Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Negatiivinen kateus EI ole hyvä tai rakentava tunne.
18.04.2019 |
Otin asian terapeuttini kanssa puheeksi. Olen kokenut olevani jotenkin outo ja tuntenut itseni tietyissä sosiaalisissa tilanteissa hyvin hämmentyneeksi ja epämukavaksi ja kykenemättömäksi lukemaan muita ja toimimaan.
En muista koskaan tunteneeni kateutta. En edes lapseni niitä kohtaan joita ei kiusattu - minua kiusattiin.
Terapeuttini vahvisti että kateus lieveilmiöineen, viha, pahantahtoisuus jne. eivät ole millään tavalla toivottavia tunteita. "Nykysuomen sanakirjan mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on. Se ei vaadi uhriltaan välttämättä mitään erityistä."
Minussa ei ole mitään vikaa. :)
On olemassa myös ns. positiivista kateuta, jolloin ihminen kykenee olemaan iloinen siitä hyvästä mitä muilla on. Ja kannustamaan/kehumaan näitä asioita. Tämän minä kyllä tunnistan.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tuntee joskus kateutta. Moni ei sitä myönnä, koska se aiheuttaa häpeää, vaan näkee sen kateuden mieluummin vain toisissa. Olisi kuitenkin hyvä oppia tunnistamaan omia kateuden tunteita, jolloin sitä pystyy paremmin ohjaamaan myönteiseen suuntaan.
Positiivista kateutta. Negatiivista en valitettavasti muista tunteneeni ja tästä keskustelin terapeuttini kanssa.
Kaikki ei tunne samoin, eikä heidän tarvitsekaan tuntea.
Se on hyvä, että olet siellä terapiassa työstämässä tunteitasi.
Vielä jäi aika epäselväksi mm. se, kuka on väittänyt negatiivista kateutta hyväksi, ja oikeastaan koko aloituksen pointti, mutta olkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tuntee joskus kateutta. Moni ei sitä myönnä, koska se aiheuttaa häpeää, vaan näkee sen kateuden mieluummin vain toisissa. Olisi kuitenkin hyvä oppia tunnistamaan omia kateuden tunteita, jolloin sitä pystyy paremmin ohjaamaan myönteiseen suuntaan.
Positiivista kateutta. Negatiivista en valitettavasti muista tunteneeni ja tästä keskustelin terapeuttini kanssa.
Kaikki ei tunne samoin, eikä heidän tarvitsekaan tuntea.
Se on hyvä, että olet siellä terapiassa työstämässä tunteitasi.
Vielä jäi aika epäselväksi mm. se, kuka on väittänyt negatiivista kateutta hyväksi, ja oikeastaan koko aloituksen pointti, mutta olkoon.
Terapeuttini mukaan minulla ei ole asiassa työstämistä. Kysyin asiaa kaltaistesi ihmisten takia.
Schadenfreude kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus ei ole ikinä positiivinen tunne. Pelkkää pahaa aiheuttaa kaikille.
Klassinen kateuden jaottelu:
- Amerikkalainen kateus on sitä että jos naapurin pihassa on parempi auto, se kannustaa ponnistelemaan ja kilpailemaan että itsekin saisi hankittua yhtä hyvän tai paremman auton.
- Venäläinen kateus on sitä että jos naapurin pihassa on parempi auto, se käydä yön pimeydessä rikkomassa että naapuri ei pääse sillä kehuskelemaan ja molemmilla on vähintään yhtä huonot autot.
https://yle.fi/uutiset/3-8685644
Jotkut myös väittävät että vahingonilo on aidointa iloa.
Suomalainen kateus: suomalainen maksaa 100 euroa siitä ettei toinen saisi 5o euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Positiivinen kateus ei ole tuota, mitä täällä luullaan. Se EI ole iloitsemista toisen hyvästä. Se on sitä, että haluaa itsekin sen asian ja toimii niin, että itsekin saa sen. Se ei halua toiselta pois vaan itselleKIN sen.
Juuri näin! Kuka ihme muka on väittänyt että negatiivinen kateus olisi hyvä asia? Senhän sanoo jo nimikin; negatiivinen. En minä ole koskaan eläissäni ollut kateellinen jostain niin että toivoisin että se jolla jotain on, menettäisi sen. Vaan nimenomaan ajattelen että voi että kun mullakin olisi, se ei liity sinänsä siihen toiseen siis millään tavalla.
Enkä ajattele myöskään koskaan niin että jos naapurilla on hieno auto, niin mun pitäisi saada vielä hienonpi. Jokaisella on oma autonsa jolla toive on päästä liikkumaan
Mutta onko tässä kyse varsinaisesta kateuden tunteesta? Jos näen toisella jotain mitä haluaisin itsekin, niin eihän se ole automaattisesti kateutta - vaikka se saisikin minut myös tekemään asian eteen jotain, kuten positiivisessa kateudessa. Siis pelkkä ajatus "Maurilla on samanlainen auto, jonka itsekin haluaisin - hankinpa sellaisen" ei ole vielä kateutta. Mauri on tässä epäoleellista, ja huomio on autossa ja sen mahdollisessa hankinnassa. Jos näen kadulla pelkän auton ilman omistajaa, tunne voi olla täysin sama enkä kadehdi auton omistajaa tai edes mieti sitä, että autolla sellainen on. Mikä erottaa tällaisen itselleen toivomisen(/hankkimisen) positiivisesta kateudesta, vai ovatko ne sama asia?
Onko positiivisessa ja negatiivisessa kateudessa kyse samasta tunteesta mutta vain erilaisesta suhtautumistavassa siihen? Vai onko positiivinen kateus oikeasti jotain muuta kuin kateutta, mutta sitä kutsutaan muuten vain kateudeksi?
Yksinkertaisesti:
Kateus on tunne, että haluaa jotain mitä toisella on.
Negatiivinen haluaa sen toiselta pois. Positiivinen haluaa itsellekin sen.
Joa haluan auton nähdessäni sen kuvan lehdessä, voin TUNTEA ihan samoin kuin jos näkisin sen Maurilla. (Positiiviseksi) kateudeksi nimitettäisiin kuitenkin vain jälkimmäistä tilannetta. Mutta eihän siinä ole mitään järkeä, jos itse tunne on täsmälleen SAMA? Siis kai kateudessa on kyse jostain muustakin kuin pelkästään siitä, että haluaa jotain toisella olevaa?
Alue: Aihe vapaa
Positiivista kateutta. Negatiivista en valitettavasti muista tunteneeni ja tästä keskustelin terapeuttini kanssa.
Kaikki ei tunne samoin, eikä heidän tarvitsekaan tuntea.