hyötyvät pikkuriikkisestä ripauksesta suolaa. Se jollakin tapaa toisaalta temperoi, toisaalta tehostaa makeutta. Käänteisesti suolaiset ruuat hyötyvät usein pienestä (happaman)makeasta lisukkeesta.

Satokaudet pitäisin myöskin mielessäni; väärät kasvikset tai hedelmät väärinä vuodenaikoina voivat olla yksiselitteisen masentavia kokemuksia, vaikka kokki olisi miten taitava.

Vaikka itse olenkin turhan innokas lihansyöjä, niin lihan ei tarvitse aina olla pääraaka-aine: siihen voi usein suhtautua myös kuin mausteena; esimerkiksi pieni määrä lähes tomuksi jauhettua superrapeaa pekonia riittää jo pitkälle.

Kiitos tähänastisista kommenteista!

Ap jatkaa: oma kokkailuni nousi uudelle tasolle siirtyessäni käyttämään pääasiassa valurautapannua teflonin sijasta, sen avulla (ja youtube-videoiden opastuksella) ymmärsin lopulta millaista on aito pihvinpaistaminen, ja mitä paistopinta/kunnon ruskistaminen yleensä tarkoittaa.

Samoin rosteri- (eli ruostumaton teräs) kasarin hankkiminen teki kastikkeiden tekoon uutta terää: koska ruoka-ainekset kypsyvät/ruskistuvat/palavat rosteriin todella nopeasti kiinni, oli ahkerasti kunnon teräslastalla sekoitellen mahdollista saada kastikkeisiin yhä enemmän sitä aitoa makua.

Bonuksena sanoisin että olen oppimiseni aikana oppinut myös arvostamaan kunnollisen keittiöveitsen ominaisuuksia ja terävyyttä.

Joka keitetyn paistaa se makean maistaa. Eli teen lämpimät kasvikset usein niin, että höyrytän (tai keitän) ne viittä vaille kypsiksi, ja sitten nopea paisto kuumalla pannulla runsaassa voissa. Herkkua.

No mun iskä oli kokki ja se opetti kaikkii kikkoi mulle jo lapsuudessa. :D

esim. sen että keitetyn pastan sekaan laitetaan tilkka öljyä sekaan.

ja just toi että moniin ruokiin yms on hyvä laittaa esim suolaa JA sokeria, se on parempi ku ois vaan esim pelkkä sokeri. siis monissa näin...

En oikeen muista ku ei mul oo tullu sellasii enää aikuisuudes sellasii "ahaa".

tottakai oon tienny aina et esim hauduttaminen parantaa makua, mut mä oon kärsimätön ihminen ja monesti haluun ite ainaki syödä ennen ku jaksaisin odottaa hautumista. :D eri asia tietenki jos tekee muille...

en oikee osaa sanoo erikseen hirveesti juttuja on niin paljon juttuja mitkä on itelleni itsestäänselvyyksiä jotenki ettei osaa mainita niitä erikseen. :DDD

Lihan paistaminen riittävän kovalla lämmöllä.