Lue keskustelun säännöt.
Tunnen itseni ihan turhaksi töissä :(
17.04.2019 |
Olen töissä paikassa, jossa periaatteessa riittäisi yksi työntekijä minun alaltani. Kun tämä on poissa, niin sitten tietysti pidemmälle ajalle tarvitaan sijainen. Esim.lomat. Muuten pärjää yhdellä. Minut siis palkattiin toiseksi. Työt ei riitä molemmille ja osittain teenkin muita töitä sitten. Nyt sitten kun työpaikassa asiat ovat alkaneet järjestymään ja kasautuneet työt tehty, niin tätä toista työntekijää kehutaan. Kuinka se on saanut kaiken aikaan ja tehnyt ties mitä. Olenhan minäkin siellä raatanut. Tämä toinen omii kaikki meille kuuluvat työt ja minulle jää rippeet. En voi oikein valittaakaan, koska hän on ollut kauemmin töissä. Joku etuoikeus sitten vissiin. Nyt sitten tätä toista työntekijää oltiin siirtämässä toiseen taloon. Ei ollut mielissään, mutta oli valmis lähtemään. Olisi siellä 2-3pv viikossa. Kaikki oli ok, kunnes sitten eräs työntekijä ei pitänyt ajatuksesta, että tämä siirretään, vaan maanitteli asian niin, että minä lähden. Tuntuu, että työkaveri nostettu jalustalle, jota kaikki kunnioittaa ja jota kiitetään töistä ja ihan kaikesta. Minun tekemisillä ei vissiin ole mitään merkitystä. En saa kehuja ja nyt minut siirretään pois. Ja ihan tasavertaisia ollaan ja mielestäni yhtä hyviä töissä. Eipä oikein tee mieli enää mennä töihin.
Kommentit (5)
No ne sen vanhan työntekijän kaverit haluaa pitää sen siellä ja sut pois, jos jonkun pitää lähteä. Älä ota henkilökohtaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde pois ja kouluttaudu vaikka uudelle alalle! Elämä on lyhyt, jos harmittaa joka aamu mennä töihin.
T: it-työläinen joka vaihtoi kuljetusalalle
En ole koskaan tajunnut, miten vaikeaa joillekin on ymmärtää ihan tavallista ja normaalia työpaikan dynamiikkaa. On vissiin se ajatus, että kaikkien on oltava ihan yhtä tasa-arvoisia, oli taidot, tiedot tai ylipäätään vaikka persoona kuinka erillä tasolla tahansa.
Vanha työntekijä on vanha työntekijä. Hän on tehnyt työtä kauemmin, on todennäköisesti opettanut sen työn sille uudelle, hallitsee kokonaisuuksia, hahmottaa työpaikan dynamiikkaa aivan toisella tasolla kuin se uusi. Uusi on hierarkiassa alimpana. Se vain on fakta.
Nykynuoret eivät tätä asiaa kestä. Kun itse tulin töihin uutena, sain kaikki kakkahommat, juoksin talosta toiseen ja työpisteeni ja työkuvani vaihtui vähän väliä. Niin kaikki uudet tekivät ja voi onni ja autuus, kun yhtenä päivänä en ollutkaan enää se uusi vaan sain pysyvän työpisteen, määrätyt työtehtävät jne. Nyt talossamme on lauma parikymppisiä, jotka ovat valittaneet kolmikymppiselle pomollemme, miten epäreilua on, että heillä on ns. kakkatyöt ja että näiden töiden pitäisi kiertää jokaiselle. Nyt sitten vuosia noita kakkatöitä tekeneenä teen niitä taas, kun prinsessat eivät pysty hyväksymään sitä, että vuosikausia töissä ollut on tehnyt niitä kakkatöitä jo oman osansa. Prinsessat sitten räveltävät näitä vakitöitä, osa paremmin ja osa heikommin, kun minä käytän vuosikausia kertynyttä osaamistani perustöihin. Ei se mitään. Teen ne kakkahommatkin nopeammin ja paremmin kuin nämä uudet vinkujat ja olen saanut jo esimiehiltä siitä arvostusta. Se riittää minulle. Veikkaan, että seuraavaksi on menossa työpisteeni. Yksi prinsessa jo sitä vilkuili kaipaavin katsein. Ehkä sekin sitten laitetaan kiertoon. Laitetaan vaan. Kun neidit eivät tiedä paikkaansa työpaikan hierarkiassa, he eivät pääse opettelemaan töitä rauhassa. Virheet näkyvät, niistä tulee välitön palaute suoraan heille eikä heillä ole mahdollisuus väittää, että opettelevat asioita, kun ovat vaatineet osan näistä töistä juuri sillä perusteella, että pystyvät siihen. Siinä ei auta pysyvä työpiste eikä kakkatöiden välttely.
Kokeneemmille ihmisillle tulisi antaaa enemmmän vastuuta ja palkkaa. Heillä on osaaamista ja ymmmärrystä.